Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Gyl Raum o ain Raum, nii o Gotosta

Kesäloman rengasmatka huipentui Raumalle. Alunperin meillä oli suunnitelmana yöpyä Porissa. Sillä Sipulista bongattu, vajaa kaksi kuukautta sitten naapurikaupunkiin avattu Goto sai kuitenkin muuttamaan suunnitelmia. Top Chef-voittaja Teemu Laurellin johtama keittiö palkitsi valinnasta – reissun parasta ruokaa. 

Paikallisten julkkisten omistamat ravintolat harvoin loistavat kulinaarisella annillaan, mutta mm. raumalaisten jääkiekkoilijoiden ja Laurellin omistama ravintola on toista maata. Vanhan Rauman keskustaan kesäkuussa avattu ravintola on nopeasti saanut ruoan osalta palaset kohdalleen. Selkeitä, hienoja annoksia, jotka kaavittiin lautaselta viimeiseen pisaraan. Goto pyrkii hyödyntämään sesongin parhaita raaka-aineita ja suosii lähialueiden raaka-aineita. Kaikki valmistetaan ravintolan keittiössä alusta loppuun. Hyvät raaka-aineet ja ammattitaito maistuvat lautasella.

leipä

parsaa-ja-haudutettua-munaa3

silliä-ja-perunaa3

Pisteet Gotolle myös ruokalistasta. Klassikkoja mutta myös virkistäviä vaihtoehtoja niille. Ilahduin erityisesti että samalta listalta löytyi sekä karitsakebab tabboulehin, hummuksen, tsatsikin, sumakilla maustetun fenkolisalaatin ja pitaleivän kanssa että klassinen härän sisäfilee Cafe de Paris -kastikkeella. Lähi-idän makumaailmasta on siis tullut salonkikelpoinen myös täällä Pohjolan perukoilla. Ihan siitä ilosta valitsin pääruoaksi kebabin. Pehmeän mausteinen karitsa lisukkeineen oli täysosuma. Tabboulehia olisi tosin terästänyt hiukan reilumpi yrttien käyttö. Cafe de Paris -kastike on mitä ilmeisemmin taas kaivettu parinkymmenen vuoden unohduksesta. Sitä löytyi kesämatkamme ravintoloista useammankin annoksista. Laitakokki kehui erinomaisen kastikkeen lisäksi erityisesti härän kanssa tarjottua lisäkettä uusista perunoista ja kanttarelleista.

härkää-ja-cafe-de-paris

kebab

Sama tahti jatkui loppuun saakka. Raikas sitruunainen jälkiruoka lemon curdista, sitruunasorbetista ja marengista sai hyrisemään tyytyväisyydestä. Yhtä tyytyväisiä oltiin myös pöydän toisella puolella mansikkajäätelöön, maitomousseen ja marinoituihin mansikoihin. Kokonaisuutena ateria oli napakymppi. Goton takia tehty pysähdys Raumalla kannatti.

Valitettavasti ainakaan yksittäisen illallisemme perusteella tarjoilua ei ole saatu vielä vastaamaan ruoan tasoa. Se on onneksi todella ystävällistä ja ravintolassa on mukava tunnelma, mutta harmittavan toistaitoinen kuva palvelusta jäi. Tarjoilijamme unohti pöydästämme niin veden kuin leivätkin. Pääruokamme oli unohdettu tilata keittiöstä ja jälkiruokaa odotimme yli puoli tuntia jälkiruokaviinit laseissa. Kolmen ruokalajin illallinen kesti kaikkiaan melkein kolme tuntia ja siihen sisältyi tuskastuttavan paljon odottamista. Illan aikana meitä palveli kaikkiaan kolme tarjoilijaa, eikä tieto tilauksista siirtynyt seuraavalle.

Gotossa panostetaan paljon ruokaan ja raaka-aineisiin, mutta meidän tarjoilijamme ei juurikaan tiennyt, mitä tarjolla oli. Hän kehui heidän olevan erityisen ylpeitä, että he voivat tarjota Haugesundin silliä. Kun kysyimme, mikä tekee siitä erityistä, hänellä ei ollut asiasta tarkempaa tietoa. Kaikki pienimmätkin kysymykset ruoasta johtivat keikkaan keittiössä. Salihenkilökunnan preppaus raaka-aineista ja ruoasta nostaisi kokemusta entisestään. Goton ruokalista on voimassa aina pidemmän ajanjakson, joten se olisi varmasti mahdollista. Ravintolan verkkosivuilla kerrotaan, että he suosivat raaka-aineita mahdollisimman läheltä, paikallisilta tuottajilta. Se kannattaisi tuoda esiin myös asiakkaalle. Toki hyvät raaka-aineet maistaa, mutta olisi kiinnostavaa kuulla niistä hiukan tarkemmin.

