Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Iisoppi, timjami, oregano ja moni muu – satoa yrttitarhasta ja karitsalihapullat

Yrttiset karitsalihapullat

karitsalihapullat

Joskus hyväkin ravintola aiheuttaa pienen pettymyksen valtavien etukäteisodotusten takia. Tuttavapiirini ruokarakastajien taivaisiin hehkuttamalla Chef & Sommelierillä oli kaikki edellytykset siihen.

Menun ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli ihan hyvä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Ehdin jo pelätä pahinta. Pieneen sympaattiseen paikkaan ja sen mukaviin omistajiin nimittäin haluaa rakastua. Siitä eteenpäin onneksi kaikki oli mielettömän hyvää. Puhtaita makuja, joissa raaka-aineiden oli uskallettu antaa ottaa päärooli. Yön yli haudutettua karitsaa, vihanneksia omasta pellosta, mustaherukkaa, joka ruokalistalla oli syystä saanut peräänsä huutomerkin. Niin syvän mustaherukkainen maku oli jälkiruoassa, jossa oli hyödynnetty jokseenkin kaikki osat kasvista – jopa marjan kuoret. Ihana, ihana ateria (melkein tekisi mieli päättää lause huutomerkkiin). Tänne vien varmasti myös laitakokin seuraavan kerran, kun on jotain erityistä juhlistettavaa.

Mieleenpainuvan aterian lisäksi sain paikasta myös paljon kotiinvietävää. Nimittäin lukuisia ideoita raaka-aineiden käyttöön ja valmistusvinkkejä omaankin keittiöön. Ensimmäisenä Sasun ansiosta pääsi unohduksista yrttitarhan iisoppi, jota Chef & Sommelierissä oli käytetty karitsalihapulliin.

Viimevuotisen etanainvaasion johdosta istutin yrttimaalle lähes kaikki mahdolliset yrtit, joiden vähänkin viitattiin karkottavan etanoita tai muita tuholaisia. Joukon jatkoksi myös iisopin. Koko kesän aikana en ollut osannut kuitenkaan käyttää sitä oikein mihinkään. Sitä käytetään esimerkiksi riista-, veri- tai maksaruokiin tai keventämään rasvaisia ruokia. Iisoppi on aika vahva yrtti ja sen maku on jopa hiukan pistävä. Kannattaakin olla varovainen annostelun suhteen. Parissa reseptissä kesän mittaan törmäsin siihen, mutta kunnolla en päässyt eteenpäin. Siellä se komeasti kukki koskemattomana istutuslaatikon nurkassa. Siinä heti vieressä kukkii oregano ja lämpimästä kesästä villiintynyt timjami on parvekelaatikossa vallannut oman ja naapurin tilan.

Yrttejä voi toki säilöä ja pakastaa, mutta parhaita ne ovat tuoreena, joten harventelin yrttimaata ihan kunnolla näihin lihapulliin Chef & Sommelierin esikuvapullien innoittamana. Korppujauhot taikinaan tein vanhoista leivänkäntyistä. Nykyään vedän kaikki kuivahtaneet vaaleat leivät korppujauhoksi. Paljon, paljon parempaa kuin kaupan tarjoama vastine. Karitsanjauheliha on aika vähärasvaista, joten pilkoin taikinaan pari siivua pekonia antamaan rasvaa. Pekonin sijaan voit sekoittaa taikinaan myös pienen erän possun jauhelihaa tai korvata puolet nesteestä kermalla. Äidiltä olen oppinut, että sipulit ja valkosipulit kannattaa kuullottaa hyvin ennen taikinaan lisäämistä. Se pehmentää paitsi makua myös parantaa lihapullien rakennetta.

Jos et ole kaivannut etanoiden karkoittajaa kasvimaallesi, sekoita taikinaan iisopin sijaan hiukan reilummin muita yrttejä. Voit korvata tuoreet yrtit myös kuivatuilla.

Yrttiset karitsalihapullat

neljälle

400 g karitsan jauhelihaa
2 siivua pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl kuivasta leivästä tehtyä korppujauhoa tai korppujauhoa
1 dl vettä
1 kananmuna
1 oksa iisoppia
4 oksaa timjamia
4 oksaa oreganoa
1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria

öljyä paistamiseen

1. Sekoita kulhossa korppujauhot ja vesi. Anna turvota 5-10 minuuttia.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota ensin sipuli lähes valmiiksi ja lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli hetkeksi. Hienonna pekoni pieniksi paloiksi.

3. Sekoita turvotettujen jauhojen joukkoon suola, mustapippuri, kuullotetut sipulit ja hienonnettu pekoni.

4. Lisää jauheliha ja kananmuna lihapullataikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää lopuksi silputut yrtit.

