Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Täydellisen risoton metsästys

Karitsan karetta, risotto milanesea
Täydellisen risoton metsästys on loputon matka.  Onneksi epätäydelliset harjoitusversiotkin ovat meidän ruokakunnan lempiruokia.

Jos oikein kaipaan kehuja, niitä saa meillä helpoiten keittämällä hyvän risoton. Vasen laitakokki elää siinä uskossa, että olisin jotenkin erityisen ansioitunut risoton tekijä. Luultavasti kyse on enemmänkin rajallisesta määrästä risottokokemuksia oman kotikeittiön ulkopuolella. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä riisipuuron kuuluu maistua palaneelta. Ehkä tässäkin on kyseessä samanlainen ilmiö, olen ehdollistanut miespolon keskinkertaiseen risottoon.

Tein risotto milanesen BBC Good Food -lehden sivustolta poimimani ohjeen mukaan. Vaihdoin tosin sipulin salottisipuliin, koska se sopii minusta tähän huomattavasti paremmin. Risoton kaveriksi paistoin karitsan karetta, ainoaa osaa lampaasta, josta todella pidän. Risotto sai meillä vuolaat kehut, mutta kuten totesin kyse voi olla ehdollistamisesta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että itsekin olin tällä kertaa vallan tyytyväinen. Lopputulema oli rakenteeltaan sopivan löysä (vaikka kuvassa näyttääkin hämmentävän kiinteältä) ja arborioriisi kypsyydeltään al dente. Hyppysellinen sahramia kruunasi risoton. Ei ihme, että se on lähes kultaa kalliimpaa.

Kynttilänvalo, loistoseura, hyvä viini ja Sarah McLachlan taustalla saattoi vaikuttaa arvostelukykyymme, mutta suosittelen samaa arvostelukykyä heikentävää yhdistelmää myös teille muille.

Risotto milanese
4 hengelle lisukkeena tai väliruokana, annoskoko on pienehkö eli nälkäisille tekisin kyllä suuremman annoksen

50 g voita
2 salottisipulia
150 g arborioriisiä
1 1/4 kuivaa valkoviiniä
8-9 dl kanalientä
50 g parmesania raastettuna
pari reilua hyppysellistä sahramia

1. Keitä kanaliemi.

2. Sulata puolet voista kattilassa ja kuullota silputtuja salottisipuleja voissa, kunnes ne ovat pehmeitä.

3. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

4. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on imeytynyt. Lisää sahrami ja ala lisätä kanalientä noin kauhallinen kerrallaan. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää kunnolla pohjia myöten nestettä lisätessäsi. Jatka tätä kunnes riisi on pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli vain aavistuksen napakkaa (keittoaika on yleensä noin reilu vartti). Nesteen määrä on hyvä arvioida matkan varrella, itselläni sitä meni noin 8 desiä, mutta kannattaa aina varautua hiukan suuremmalla määrällä. Risoton kuuluu olla löysähköä.

4. Lisää lopuksi loppu voi ja raastettu parmesan. Tarjoa samantien parmesanin (reilusti siihen päälle, kuvaushetkellä omassa annoksessani siitä oli säälittävän vähän) kanssa, risotto ei odota syöjää, vaan toisinpäin.

Karitsan kare
noin kolme luuta, käytännössä noin 250 g karetta / ruokailija

1. Mausta kare kokonaisena suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

2. Ruskista se pannulla öljyssä.

3. Hiero pintaan tahna, jossa on valkosipulia, timjamia, rosmariiniä, raastettua sitruunankuorta ja ihan pieni loraus oliiviöljyä. Lisää öljyä vain sen verran, että saat mausteseoksesta hiukan tahnamaisen.

4. Paista 150 asteessa, kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tämä on aika lailla medium).

5. Kääri vetäytymään folioon noin 5-10 minuutiksi, jotta nesteet eivät valu lihasta, kun leikkaat sen annospaloiksi.

Tuliaisia glögijuhliin

Porkkanakakku
Pomoni toi joskus töihin todella hyvää porkkanakakkua. Salaisuus oli kuulemma ananasmurskassa ja kookoksessa. Pakkohan sitä oli yrittää jäljitellä, kun leivoin viemisiä glögijuhliin.