Kokonaisuutena Goto on kuitenkin hieno ravintola. Kesäaikaan ravintola oli lähes täynnä ihan tavallisena maanantainakin. Toivottavasti raumalaiset ottavat sen omakseen myös turistikauden ulkopuolella. Goto on nimittäin virkistävä lisä Helsingin ulkopuoliseen ravintolatarjontaan. Ruoan osalta se pärjää erinomaisesti pääkaupunkiseudun eturivin ravintoloille, suurin ero on maltillisemmassa hinnoittelussa: alkuruoat 8-9 euroa, pääruoat 19-29 euroa, jälkiruoat 9 euroa. Tarjoilun lapsuksetkin on helppo antaa anteeksi, kun muistaa, että ravintola ottaa vasta ensimmäisiä askeleitaan. Toivon niiden olevan lastentauteja. Jos tieni vie taas Raumalle, vie se varmasti myös Gotoon. Jos asuisin Raumalla, ryhtyisin kantikseksi.

Goto, Kuninkaankatu 17, Rauma. Avoinna maanantaista lauantaihin. 

*******

Ok, let’s face it, you do not tend to have great culinary pleasures in restaurants owned by the local celebs and star athletes. Goto, newly opened restaurant in the old town of Rauma, may be partially owned by icehockey players, but it served us an awesome dinner. Local, seasonal, quality ingredients cooked to perfection. Top Chef Teemu Laurell and his kitchen team have put together an interesting menu in which the modernized old classics like beef tenderloin with Café de Paris sauce meet Middle Eastern flavours of Goto’s grilled baby lamb kebab. 

Goto, Kuninkaankatu 17, Rauma. Open Mon-Sat

Hangon keksinä

Jos voittaisin lotosta, kesäosoitteeni olisi Bulevardi tai Esplanaadi. Voisi se olla Korkeavuorenkatukin, kunhan huvilani olisi Hangossa. Ihan siinä tenniskenttien lähellä. Sopivan urbaaneja osoitteita kaltaiselleni poispilatulle, kaupunkilaiselle lomanviettäjälle.

Hanko aiheuttaa välittömän halun pukeutua navyraitaan ja ajaa Jopolla korikassi olkapäällä tennismaila kainalossa kunnon kesähankolaisten tapaan. Ehkä pikkukaupungin hillitty charmi tarttuisi minuunkin. Pyörähdys Hangossa tuntuu melkein siltä kuin olisi käynyt ulkomailla. Kesähankolaiset, turistit ja vierasvenesatama herättävät pikkukaupungin eloon.

Hanko on juuri sopivan pieni leppoisaan lomaan – ei liikaa mitään, mutta tarpeeksi kaikkea. Hieno luonto, 130 kilometriä rantaviivaa ja 30 kilometriä hiekkarantaa. Matkailijoiden ansiosta kaupungissa on 9 000 asukkaan pikkukaupungiksi myös poikkeuksellisen hyvä ravintolatarjonta, mutta samalla matkailijoita ei ole kuitenkaan niin paljon, etteikö kaupungista löytyisi myös omaa rauhaa ja rannalta mukavia kallionkoloja ja sopukoita, joihin piiloutua kirjan kanssa.

Hotelli Regatan remontti ja uudehko B8-designhostelli ovat lisänneet Hangon majoituskapasiteettia hiukan. Kaltaiseni hienohelma, joka suostuu asumaan vain huoneessa, jossa on oma kylpyhuone, onnistui poikkeuksellisesti löytämään huoneen vielä edellisenä päivänä ennen minilomaa. Yleensä osoitteemme on ollut Villa Maija – sinne haluavat kaikki muutkin, joten sen madon pystyi aiemmin nappaamaan vain aikaiset linnut. Tällä kertaa yövyimme hotelli Regatassa, jolle remontti on tehnyt terää.