5. Kuumenna öljy pannulla, paista koepulla pannulla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Paista pullat öljyssä kypsiksi pannulla. Jos teet suuremman erän, voit myös ruskistaa pullat nopeasti pannulla ja kypsentää loppuun uunissa.

facebookissa-lätkä

Suloinen joutilaisuus -ricottamunakkaat

Ricotta-yrttimunakkaat

munakas-lähikuva

Tiedättekö sen pienen äänen takaraivossa, joka muistuttaa kaikista tekemättömistä töistä? Minä tiedän. Se on säännöllinen seuralaiseni. Minussa taitaa asua kotioloissa pieni laiskamato. Tekemättömien kotitöiden lista on pitkä. Taas.

Hyvinkäyttäytyvien ja kaikkiruokaisten ranskalaisten bébéjen kasvatuksesta kirjan kirjoittanut Pamela Druckermann totesi Suomen Kuvalehdessä, että ranskalaisen avioliiton salaisuus on se, että ranskalaiset vaimot eivät raivostu tekemättömästä, vaan keskittyvät tehtyyn.

Pohjoismaiseksi malliksi ehdotan samaa molemmille aviopuolisoille – pyykit pesty, mutta pölypalloja nurkissa. Hei, siinähän on jo puolet tehty. Vielä armollisempaa on ulottaa sama malli itseensä. Keskityn siis siihen, että sain siivottua vaatehuoneen lattiasta kattoon ja käytyä kaikki talouden jemmat läpi.

Unohdan ne lattialistat, joiden kiinnittämiseen ei vielä ole löytynyt riittävän sateista päivää. Vietän suloisen joutilasta päivää ja vaimennan sisäisen nalkuttajani. Hiljaa siellä, minä muistan juuri nyt vain putipuhtaan ja sotilaallisessa järjestyksessä olevan vaatehuoneen.

Joutilaan päivän aloitukseksi tai leppoisalle sunnuntaibrunssille sopivat hyvin alunperin Donna Hayn sivustolta löytämäni suosikkimunakkaani. Ne ovat silkkaa luksusta, vaahdoksi vatkattujen valkuaisten ja ricotan ansiosta suloisen pehmeää ja kevyttä höttöä. Munakkaan päälle voi ilmakuivatun kinkun sijaan asetella yhtä hyvin esim. palasen savulohta.

Paistan munakkaat pannulla pienen annosrenkaan sisällä, jotta saan niistä vähän paksumpia ja sisuksesta tulee pehmeämpi, mutta voit paistaa ne myös lettupannulla ohuempina tai tehdä blinipannulla yhden suuremman ja leikata sen palasiksi. Lyhennä paistoaikaa, jos teet ohuempia munakkaita, jotta sisus ei kuivu.

Ricottamunakkaat

neljä minimunakasta

2 kananmunaa
70 g ricottajuustoa
1 rkl kermaa, ranskankermaa tai maitoa
1 rkl ruohosipulia (ja kirveliä)
1/4 tl suolaa
nokare voita paistamiseen

Tarjoiluun

tuoretta babypinaattia
4 tl ranskankermaa
4 siivua ilmakuivattua kinkkua (tai pieni pala savulohta)
mustapippuria

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Vatkaa valkuaiset kulhossa jämäkäksi vaahdoksi, ripaus suolaa auttaa vaahdottumista.

2. Sekoita toisessa astiassa (esim. juomalasi on riittävän suuri) keltuaiset, ricotta, kerma, suola ja yrtit.

3. Nostele seos kevyesti ja varovaisesti valkuaisvaahdon joukkoon.

4. Paista paistinpannulla miedohkolla lämmöllä. Jos teet paksuja munakkaita esim. munarenkaan avulla, paista noin 3 minuuttia puoli tai kunnes sisus on hyytynyt ja paistopinnat saaneet väriä. Lettupannulla paistettavia ohuempia munakkaita kannattaa paistaa korkeintaan muutama minuutti puoleltaan.

5. Levitä munakkaan pinnalle nokare ranskankermaa ja rouhi sen päälle hiukan pippuria. Asettele päälle jokunen pinaatinlehti ja siivu ilmakuivattua kinkkua (tai pala savulohta).

facebookissa-lätkä

Harvain herkkua – clafoutis

Karviaisclafoutis
Milloin sesonkiruoasta on tullut harvain herkkua? Vaikka kaupat ja torit tulvivat parasta kotimaista satoa, liian monien ravintoloiden listasta ei vuoden satoisinta aikaa huomaa. 

karviaisclafoutis

Neljän viikon Suomen kiertäminen avasi silmät. Kauden sadon saaminen lautaselle ei ole suomalaisessa ravintolassa ollenkaan itsestäänselvää. Matkan varrella söimme mahtavia sesongin herkkuja: Ihanaa parsaa, uusia perunoita, kerrankin kypsiä tomaatteja. Jos on valmis raottamaan kukkaroa, ei ole pulaa ravintoloista, jotka kaivavat sesongin antimet lautaselle.

