Vuoden lopussa on hyvä tehdä summaus. Mikä vuodessa 2012 oli ruokamielessä parasta ja mitä ensi vuonna on tulossa? Nämä satunnaiset ruokaan liittyvät asiat ovat erityisesti ilahduttaneet minua viimeisen vuoden aikana. Mitä asioita sinä nostaisit omalle listallesi?
1. Ravintola Ask
Ravintola Ask, Vironkatu 8
Vuoden ehdottomasti paras ravintolakokemus. Olen syönyt tänä vuonna pikaisella laskutoimituksella varmasti yli 20 eri ravintolassa, Krunikan helmi oli niistä ehdoton ykkönen. Yllättävä, sympaattinen, tärkeilemätön ja samaan aikaan tinkimätön. Filipin ja Lindan ravintola on täysosuma, jonne haluan vielä monen monta kertaa.
Onneksi päädyimme ihanan illallisseurani kanssa ottamaan kahdeksan ruokalajia. Neljään tyytyminen olisi saattanut kirvoittanut kyyneleet, kun niin monet maut olisivat jääneet kokematta. Me kaikki kolme sekasyöjää ihastelimme kilvan, miten kekseliäästi menussa oli käytetty kasviksia. Kaappiin on kotonakin päätynyt tattarisuurimoita, joita valmistan Askin keittiön oppien mukaisesti hiukan risoton tapaan. Ostoslistalla on myös punajuurien kanssa tarjottu vuohenjuustorahka.
Kahdeksan ruokalajia, puolikas viinipaketti ja lasillinen shampanjaa noin 140 euroa. Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen. Ihastuin niin paljon, että paria läheistä muistettiin tänä jouluna lahjakortilla erinomaiselle illalliselle Vironkadulla.
2. Päärynä.
Päärynä on uusi omena. Ihan mahdottoman monipuolinen hedelmä, joka on jäänyt turhaan omenan varjoon. Suosikkejani ovat ihanat pienet mehukkaat luomupäärynät, mutta lajikkeita riittää joka tarpeeseen. Olen tänä syksynä koukuttunut tuohon kurvikkaaseen kaunottareen. Siitä on paistettu mm. kakkua, paistoksia ja päärynä-vuohenjuustopizzaa.
3. Yleiskone
Hävettävän monta vuotta laitakokin talouteemme tuoma myötäjäinen oli unohdettuna, kaapin päälle pakattuna. En ymmärtänyt sen arvoa, mutta sittemmin olen ymmärtänyt viisauden, joka anoppini pojalleen aikoinaan antamaan lahjaan piiloutuu. Siitä on tullut oikean käteni jatke. Edelleen se viettää aikaa kaapin päällä, mutta enää se ei siellä pölyynny. Hämmentävän monipuolinen apuri, jota ilman ei meillä enää juurikaan esimerkiksi leipätaikinaa vaivata. Parasta leipää pitää alustaa kunnolla ja harva on sellainen rautanyrkki, että jaksaa ilman konetta puoli tuntia vaivata.
4. Hidas haudutus ja edullisten ruhonosien hyödyntäminen
Jos et tee liharuokia, koska pelkäät saavasi aikaan vain kuivaa känttyä tai pilaavasi kalliin raaka-aineen, unohda sisäfilee ja kiire. Valitse tiskiltä kassleria, lapaa, etuselkää tai muuta halpaa ruhonosaa ja hauduta rauhassa. Pirun vaikeaa epäonnistua. Nyhtöpossu, karkkipossu ja muut riivityt lihat ovat HS Nytin mukaan trendissä myös ensi vuonna, koska ruokatrendinä on kaikenlainen repiminen ja riipiminen. Se on näkynyt jo tänä vuonna, ei taida Suomessa löytyä blogia, jossa ei olisi nyhdetty jotain sämpylän väliin. Campasimpukka onnistui luomaan asiasta jopa uudissanan: Pulled pork taipui blogistaniassa nyhtöpossuksi. Meillä ei ole tänä vuonna paljon pihviä paisteltu, hitaat rauhassa haudutetut padat ovat sen sijaan poreilleet liedellä säännöllisesti.