Hangon ainoa huono puoli on lyhyt sesonki. Käytännössä elokuun alkupuolella – viimeistään koulujen alkaessa kaupunki hiljenee tyystin. Se taas tarkoittaa, että yrittäjien on tahkottava lähes koko vuoden tulot muutaman kuukauden aikana. Hyviä löytöjä ja edullisia hintoja kaupungista on siis sesongin aikana turha hakea. Esimerkiksi kylpyhuoneellisesta majoituksesta kannattaa varautua maksamaan noin 150 euroa.

Hangon Makaronitehdas

Satamakatu 15

makaronitehdas

Hangon Makaronitehdas on uudehko tulokas makasiinien ruokatarjontaan. Ravintolassa valmistetaan itse pastat luomumunista ja durumvehnästä, oikeaoppisesti pronssisuuttimilla.

Ruokalistalla on kattavasti houkuttelevanoloisia pastoja, muutama alkuruoka ja jälkiruoka. Pastat olivat maukkaita. Ihastuin erityisesti tuoremakkarapastani kevyeen fenkolin vivahteeseen. Laitakokin puttanesca oli omaan makuuni turhan sardiininen, kala maistui kastikkeesta vahvasti läpi. Toisaalta annoksen valinneen mielestä se oli mitä mainiointa. Makuasia sekin tietenkin.

tuoremakkarapasta

Pasta-annokset olivat valtavia, eikä ainakaan meihin olisi mahtunut mitään muuta – minuun ei mahtunut edes oma pasta-annokseni. Ehkäpä annoksista voisi olla valittavissa kaksi eri kokoa.

Ravintoloitsijat etsivät parhaillaan samalle konseptille sopivaa tilaa myös Helsingistä. Vielä oikeaa ei ollut löytynyt. Helsingistä puuttuu hyvä, mutkaton ja laadukas pastaravintola, joten ottaisin makaronitehtailijat ilolla myös lähemmäs kotia. Listalle jäi vielä testattavaa.

Pastat noin 15-20 euroa.

Ravintola Makasiini

Satamakatu 9 

Makasiini on meidän Hanko-perinteemme. Olen käynyt Hangossa kaikkiaan viitisen kertaa ja joka kerta olemme syöneet siellä. 1999 avattu ja vuonna 2006 parhaaksi saaristolaisravintolaksi valittu ravintola ei ole tuottanut koskaan pettymystä. Mutkatonta, runsasta ruokaa paikallisista raaka-aineista.

Viimeisestä vierailusta on poikkeuksellisesti jokunen vuosi, mutta ravintola on säilyttänyt suosionsa. Lauantaina tupa oli täynnä ja itsellekin tuli lähes hiki, kun seurasi henkilökunnan kiirettä. Suosiolle on syynsä. Söin alkuun kalapöydästä muutamia sillejä ja kaloja. Perusvarmaa ja maistuvaa. Pääruokana erinomaista maitovasikanposkea tryffeliperunapyreen kanssa. Ylikypsä poski oli juuri sopivan mureaa, kastike maukas ja tryffeliä oli pyreessä tömäkästi, se todella maistui. Makasiinin keittiössä osataan.

makasiinin-ruoat

Ilmeisesti merenkävijät ovat nälkäisiä, sillä ruokalistalla oli varsin tuhtia tavaraa. Makasiinin ruokalista on voimassa lähes koko vuoden, lisäksi on viikoittain vaihtuvia sesongin herkkuja. Keskellä parasta uuden sadon kasvisten ja perunoiden sesonkia illallisiltamme pääruokavaihtoehdoista kolmen lisäkkeenä oli perunamuussia tai soseutettua perunaa. Täydellistä ruokaa syksyn sateisiin, mutta omaan makuuni turhan tuhtia keskellä hehkeintä heinäkuuta. Perunamuussi oli lisäkkeenä jopa sesonkimenun pääruoassa, joka oli paistettua vasikanmaksaa.

Annokset olivat täälläkin valtavia. Tuntuu pahalta jättää puolet annoksesta syömättä. Enkä ollut ainoa, sillä samaa valiteltiin myös naapuripöydissä kahdenkin seurueen toimesta (myönnän, vilkuilin vieraisiin pöytiin). Edes jälkiruokavatsassa ei ollut tilaa enää pääruoan jälkeen – paitsi lusikalliselle pöytäseuran lautaselta.

Alkuruoat noin 15 euroa, pääruoat noin 25 euroa, päivän menu 45 euroa.