Tiedän kyllä kotikaupunkini ravintolat, joissa panostetaan raaka-aineisiin, joskus ne jopa kasvatetaan osin omassa maassa ja niihin suhtaudutaan ylitsevuotavalla rakkaudella. Nämä rakkauden hedelmät eivät irtoa halvalla ja maksan niistä mielellään sen kolminumeroisen summan, joka kahden hengen illallisesta maksetaan. Siihen tuskin meistä kenelläkään on kuitenkaan varaa kovin usein.

Mutta kurkkaapa perusketjuravintolan tai monen paikallisen lounasravintolan listaa. Sama jäävuorisalaatti ja Espanjasta lennätetyt tomaatit silputtuna salaattipöydässä kuukaudesta toiseen. Uusia perunoita ei varmaankaan saa esikäsiteltynä, koska lohkoperunat kannattaa laittaa lautaselle pakastimesta olipa kesä tai talvi.

Kun etsimme lomalla lounasta useammassakin suomalaisessa kaupungissa, tarjolla oli esimerkiksi valmislihapullia ja perunasosetta keskellä kesää ja spagettia bolognesekastikkeella, mutta kertaakaan listalla ei näkynyt vaikkapa kesäkeittoa. Erään suomalaisen kaupungin torin laidalla sijainneen kahvilan salaattibuffetissa ei ollut heinäkuun loppupuolella yhtään raaka-ainetta kurkkua lukuunottamatta kotimaasta. Pienellä otannalla Suomessa on lukuisa määrä ravintoloita, joiden lista on sama vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Niille mahtuu kaloista useimmiten lohi, satunnaisesti kuha. Missä ahvenet, hauet ja muut lähivesien sintit? Kuka hauduttaisi lounaaksi kaalilaatikkoa ja rinnalle puolukoita? Ihan kohta olisi niiden aika.

Kauppojen valikoima on onneksi parantunut huimasti sesonkituotteiden osalta. Marjoista löytyy ennen hyllyt täyttäneen mansikan rinnalla valtavasti vaihtoehtoja. Itse kokkaamalla on helppo herkutella uudella sadolla. Omat karviaiseni poimin taas kerran anopin puskista, mutta ilokseni niitä sai ostettua jopa meidän lähikauppamme edessä olevalta marjatiskiltä. Sesongin kunniaksi tein karviaisista clafoutiksen, jonka maustoin vaniljalla ja kardemummalla. Happamat karviaiset raikastavat makean paistoksen. Nimeään myöten täyttävä – clafoutis tulee murresanasta täyttää – paksu pannukakku valmistetaan tyypillisimmillään kirsikasta. Muunnelmia on kuitenkin lukuisia.

Keneenpäs muuhun kuin Juliaan sitä ihminen luottaisi ranskalaisten klassikoiden ollessa kyseessä? Tämänkin Limousinen alueen perinneherkun reseptin mittasuhteet on kaivettu tietenkin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista. Valmistuksessa uskaltauduin hieman soveltamaan.

Karviaisclafoutis

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-neljälle, noin 20-senttiseen vuokaan tai valurautapannulle

2 dl maitoa
2 munaa
1 dl jauhoja
1/2 dl sokeria
noin 3 dl karviaisia
1 tl vaniljasokeria tai lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
1/2 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
hyppysellinen suolaa
1 rkl voita
muutama rkl sokeria

tomusokeria pinnalle ennen tarjoilua

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen

2. Kaada kulhoon maito, riko munat, lisää sokeri, vaniljasokeri ja kardemumma. Vatkaa sekaisin.

3. Vatkaa joukkoon jauho, vatkaa taikina kuohkeaksi ja tasaiseksi.

4. Laita voi valurautapannun pohjalle ja nosta pannu kuumaan uuniin. Kun voi on sulanut ja saanut hiukan väriä, nosta pannu uunista, pyörittele voita kauttaaltaan pannun pohjalle ja reunoille ja kaada ylimääräinen taikinan joukkoon.

5. Kaada vajaan sentin verran taikinaa pannun pohjalle, nosta se uuniin muutamaksi minuutiksi eli kunnes taikina hiukan jähmettyy.

6. Ripottele pinnalle karviaiset ja sokeria. Kaada loput taikinasta päälle ja paista noin 45 minuuttia tai kunnes clafoutis on kauttaaltaan kypsä eli pannukakku on ruskistunut ja kohonnut, eikä siihen pistettyyn tikkuun enää tartu taikinaa.

facebookissa-lätkä