Unohtakaa cup caket, cake popsit, whoopie piet ja muu sievistely. Cronut on maailmalla kuulema passé jo ennen meille rantautumistaan. Se on kuulkaas niin, että ensi vuonna syödään äijäruokaa, katuruokaa ja muuta ronskia ja rentoa. Jos ennusteita on uskominen, lautaselle ei päädy vaahtokastikkeita, eikä piperrysruokaa.
Vuodenvaihteeseen ajoittuu lukuisa joukko trendiennusteita siitä, mitä ruokamaailmassa tänä vuonna tapahtuu ja miltä näyttävät ruokatrendit 2014. Niissä näkyy toisaalta vahva terveellisyyden ja ravintorikkaiden ruokien nousu. Paluu juurille juureksiin ja ennestään tuntemattomiin vilja- ja palkokasveihin. Toisaalta povataan burgereiden, nyhtöpossun ja äijäruoan voittokulun jatkumista. Tosin ilman pekonia, jonka suosio ennustusten mukaan taittuu tänä vuonna.
Uusimmissa kansainvälisissä ruokalehdissä pikkelöidään, intoillaan teestä ja kokataan comfort foodia kaikkialta maailmasta. Tälle vuodelle ennustetaan mm. värikkäiden kukkakaalien ja gourmetkanan esiinmarssia, arvioidaan yhä useamman ravintolan luopuvan pöytävarauksista ravintoloille kalliin no show -ilmiön kasvun takia ja uskotaan verkkokauppojen rinnalle etenkin Yhdysvalloissa nousevan drive-in-ruokakauppoja. Vuoden sisällä selviää, mitä lautasille todellisuudessa tänä vuonna päätyy.
Poimin ennustusten tulvasta muutaman jutun, jotka kiinnostavat minua näin vuoden aluksi:
1. Juurekset – ja palkokasvit
Juuri nyt sesongissa, edullista ja maukasta. Aion tutkia tänä vuonna juureshyllyä tavallistakin tarkemmin ja laajentaa niiden käyttöä.
Himoitsen jatkuvasti tuttua ja turvallista punajuurta ihan kaikissa muodoissa, voisin syödä loputtomasti maa-artisokkaa, mustajuurikeitto on kauden parhaita makuja ja palsternakka kohottaa perusperunamuussin uudelle tasolle. Yksi kaikkien aikojen parhaista blogissa tekemistäni ruokalajeista ovat falafelit. Ei siis yhtään syytä jäljellä, miksi kauppakassini eivät täyttyisi myös uudemmista juurestuttavuuksista – ja palkokasveista.
2. Ranska.
Oikeasti ennustuksissa intoillaan ihan muista maista kuin Ranskasta – jos ei leivonnaisia lasketa. Mutta minua innostaa juuri nyt Ranska. Kokkauslistalla lähiaikoina mm. tuhti tartiflette, ankkaconfit ja papucassoulet. Keittokirjahyllyyni on kuin puolihuolimattomasti hiipinyt useampiakin hankintoja ranskalaisen keittiön saloista. Samassa paketissa Amazonista tuli tosin myös Lähi-idän keittiötä käsittelevää kirjallisuutta ja taginepata on saanut minut innostumaan Pohjois-Afrikan mauista. Ja Tanska, ainahan se on mielessä, kun ruoasta puhutaan.
Ranskalaiset leivonnaiset tulevan vuoden trendiksi nosti myös mm. Epicurious. Jo viime vuonna lehdissä ja blogeissa näkyi mm. tuulihattuja, eclaireja ja Paris brestejä. Macaronit ovat olleet pinnalla jo pidempään,
Kivistön tytöt esittelivät blogimiitissä meille viime kesänä canelét. Karamellisoituneet ohukaistaikinasta pienissä vuoissa paistettavat makupalat. Rapeat pinnalta, mehevän kosteat sisältä, tyypillisesti ne on maustettu tujauksella rommia ja ripauksella vaniljaa.
Seinäjoella oltiin tietämättämme trendien aallonharjalla. Nämä pienet makupalat ovat saaneet nimittäin niihin erikoistuneen leipomon myös New Yorkissa. Ranskalaissyntyinen lakimies avasi Canelé by Céline -leipomon, joka tarjoaa ison omenan herkkusuille vain kahta perinteistä ranskalaista herkkua: caneléja ja financierejä. Madeleinevuoka löysi keittiööni jo viime kesänä, seuraava hankinta taitaa olla canelévuoka. Sopivan mutkatonta leivontaa tällaiselle näperryskammoiselle.
3. Japanilainen ramen ja vietnamilainen pho
Juuri nyt ei maistuisi niinkään Keizo Shimamoton kehittämä, brooklyniläisestä ruokatapahtumasta trendihitiksi noussut ramen burger kuin maukkaaseen liemeen keitetty ramen- tai phokeitto. Orastava kiinnostukseni saattaa tosin johtua tästä kalsean kosteasta loputtomasta syksystä, jota kalenterin perusteella pitäisi kutsua talveksi. Tai siitä, että aasialainen ruoka on keittiössäni kaukana mukavuusalueelta – lisätaidot eivät tekisi pahaa.
Maailmalla ramen oli Glorian Ruoka ja Viini -lehden mukaan jo viime vuoden kuumimpia trendejä. Suomeen se ei ole vielä voimalla laskeutunut, mutta toivotan sen tervetulleeksi omaan keittiööni. Toivottavasti pian lastaan ostoskoriini misoa, miriniä ja nuudeleita.
4. Pienet tuottajat
Pienistä tuottajista ja lähiruoasta on puhuttu jo useampia vuosia, mutta ehkäpä ne pian eivät ole enää pelkkä kuriositeetti. Toivon, että tämä olisi itseään toteuttava ennustus. Pieni ei ole automaattisesti kaunista – eikä laadukasta, eettistä tai maukasta. Pientuottajien tuotteiden laajempi saatavuus toisi kuitenkin kaivattua monipuolisuutta kahden suomalaisen kauppajätin toisiaan toistaviin valikoimiin.
Paljon lupaavia versoja on jo nähtävillä. Helsingissäkin tuotetaan esimerkiksi juustoa, makkaraa ja jäätelöä pienten tuottajien voimin ja yhä useampi ketjuliike on ottanut ne valikoimiinsa. Helsingin Meijeriliikkeen muutama satsi juustoja päivässä tai Kolatun juustolan 70 000 kiloa juustoa vuodessa ovat toki suomalaisen meijerijätin tuotantomäärien rinnalla pilkkuvirheitä. Pienet toimijat tuovat kuitenkin parhaimmillaan ennakkoluulottomia, yllättäviä ja kiinnostavia tuotteita, jotka eivät selviäisi hengissä suurten elintarvikeyritysten tuotekehitysprosessista.
Mitäs luulette, nouseeko tee trendiksi Suomessa, pikkelöimmekö innolla ja onko se nyt sitten siinä cup cakesien kanssa? Mikä sinua innostaa juuri nyt keittiössä?
Lähteet mm. Epicurious, CBSNews, Delicious-lehti, Elle Mat&Vin, Viinilehti, Lantliv Mat&Vin, KItchen Daily, Glorian Ruoka&Viini, Huffington Post.