*******

Hanko, a small town in the southern Finland wakes up during the summertime thanks to a large number of visitors attracted by its nature, beaches, guest harbour and small town charm. For a town of less than 10 000 inhabitants Hanko has also surprisingly many great restaurants.

One of the newer ones, Hangon Makaronitehdas, is known for its fresh organic pasta made daily in their own pasta factory. Organic eggs, durum wheat and bronze blades in the pasta machines are the secrets behind their pasta. We had a lovely Saturday lunch there. A huge plate full of delicious pasta left no room for dessert. 

Makasiini, one of my long-time favourites, has never let me down. Perfect veal cheek and mashed potatoes with black truffle made my day, eventhough I would have been delighted to find more of the season’s delicious new crop on the menu. The comfort food for the autumn and winter like wiener schnitzel and veal liver with mashed potatoes felt a bit too hearty for the summer season. The popular restaurant is however worth a visit. Book ahead.

Kuopion tuliaisia – persillademaustevoi

Persillademaustevoi

yrttimaustevoi

Sudeettisavolaisena oli aika ristiriitaiset tunnelmat Kuopion torilla lomaviikolla. Toria ja kauppahallia on remontoitu samalla, kun maanalaista toriparkkia on laajennettu. Uudistunut kauppahalli on sisältä todella hieno: valoisa ja ilmava. Vanha rouva on ehostettu uuteen loistoon. Vaikka torin nupukivet olivat ihanat, voin kivutta elää myös uuden kiveyksen kanssa. Vuosien mylläyksen ja reippaiden budjettiylitysten jäljiltä tori on taas kuoriutunut esille. Alas on kuitenkin revitty perinteikäs kukkomuikkuapaja, kalahalli, jonka korvannut paviljonki on kovin ankea (kuvia Ylen sivuilla).

70-luvun hävitysvimmassa meni monta hienoa rakennusta, mutta Kuopiossa vanhan tuhoamisessa on kunnostauduttu ehkä jopa tavallista enemmän. Torin reunojen puutalokorttelit on vuosikymmenien aikana pistetty järkähtämättömällä päättäväisyydellä matalaksi kauppakeskusten tieltä. Vanhan kuopiolaisen sanonnan mukaan torilta kannattaa katsoa vain kahteen suuntaan: Kaupungintalolle ja kauppahallille. Muut sivut eivät arkkitehtuurillaan pullistele – paitsi, jos arvostaa 60-, 70- ja 80-lukujen laatikkotaloja ja betonikolosseja. Kaikilta näiltä aikakausilta löytyy tyyppiesimerkkejä torin laitamilta. Sanontaa pitää varmaan päivittää kauppahallin remontin myötä, katse kannattaa pitää visusti komeassa kaupungintalossa. Toriparkin ja maanalaisen, tällä hetkellä tyhjyyttään kumisevan kauppakeskuksen rakentamisen yhteydessä alasrevitty kauppahallin lisäsiipi, kalahalli ei ollut alkuperäinen osa hallia. Paikallaan se oli ehtinyt olla kuitenkin jo lähes sata vuotta – vain kymmenen vuotta päähallia vähemmän.

60-luvulla koko kauppahallin purkamisesta keskusteltiin vakavasti, 70-luvulla halli kuitenkin päätettiin kunnostaa. 60-luvusta ei selvästi ole opittu kaupungin virkakoneistossa mitään. Ankarasta, korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka johtaneesta kansalaisvastustuksesta huolimatta kalahallia ei haluttu säilyttää vaan tilalle rakennettiin paviljonki. Kalahallin kohtalo on koulukirjaesimerkki purkuvimmasta samaan aikaan, kun surraan 60-70-luvuilla hävitettyjä upeita taloja. Historian opit muistetaan useimmiten kovin lyhyen aikaa. Paviljonki jakaa varmasti mielipiteitä, kaupunkilaisten joukosta löytynee niin puolustajia kuin vastustajiakin. Koko kaupungissa on niin kovin vähän vanhaa, että minusta se vähä olisi ollut säilyttämisen arvoista.