Löysin sopivan reseptin Patalintu-blogista, joka puolestaan oli löytänyt sen Täti Moonikan Majatalo -blogista. Virtuaalinen keittokirja toimi jälleen. Lopputulos on jonkinlainen yhdistelmä näiden kahden bloggaajan versioista ja lisäksi lisäsin reseptiin muskottipähkinää, jota olen käyttänyt omassa suosikkiporkkanakakussani.

Tähän postaukseen sisältyvä leivontavinkki kertoo karulla tavalla, kuinka laiska leipuri olen. Huomasin vasta kotona, että ohjeeseen tarvitaan myös ruokasoodaa. Kaapista löytynyt versio oli vanha, siis erittäin vanha. Kun ulkona on syysmyrsky ja on juonut juuri sen verran viiniä, että kauppamatka kannattaa tehdä jalan, ei juurikaan huvita lähteä hakemaan puuttuvaa soodaa. Ensimmäinen vinkki kai olisi, että resepti kannattaa lukea aina loppuun ennen kauppaan lähtöä.

Se ei kuitenkaan ole se varsinainen vinkki, vaan jaan kanssanne harvakseltaan leipovalle sopivan vinkin eli kuinka testata, että leivinjauhe tai sooda on vielä toimintakunnossa: Laita astiaan noin desilitra kuumaa vettä ja kaada sinne puoli teelusikallista leivinjauhetta. Jos se on käyttökelpoista, se alkaa kuplia kuten kuvassa. Sama homma onnistuu myös soodan kanssa, mutta veteen pitää lisätä myös reilu loraus viinietikkaa, koska sooda tarvitsee happaman nesteen toimiakseen. Voin kertoa, että eron kyllä huomaa, koska oma soodani oli jäänyt eläkkeelle päätyöstään, eikä saanut aikaan kuplan kuplaa. Onneksi sain lähikaupan vihoviimeisen purkin, muutoin kakku olisi vaihtunut kukkapuskaan.

Suhtaudun aina kovin varauksellisesti ohjeisiin, joissa hehkutetaan reseptin täydellisyyttä. Ilmeisesti olen allerginen amerikkalaisille ylisanoille. Tässä tapauksessa on kuitenkin sanottava, että lopputulos oli erinomaisen mehevä. Kaikille muille kaltaisilleni, joiden mielestä Bounty ei ole mainoslauseensa mukaisesti pala paratiisia, voin vakuuttaa, että kookos ei maistu tässä ollenkaan, mutta ehkä sillä on positiivinen vaikutus kakun rakenteeseen. Kakkua kehuttiin kovasti juhlissa, mutta harvapa sitä alkaa tuliaisia haukkua.

Porkkanakakku
halkaisijaltaan 26-senttiseen kakkuvuokaan

4 kananmunaa
3 1/2 dl ruokokidesokeria
2 dl rypsiöljyä
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelirouhetta
1/4 dl kookoshiutaleita
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
3 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
8 dl hienoa porkkanaraastetta (4 isoa porkkanaa)
1 prk ananasmurskaa valutettuna

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
1-2 tl sitruunamehua (maun mukaan)

Koristeeksi: pähkinärouhetta, marsipaaniporkkanoita, pekaanipähkinöitä, karamellisoitua porkkanaa tai mitä ikinä keksitkin.

1. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi.

2. Lisää joukkoon öljy.

3. Sekoita kaikki kuivat aineet ja mausteet keskenään ja lisää taikinaan.

4. Lisää taikinaan porkkanaraaste ja lopuksi valutettu ananasmurska.

5. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 55-65 minuuttia (minulla meni aika tasan tunti). Kakku on kypsä, kun tikkuun ei tartu enää taikinaa.

6. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (maku paranee, mutta maistuvaa se on toki samanakin päivänä). Kuorruta seuraavana päivänä juuri ennen tarjoilua.

