Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Haagan hätävara

Tuunattu pappilan hätävara
Marjastus on minusta äärimmäisen rentouttavaa. Ja myös oikein palkitsevaa: Tässä tuhotaan viime kesän kyykistelyn satoa – yhdistettynä kuukauden teeman mukaisesti juustoon.

Yritän aina tällätä itseni laitakokin vanhempien Saarenperään mustikka- ja vadelmakauden aikana. Anoppiraukka joutuu raportoimaan säännöllisesti satokauden etenemisestä ja odotetun sadon suuruudesta. Homman hauskuus on säilynyt varmaan eritoten sen vuoksi, että pakastimemme on verrattain pieni, eikä mustikkamättäissä kyykistely mene ikinä urakoinnin puolella rajallisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi.

Meillä on anopin kanssa erilainen taktiikka: Minä noukin marjat suoraan roskattomina, koska inhoan marjojen siivoamisvaihetta. Anoppi tyhjentää puskat tehokkaasti poimurilla ja siivoaa sinnikkäästi. Vuosien kokemuksella voin todeta, että minun tavallani pienikin pakastin jää puolityhjäksi, mutta vastapainoksi olen tyhjentänyt pääni kaikesta turhasta. Minun versioni on siis slow-marjastusta. Anopin taktiikka taas varmistaa, että mustikoita riittää näin pitkälle kevääseen.

Sain idean tähän jälkiruokaan Campasimpukan sööteistä mansikkakupeista. Hätävaran hengen mukaisesti halusin tyhjentää pakastinta ennen marjastussesongin alkua: Meillä lähdettiin liikkelle Saarenperän mustikoista ja lopputuloksena syntyi oma versioni pappilan hätävarasta.

Ja tämä on helpompaa kuin heinänteko: Kupin pohjalle ensin lemon curdia raikastamaan kokonaisuutta ja sitten vain kerroksittain kauramurua, mustikoita ja mascarponekermavaahtoa.

Pappilan hätävara

Mascarponevaahto

neljälle

2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa kerma oikein löysäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi.

Kauramuru

(tätä tulee turhan paljon, mutta pienempää annosta on aika hankalaa tehdä)

25 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaurahiutaleita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria

1. Hiero kaikki ainekset kulhossa tahnamaiseksi taikinaksi.

2. Laita taikina jääkaappiin voin tunniksi.

3. Sirottele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

4. Paista 175 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes muru on kauniin kullanruskeaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen annoksen kokoamista.

Potut lytyssä

Lytätyt potut
Tässä vaiheessa vuotta perunat alkavat kyllästyttää jo ihan tosissaan. Ihaniin uusiin perunoihin on vielä ihan liian pitkä aika, eikä männävuotiset ole enää parhaimmillaan. Nämä ovat hyvää vaihtelua ainaiseen keitetyt perunat-perunamuussi-linjaan.

Olen pahasti koukussa erilaisiin ruoka-aviiseihin. Olisin huomattavan paljon sivistyneempi, jos käyttäisin saman ajan vaikkapa venäläisten klassikoiden tai yhteiskunnallisten laatulehtien parissa. Uusi suosikkini on länsinaapurin Lantliv Mat & Vin. Sen voisi usein kokata melkeinpä kannesta kanteen.

Ohje lytättyihin pottuihin on irkkujen uuden suosikkikokin Donal Skehanin ohje helmikuun lehdestä, mutta olen muuttanut suhteita jonkin verran. Meillä nämä tarjoiltiin haukipuikkojen ja tartar-kastikkeen kanssa, mutta yhtä hyvin ne voi laittaa myös vaikkapa lihan kaveriksi.

Lytätyt potut

4 hengelle lisukkeena

reilu puoli kiloa pieniä perunoita
2 valkosipulin kynttä
kourallinen timjamin (ja rosmariinin) oksia hienoksi hakattuna
1 tl dijonsinappia
puolikkaan sitruunanmehu
4 rkl oliiviöljyä (ja lisäksi perunoiden pinnalle)
suolaa ja mustapippuria

1. Keitä perunat kuorineen melkein kypsiksi (15-20 minuuttia).

2. Sekoita sillä aikaa muut aineet morttelissa tai sauvasekoittimella.

3. Laita perunat uunivuokaan, valuta päälle oliiviöljyä, pyörittele perunoita öljyssä. Riko kaikkien perunoiden pinta perunanuijalla tai haarukalla ja jaa öljy-yrtti-valkosipuliseos perunoiden päälle. Rouhi päälle reilusti suolaa ja pippuria ja kaada oliiviöljyä.

4. Paista perunoita 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes ne ovat kullanruskeita.

Kesätomaatteja odotellessa – mozzarella-tomaattisalaatti

Caprese paahdetuilla tomaateilla ja pestolla
Ravintola kannattaa kuulema jättää väliin, jos sen listalla on capresea talvella. Tämä talveen tuunattu versio on kuitenkin poikkeus.

Bongasin alkutalvesta Tastespottingista houkuttelevan näköisen tomaatti-mozzarellasalaatin, jossa talven kelmeät tomaatit oli korvattu kimpulla herkullisia uunikuivattuja kirsikkatomaatteja ja basilika pestolla. Resepti oli L.A. Timesistä, jonka artikkelissa paikallinen kokki ja keittokirjailija Nancy Silverton totesi, ettei capresea kannata tehdä jet lagista kärsivästä basilikasta. Caprese ruokalistalla talvella on hänen mukaansa niin täydellistä sesongista piittaamattomuutta, että hän kävelee ravintolan ovesta ulos.

Turha kieltää, capresen ainekset ovat parhaimmillaan kesällä. Odottavan aika on kuitenkin pitkä, koska Silvertonin mukaan capresea saa syödä vain niiden kuukausien aikana kuin kuukauden nimessä ei ole r-kirjainta. Ja tämä siis Kalifornian auringon alla, Suomen kaudesta voidaan ottaa muutama muukin kuukausi pois.

Mozzarella toimii oikein hyvin talvellakin, siksi tein salaatista lehden reseptin innoittamana version, joka ei ole riippuvainen vuodenajasta. Uunikuivaamiseen ei ollut aikaa, joten omaan versiooni tomaatit päätyivät paahdettuina. Suosittelen, että käytät buffalomozzarellaa. Usko pois, se kannattaa.

Tässä siis huhtikuun teeman mukaisesti tämän viikon juustoinen resepti.

Talvinen caprese – mozzarella-tomaattisalaatti

Valmista ensin pesto ja anna sen maistua ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Laita kirsikkatomaatteja uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä paahda tomaatteja uunissa 175 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua

Paahda halutessasi annokseen myös hiukan pinjansiemeniä.

Kokoa annos: Revi pohjalle buffalomozzarella (yhdestä pallosta riittää kahdelle-kolmelle), valuta päälle pestoa ja pinjansiemenet. Asettele päälle jäähtyneet tomaatit. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele halutessasi basilikalla ja oliiviöljyllä. Tarjoile leivän kanssa, jotta kaikki mahtavat maut saa kaavittua lautaselta.