Peililaseista koostuva ulkopinta tekee uuden rakennuksen luotaantyöntäväksi, torilta katsottuna paviljonki ja sen sisätilat piiloutuvat peilien taakse. Tilassa on kahvila, joka on betoni- ja mosaiikkipintojen vuoksi kolkko, kalsea ja kaikuva. Kuopion paraatipaikka olisi ansainnut lähestyttävämpää ja kiinnostavampaa arkkitehtuuria. Kallis, pitkäkestoinen ja mittava urakka sai ruman lopun, joka valitettavasti saa lähes unohtamaan kauppahallin uuden raikastuneen ilmeen ja torin viihtyisyyden parantamisen. Valitettavan pysyvän muistomerkin ovat nykypäättäjät halunneet itselleen rakentaa.

Keskeisen sijaintinsa ansiosta tori on Kuopiossa aina ollut kaupungin sydän ja on sitä edelleen: Vilkas ja elävä kauppapaikka, jossa riittää sekä kauppiaita että asiakkaita. Se on maailman paras mansikkapaikka – varsinkin, kun äiti tekee torin mansikoista ihanat tuoresoseet, ennenkuin ne siirtyvät meidän pakastimeemme. Torilta saa myös mualiman parhaat lihapiirakat – Savossa ei olla vaatimattomia. Tiukka jakolinja jakaa kaupungin – meidän osaltamme jopa perheen, saako parhaat piirakat Hannalta vai Ireneltä (Partasia molemmat). Minä ja siskoni kuulumme Hannan puolueeseen, äiti Irenen. Kannasta ei jousteta, eikä naapurikioskille poiketa.

Jos jotain huonoa, onneksi paljon hyvääkin. Vaikka tori on ollut remontissa vuodesta 2010, se on koko remontin ajan ollut toiminnassa. Kauppahallikin oli kiinni vain nelisen kuukautta. Valtaosa vanhoista kauppiaista vaikuttaa sinnitelleen sekä torilla että kauppahallissa. Kaikki nämä vuodet olen ilmeisesti onnistunut kulkemaan hallissa puoliksi silmät kiinni. En nimittäin ollut hoksannut jo parikymmentä vuotta siellä toimineen Maustesopin grammatavarana irtomyynnissä olevaa, monipuolista maustevalikoimaa. Kivistön Mari oli listannut Pariisin ostoslistalleni 100 % vaniljajauheen – Pariisin sijaan löysin sen Kuopiosta. Joskus ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan.

Vaniljan lisäksi mukaan tarttui myös sinapinsiemeniä ja persilladea, jota käytin tämänkertaisessa reseptissä maustevoihin. Kauppahallista saa myös poikkeuksellisen mehukasta savulohta, jota myyjä kutsuu tuplaksi. Kaksi lohifilettä savustetaan vastakkain, jotta kala säilyy mahdollisimman mehevänä. Pala oli ostettava kukkakaaligratiinin kaveriksi. Ostoskoriin pakkasin myös mm. makeaa savustettua paprikajauhetta, sitruunahunajaa ja hyvää parmesania. Hallin päädyssä olevassa Delicossa maistoin pienen kipollisen italialaistyyppistä lähijäätelöä, joka valmistetaan Kuopion Petosella. Pistaasijäätelö oli oikein hyvää, mutta tarjoiltiin rumassa muovikipossa. Monet pientuottajat ovat oppineet, että pakkaus on osa pakettia – voimapaperilisä tiedättehän. Armas on malliesimerkki pakkauksen voimasta – maitoa tekee mieli ostaa jo pelkästään pullon takia.

Yhdistin lautasella Kuopion tuliaiset ja pariisilaisesta kulmabistrosta poimitun idean. Pistoulla maistettuja papuja, grillattua entrecoteta ja persillademaustevoita. Persilladessa on useimmiten ainakin persiljaa ja valkosipulia, Maustesopin seoksessa myös suolaa. Jos sinulla ei siis ole persilladea, voit tehdä maustevoin myös tuoreista raaka-aineista. Ostamani persillade oli sen verran suolainen, että pelkästään sillä ei tullut riittävää persiljan makua, siksi silppusin joukkoon myös hiukan tuoretta lehtipersiljaa.

Persillademaustevoi

neljälle-kuudelle

100 g voita
1 tl persilladea
2-3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria

1. Anna voin pehmentyä hetki huoneenlämmössä.

2. Sekoita kaikki mausteet voin joukkoon tasaiseksi tahnaksi.

3. Nostele voi voipaperin tai leivinpaperin päälle ja pyöritä tangoksi. Sulje tiiviisti,

4. Nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan muutamaksi tunniksi. Tarjoile lihan kanssa napeiksi leikattuna.

 

facebookissa-lätkä