Epäpyhät lihapullat

Intialaiset lihapullat
Näitä lihapullia voi kai parhaimmillaankin kutsua lähinnä intialaishenkisiksi ottaen huomioon, että tässä meni pyhä lehmä pataan. Se ei taida olla kovin oikeaoppista.

 

intialaiset lihapullat

Minulla on mahtava pohojalainen kollega, joka metsästää täydellisten lihapullien ohjetta. En missään nimessä väitä, että tämä olisi sellainen, mutta aika mukavaa vaihtelua peruspulliin. Tein nämä nyt tällä kertaa naudanlihasta, mutta mausteiden perusteella lammas sopisi erinomaisesti. Sitä oli käytetty myös alkuperäisessä ohjeessa. Jos päädyt kuitenkin nautaan, kannattaa harkita possua joukkoon.

Olen poiminut ohjeen Annasta vuonna 2007 ja nyt se pääsi ensimmäisen kerran kokeiluun. Tässä hyvä syy, miksi aloitin blogin ja oiva todiste, että blogin pitäminen kannattaa. Ehkä vähitellen saan edes murto-osan reseptivarastostani kokattua. Reseptivarastoni on tietenkin paperimuodossa ja edelleen repäisen lähes viikoittain lisäohjeita kansioon eli yhden ihmisen elinikä ei taida riittää sen läpikokkaamiseen.

Muuntelin hiukan mausteita sen mukaan, mitä kaapista löytyi. Olen ollut kuitenkin melko lailla uskollinen alkuperäisohjeelle, lähinnä pullista puuttuvat korianterin siemenet, joita oli Annan ohjeessa. Ensi kerralla taidan kyllä pyöräyttää kastikkeen vielä sauvasekoittimella ennen lihapullien lisäämistä. Enkä käytä Pirkan turkkilaista jogurttia, minulla se tekee ruokaan aina jotenkin rakeisen lopputuloksen, vaikka en varmasti olisi saanut sitä juoksettumaan.

Viimeistään tämä postaus myös innosti minut ilmoittautumaan ruokakuvauskurssille, syyn näette kuvasta. Älkää antako kuvan karkoittaa teitä tämän mukavan mausteisen ruoan äärestä. Pullat ovat todella lihaisia ja täyttäviä. Annoskoon suunnittelussa kannattaa huomioida, että jogurttikastike ei ole parhaimmillaan seuraavana päivänä eli vaikka tekisit suuremman annoksen lihapullia, tee kastiketta vain päivän annos. Ohjeen mukaan tämä annos oli neljälle, mutta sanoisin sen olevan ennemminkin kuudelle.

Intialaiset lihapullat
4 hengelle (minun mielestäni siis 6 hengelle)

600 g jauhelihaa (naudan tai lampaan jauhelihaa, tai nauta-sikaa)
1 rkl öljyä
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1/2 tl chiliä
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
mustapippuria, suolaa
1 dl turkkilaista jogurttia

Kastike
2 rkl öljyä
2-3 valkosipulin kynttä
2-3 tl raastettua tuoretta inkivääriä
2 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
2 tähtianista
1/2 tl chiliä
1 tlk säilöttyjä tomaatteja
hyppysellinen ruokosokeria tai muuta ruskeaa sokeria
suolaa ja mustapippuria
1 dl kermaa
1 dl turkkilaista jogurttia

1. Kuullota lihapulliin tuleva silputtu sipuli ja valkosipuli sekä mausteet öljyssä pannulla.

2. Sekoita lihapullataikinan ainekset keskenään ja paista lihapullat joko pannulla tai uunissa.

3. Samaan aikaan, kun lihapullat paistuvat, valmista kastike. Kuullota valkosipuli, inkivääri ja mausteet öljyssä. Lisää tomaattikastike, sokeri, mustapippuri ja suola ja hauduta vähintään kymmenisen minuuttia.

4. Lisää jogurtti ja kerma, sekoita tasaiseksi. Lisää lihapullat ja hauduta hetki.

5. Tarjoa riisin kanssa. Halutessasi voit lisätä myös tuoretta korianteria.