5. Bamix
Taistelin vuosikausia Bamixin hankkimista vastaan, koska minulla on jo yksi sauvasekoitin, enkä hirveästi usko varustehifistelyyn ruoanlaitossa. Se on kuulkaa se rakkaus, mikä ruoan maustaa. Mutta puolen vuoden jälkeen on pakko todeta, että Bamixista on pirusti hyötyä siinä rakkauden rinnalla. Täydellisen kuohkeita ja sileitä sosekeittoja, johon saa kauniin vaahdon pinnalle ilman puolta litraa kermaa. Klassikko on maineensa ansainnut.
6. Murun keittokirja
Tänä vuonna ilmestyi monia hyviä keittokirjoja, mutta vuoden tarjonnasta suosikkini on ehdottomasti Muru (Teos). Siinä on tavoitettu juuri se, mikä Murussakin on parasta: Hyvää konstailematonta ruokaa ja sympaattinen tunnelma. Kirja on kulunut sohvannurkassa vielä enemmän kuin keittiössä, mutta niiden muutamien kertojen perusteella, kun se on ollut tositoimissa, myös reseptiikka toimii. Aika ajoin harvennan keittokirjahyllyäni ja laitan sieltä osan kiertoon. Tämä kirja ei ollut yövieras, vaan jäi meille asumaan.
7. Hävikistä herkuksi
Ei meistä kuukaudessa pyhimyksiä tullut, mutta bloggaajien keväisen kuukauden tempauksen pohjalta aloin entistä enemmän pohtimaan meidän perheen osuutta ruokahävikin vähentämisessä. Kauppalistat, juuri tarvittavan määrän ostaminen ja raaka-aineiden ketjutus jäivät meillä pysyviksi käytännöiksi. Pyrimme ennenkaikkea siihen, ettei yksikään eläin ole kuollut sen takia, että se päätyy meillä roskiin. Välillä onnistumme paremmin, välillä huonommin, mutta keskimäärin ruokahävikkimme on pienentynyt aiemmasta.
Ilolla seurasin, miten eri blogeissa tartuttiin tähän asiaan ja miten luovasti ruokahävikkiä vähennettiin. Kuukauden mittaiseksi suunniteltu tempaus elää edelleen Facebookissa. Ruokabloggaajat ovat hieno yhteisö ja yhdessä tekeminen oli todella antoisaa, jokainen toi oman osaamisena ja yhdessä saimme paljon aikaan.
Glorian Ruoka&Viinin päätoimittajan mukaan yksi ensi vuoden ruokamaailman trendeistä tulee olemaan säästäväisyys ja Ridderheimsin raportin mukaan hävikin vähentäminen on yksi isoista ruokatrendeistä. Seuraavaksi se tulee raportin mukaan leviämään kotitalouksista yrityksiin ja kauppoihin. Odotan mielenkiinnolla, kuka isoista ruoka-alan yrityksistä tarttuu ensimmäisenä vakavissaan tähän asiaan. Lupaan palkita pioneerin euroillani.
8. Martellin pastat
Ruokahifistely on lukemani mukaan siirtymässä seuraavaksi suolasta pippuriin, mutta minä olen jämähtänyt pastaan. Martellin pasta on saanut minut vakuuttuneeksi, että kuivapastoissa on oikeasti eroja. Heidän valmistamassaan pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun. Ostin Martellia Tampereelta Keittiöelämää-liikkeestä ja usutan aina kaikki Tampereen kävijät tuomaan minulle tuliaisina pastaa. Saakohan sitä jostain Helsingissä? Vieroitusoireet alkoivat samantien, kun pussin pohja taas häämöttää.
9. Hyötyviljely
Jos suree uutta asuntoa etsiessään, että muutto tarkoittaa viljelylaatikoiden menettämistä ja mittailee asuntonäytöillä pihoja sillä silmällä, on koukussa viljelyyn. Onneksi meidän asunnon etsintämme on legendaarisessa maineessa tuttavapiirissämme ja niin pitkissä puissa, että ehkä ennätän vielä ensi kesänkin viljellä. En ole nimittäin ainoa, joka on hurahtanut sormien työntämisestä multaan: Jonot viljelypalstoille ovat ilmiömäiset ja kesällä kaupunkilaisviljelijöiden Facebook-seinät täyttyvät istuttamisesta, kuokkimisesta ja sadonkorjuusta. En muista mummoni ilakoineen yksittäisestä porkkanasta itseni tavoin. Mutta pienistä onnistumisista on aloittelijan onni revittävä. Ihan vielä en selaile siemenluetteloita, mutta ehkä jo pian on senkin aika. Yritän pitää mielessä ensimmäisen viljelykesän oppini: Vähemmän on enemmän.
