Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Melkein majesteettinen pasta

Kermainen pasta
Perimätiedon mukaan tämän oli Kennedyn perheen suosikkipasta Valkoisessa talossa. Ottaen huomioon, että Kennedyn klaani oli melkein kuninkaallisessa asemassa kotimaassaan, on tätä pastaa syödessä lähes majesteettinen olo. Voisin kuitenkin vannoa, että Jackie O. ei ole syönyt tätä kovin usein, koska tämä pasta ei todellakaan voi olla hänen figuurinsa salaisuus.

Tämä on pasta, jonka tekeminen kestää kokonaisuudessaan vartin, mutta sen kuluttaminen kestää varmaan tuntikausia vaikka juoksisi vähän tiukemmallakin tahdilla. Raaka-aineluettelo on varsin energiapitoinen: kermaa, voita, ranskankermaa… Mutta hyvää se on ja mitä parasta voimaruokaa tähän pimeään vuodenaikaan.

Olen poiminut reseptin joskus aikoinaan Annasta ja se on aika lailla alkuperäisessä asussa meidän pöydässämme. Ruohosipulia ja pippuria laitetaan meillä reilummin, koska ilman pippurista potkua, tämä jää helposti hiukan pliisuksi. Lisäksi vasen laitakokki haluaa oman annoksensa mieluiten täydennettynä parmankinkulla tai pekonilla. Amerikkalaisissa tunnelmissa kun ollaan, pekoniversio vaatii kyllä legal disclaimerin: En vastaa samantien tukkeutuvista verisuonista.

Kennedyn perheen kermainen lempipasta
2 hengelle

250 g fettucinea tai linguinea
1/2 rkl voita
1 salottisipuli
1,5 dl kanalientä
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
ruohosipulia
pippuria
(suolaa)
parmesania

lisäksi halutessasi esimerkiksi parmankinkkua tai pekonia.

1. Laita pastavesi kiehumaan ja laita pasta kiehuvaan veteen, arvioi sopiva hetki keittoajan mukaan. Kastikkeen valmistus vie noin kymmenen minuuttia.

2. Kuullota salottisipulisilppua viitisen minuuttia voissa.

3. Lisää kanaliemi ja keitä viitisen minuuttia. Lisää kerma ja keitä hetki. Lisää sekaan ranskankerma ja keitetty pasta. Mausta pippurilla ja ruohosipulilla (ja tarvittaessa suolalla).

4. Lisää parmesan, kun pasta on annosteltu lautasille ja halutessasi parmankinkku tai muu hyväksi katsomasi lisuke.

Maailman helpoin valkosipulileipä

Valkosipuli-timjamileipä
Mene kauppaan ja osta leipä, tai vielä parempi kaiva se eilinen hiukan kuivahtanut kaapista. Varaa aikaa noin vartti ja sinulla on valmiina lämmin, tuoksuva seuralainen esimerkiksi keitolle tai salaatille.

Näin joskus sivusilmällä, kun Jamie teki tätä leipää ohjelmassaan, sen jälkeen se on ollut meillä vakiovieras. Tätä helpompaa ei olekaan ja samaan aikaan se peittoaa kaupan valkosipulileivät mennen tullen.

Valitse vaalea leipä. Itse teen tämän esimerkiksi ciapatasta tai patonkista, mutta periaatteessa mikä tahansa vaalea leipä käy. Tee siihen viilto keskelle noin puoleen väliin leipää tai vähän syvemmälle.

Kaada viiltoon tasaisesti oliiviöljyä ja hiero öljy kauttaaltaan leivän sisään. Lorauta öljyä hiukan myös leivän päälle.

Hiero viiltoon silputtua valkosipulia, noin 1/2-1 kynttä riittää pienehköön leipään riippuen miten valkosipulisesta versiosta pidät. Ripottele viiltoon sekä leivän pinnalle esim. timjamia. Kuvassa se on tuoretta, kun sitä sattui vielä olemaan ikkunalaudalla, mutta yhtä hyvin voit käyttää myös kuivattua – ja timjamin sijaan mitä tahansa yrttiä, mistä pidät. Laita reilusti vaan, tässä versiossa olin kuvien perusteella ujostellut turhaan yrttien käytössä.

Rouhi vielä päälle mustapippuria ja halutessasi suolaa.

Ja sitten koko komeus uuniin 175 asteeseen – ei haittaa vaikka uuni ei olisi ihan saavuttanut kyseistä lämpötilaa, voit laittaa leivän uuniin jo sen lämmetessä.

Paista, kunnes leipä lämpiää ja saa hiukan väriä. Se ei kestä paljon viittä minuuttia kauempaa, jos laitoit leivän kuumaan  uuniin.

Mahtavan mehevä kakku

Omena-kanelikakku
Jos en ole muistanut kertoa, niin minä todella pidän omenapiirakasta. Minulla on kymmeniä erilaisia omenareseptejä, eli vertailupohjaa löytyy ja silti tämä on kaikista tähän saakka testaamistani aika lailla kärjessä. Todella mehevä ja maukas omenakakku.

Kakun mehevyyden salaisuus on keskellä löytyvässä “omenaraidassa”. Löysin tämän ohjeen Hovkonditorn -blogista. Itse en ole mikään synnynnäinen jauhopeukalo, olen ihan liian suurpiirteinen ja kärsimätön ja silti sain tämän onnistumaan. Eli tämä on todellakin helppo ohje, jota ei pysty pilaamaan. Paitsi ehkä jättämällä tämän raa’aksi. Omenaraita tekee kypsyyden arvioinnin minusta hiukan haastavaksi. Ulkonäöllisesti en tosin päässyt lähellekään kuninkaallisen sokerileipurin suoritusta, mutta blogin kuvista päätellen hänellä ei olekaan jauhopeukalo keskellä kämmentä kuten minulla. Ehkä vielä jonain päivänä.

Ohje löytyy sivustolta ruotsiksi ja englanniksi. Ruotsinkielisessä ohjeessa neuvottiin käyttämään kermaviiliä, englanninkielisessä sour creamia. Verkosta löytyi hämmentävän kiihkeitä keskusteluja siitä, mikä on paras korvike sour creamille. En tiedä, ketä olisin uskonut, mutta lopulta päädyin ruotsinkielisen ohjeen vastaisesti käyttämään ranskankermaa. Ainakin tässä se oli ihan hyvä ratkaisu, mutta en epäile, etteikö myös kermaviili toimisi, jos haluaa kevyemmän version.

Omena-kanelikakku
(pieneen, halkaisijaltaan noin 20-senttiseen vuokaan sopiva annos)

175 g voita
2,5 dl sokeria
2 munaa
3 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 rkl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kanelia
vajaa 2 omenaa raastettuna

1. Vatkaa voi ja ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan ja sen jälkeen kermaviili tai ranskankerma, kumman sitten valitsetkin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.

2. Laita puolet taikinasta kakkuvuokaan, sen jälkeen kanelilla ja sokerilla ja maustettu omenaraastet ja lopuksi loput taikinasta. Halutessasi voit ripotella päälle kaneli-sokeriseosta. Itse tein kakun vuoassa, jossa pinta kääntyy kakun pohjaksi, joten laitoin ripaksen tomusokeria ja aavistuksen kanelia vasta paistamisen jälkeen.

3. Paista kakku 175-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia (ohjeen mukaan). Jos kakun pinta alkaa tummua liikaa, peitä se leivinpaperilla. Kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla tulitikulla. Itse otin kakun ensin liian pian uunista,  kypsyminen vei käytännössä yli tunnin.