Muutamasta vaatimattomasta viljelylaatikostani huolimatta olen kyllä jatkossakin pääosin suomalaisten maanviljelijöiden taitojen varassa, eikä meillä myöskään syynäillä paikkaa kanalalle tai mehiläistarhalle takapihalta. Niitä alkaa ennusteiden mukaan ilmestyä urbaaneille pihoille yhä enemmän. Viime kesänä oma kaupunkimehiläistarha oli ymmärtääkseni ainakin ravintola Savoylla ja Amerikan suurlähetystöllä, myös Keilaniemeen Fortumin pihalle saatiin mehiläisyhdyskunta Italiasta.
Pienimuotoisesta lähiviljelystä on alkanut tulla maailmalla bisnes mm. New Yorkissa on kasvihuone, jossa viljellään ruokaa lähialueen asukkaille, Tukholmaan kaavaillaan myös hiukan vastaavaa. Siinä yhdistyy kaksi voimakasta ruokatrendiä: Lähituotanto ja yhteisöllisyys.
10. Fafa’sin falafelit
Fafa’s, Iso-Roba 2 ja Vilhovuorenkatu 10
Näiden maine on kiirinyt, syystä. Tuoreista raaka-aineista valmistettujen falafeleiden takia kannattaa poiketa Iso-Roballa tai uudessa Kallion toimipisteessä Vilhovuorenkadulla. Luin juuri, että niitä saisi ostettua myös Anton&Antonista, mutta tämä tieto on vahvistamaton. Otan aina saman annoksen, koska muuten uhka annoskateuteen olisi suuri. Tunnen kaupungin parhaiden falafelien maun suussani jo siinä vaiheessa, kun kävelen Erottajaa pitkin kohti ravintolaa. Silloin ei voi riskeerata kokeilemalla jotain muuta. Laaturaaka-aineista valmistettu katuruoka on muuten nousussa maailmalla, Fafa’s on siis ihan aallonharjalla: Pikaruokaa hyvistä raaka-aineista.
Mielenkiintoista nähdä, mitä tulee tapahtumaan ruokavuonna 2013. Olen selaillut erilaisia artikkeleita ennustetuista trendeistä ja hyvät ystävät, kaikki on mahdollista, niin paljon ennustukset toisistaan eroavat. Tuleeko Aasian jälkeen Afrikka vai sittenkin Meksiko? Molempia povataan seuraaviksi nouseviksi ruokakulttuureiksi. Helsinkiin on avattu tämän vuoden aikana sekä aitoa meksikolaista että afrikkalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Jäämme edelleen odottamaan ruoka-autoja ja katuruoan nousua. Tai ehkä ryhdymmekin fennomaaneiksi, rypytämme karjalanpiirakoita ja nostamme suomalaista ruokakulttuuria ja paikallisia raaka-aineita.
Raaka-aineista nousussa on ilmeisesti ainakin riista. Johtajatkaan eivät kuulema enää golfaa, vaan metsästävät – green cardin sijaan sosiaalista pääomaa saa metsästyskortista ja kalastusluvasta.
Kaksi asiaa yhdistää kaikkia lukemiani ennusteita: Itse tehty, lähellä tuotettu, paluu juurille ja yhteisöllisyys ovat asioita, jotka toistuivat ennusteissa kerta toisensa jälkeen. Toivotaan, etteivät ne ole trendi vaan ihan oikeaa pysyvää ruokakulttuuria. Tiivistettynä ennusteeni ensi vuodelle: Hyvää, maukasta, itse valmistettua – ja ehkä jopa kasvatettua tai kalastettua – ruokaa hyvässä seurassa. Tähän trendiin tartun innolla. Hyvää ruokavuotta 2013 odotellessa!
Seuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa
