Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Pastaa paketissa

Jättikatkarapupastaa foliossa
Vedonlyönnin seurauksena noudatin kuukauden vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pysyvin seuraus siitä vaikuttaa olevan usein toistuva himo pastaan eli taas kaivetaan pastakattila esiin. Tällä kertaa laitetaan pastaa pakettiin ja seuraksi jättikatkarapuja.

pasta valmiina uuniin

 

Seuraan satunnaisesti The Pioneer Woman -blogia. Meillä on nimittäin sama heikko kohta eli pastat erilaisten tomaatti(-kerma)kastikkeiden kanssa. Juuri muuta yhteistä meillä ei olekaan eli minulla ei ole ranchia, Malboro-miestä eikä neljää cowboy-hattuista lasta ja pidän edelleen kiinni päivätyöstäni.

Tällä kertaa bongasin Reen resepteistä uunissa valmistettavan pastan. Siinäkin mukana on reilusti tomaattia. Suhtauduin ruokaan hiukan epäluuloisesti, koska pelkäsin, että saan uunissa aikaan lähinnä kasan ylikypsää liisteriä. Houkuttelevan kuvan ja jättikatkarapujen ansiosta päätin kuitenkin koettaa onneani.

Muuntelin reseptiä hyvin vähän – lähinnä lisäsin sipulia ja tuoreita kirsikkatomaatteja. Pienensin myös reilusti määriä, koska meidän joukko-osastomme on huomattavasti hänen perhettään pienempi. Jos siis kokkaat suuremmalle pataljoonalle, kannattaa kurkata alkuperäistä reseptiä. Maistettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi hänen bloginsa on noussut suosioon. Maukasta pastaa, joka muhi ihanaksi foliossa ja jossa on sopiva takapotku. Tätä tarjotaan jatkossa äyriäisiä arvostaville ruokavieraille.

Spaghettia ja jättikatkarapuja foliossa

2 annosta

200 g spaghettia

1/2 dl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoreita kirsikkatomaatteja
vajaa 1 tl säilöttyä peperoncinoa (tai muuta chiliä)
0,5 dl valkoviiniä
200 g raakoja jättikatkarapuja
silolehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan

2. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää säilötyt tomaatit, kirsikkatomaatit, chili ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia.

3. Keitä spaghettia puolet ohjeistetusta keittoajasta. Se kypsyy loppuun uunissa.

4. Lisää kastikkeeseen raa’at jättikatkaravut juuri, ennen kuin pasta on valmista. Lisää joukkoon sen jälkeen pasta ja sekoita. Myös ravut kypsyvät loppuun uunissa.

5. Kaada koko homma kahden ristikkäin asetetun folion päälle. Silppua päälle silolehtipersiljaa ja paketoi paketti napakasti, mutta ei tiukasti.

6. Laita 175-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Pottu kohtaa parmesanin

Paistetut ahvenfileet ja parmesan-perunaohukaiset
Perunaa ja parmesania ei kai ole koskaan aiemmin yhdistetty keittiössäni.  Suosikkikeittokirjani innosti minut kokeilemaan parmesanilla paranneltuja perunaohukaisia ahventen lisukkeena. 

parmesan-perunaohukaiset

Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin Passione – intohimona italialainen keittiö on yksi ehdottomia keittokirjasuosikkejani. Se on aivan täydellinen nojatuolissa tapahtuvaan haaveruokailuun. Myös kuviensa osalta se on virkistävän erilainen italialainen keittokirja, punavalkoiset ruutuliinat ja muut kliseet on suosiolla jätetty muille.

Kirjan reseptit eivät kieltämättä päästä tekijäänsä helpolla ja aika usein jäävät minulla suunnittelun asteelle. Mutta ne kerrat, kun olen jaksanut tehdä pidemmän kaavan mukaan, vaiva on kyllä kannattanut. Jos jonkin keittokirjan kokkaisin kannesta kanteen, se olisi tämä. Kirja on mielestäni aiheesta palkittu aikoinaan Vuoden keittokirjana ja sittemmin parhaana italialaisena keittokirjana myös maailmalla.

Eikä kirja pettänyt tälläkään kertaa. Parmesan ja peruna toimivat yllättävän hyvin yhteen. Meillä oli keittiössä kaksivuotiasta parmesania (kuten varmaan useimmilla, ellet satu olemaan juustohifistelijä), joka on melko mietoa ja ohjeen mukaisella määrällä parmesanin maku jäi minusta hiukan turhan hennoksi. Uskaltauduin siis käpälöimään ohjetta siltä osin. Muilta osin täydellisiä kuohkeita ohukaisia, jotka sopivat hyvin kalan kaveriksi. Kirjassa ne tarjottiin muikkujen kanssa, itse valitsin ahvenet.

Muutaman vinkin annan kuitenkin myös toteutukseen. Ensinnäkin valitse jauhoinen peruna, Rosamunda sopi ruokaan minusta erinomaisesti. Malta keittää perunat kunnolla kypsiksi, se helpottaa olennaisesti perunan survomista siivilän läpi. Valkuaisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Saat sitä kuohkeammat letut, mitä varovaisemmin jaksat nostella vaahdon taikinan joukkoon. Muista myös paistaa letut riittävän miedolla lämmöllä. Ne ovat parhaimmillaan melko paksuina ja liian kuumalla paistettaessa jäävät helposti raa’aksi sisältä.

Sain aikaan keskikokoisen kaaoksen keittiössäni näitä työstäessäni. Ajoitus jätti hiukan toivomisen varaa. Kokemuksesta neuvonkin, kannattaa aloittaa lettujen paistolla, ahvenet syntyvät kyllä siinä sivussa.

Parmesan-perunaohukaiset

4 annosta / noin 20 pientä ohukaista

300 g jauhoisia, kuorittuja perunoita
4 tl vehnäjauhoja
2 munankeltuaista
4 rkl raastettua parmesania (tässä määrää on jo korotettu alkuperäiseen ohjeeseen nähden)
2 rkl voita
1 dl kermaa
2 munanvalkuaista
suolaa
valkopippuria

1. Keitä perunat kypsiksi. Purista kypsät perunat siivilän läpi niin, että saat ilmavaa perunalunta.

2. Lisää vehnäjauhot ja sekoita.

3. Lisää keltuaiset, parmesan, voi, kerma ja mausteet.

4. Vaahdota valkuainen ja lisää se varovasti nostellen joukkoon.

5. Paista letut voi-öljyseoksessa.

Paistetut ahvenfileet

4 annosta

2-3 ahvenfileetä/ruokailija (vajaa 200 g kalaa on keskimäärin kohtuullisen sopiva annos)
noin 1 dl ruisjauhoja
suolaa
valkopippuria

Mausta ahvenfileet suolalla ja valkopippurilla. Pyörittele ne ruisjauhoissa ja paista öljy-voiseoksessa kullanruskeiksi.

Tällä kertaa lisäsin ahventen päälle myös tilliöljyä (eli käytännössä sekoitin oliiviöljyyn tillisilppua, sitruunankuorta, suolaa ja mustapippuria).

Rakkaat, rikkaat ritarit

Köyhät ritarit
Onko mitään nostalgisempaa kuin köyhät ritarit? Vaikeinta niissä on olla syömättä pullaa pois, ennen kuin se kuivahtaa sopivaksi.

köyhät-ritarit-suolaajahunajaa

Köyhät ritarit olivat vallan unohtuneet minulta lapsuuden herkuksi. Onneksi HOK myi jo joitakin vuosia sitten Kuusihokin uusille omistajille ja se muuttui N:o 11 -ravintolaksi. Listalta löytyy myös Köyhät ritarit ja jälkiruokaklassikko on ehdoton valinta satunnaisilla nostalgiatripeillämme Kuusitielle. Vielä kun saisimme takaisin ne mahtavat tarjoilijarouvat, jotka ikäänkuin kuuluivat kalustoon.

Minun käyttämäni ritarien resepti on peräisin Olivian Täydelliset reseptit -sarjasta. Tämä kuten muutkin Olivian ruokatoimittaja Suvi Rüsterin reseptit toimii aukottomasti. Se, mitä Olivian sivustolta ei löydy, on kuitenkin Hans Välimäen reseptin yhteydessä antama Pro-vinkki: Parhaan pinnan ritareihin saa karamellisoimalla. Ripottele siis pannulle ruskeaa sokeria. Kun se alkaa sulaa, lisää voi. Malta odottaa sen aikaa, että sokeri todella alkaa sulaa. Pari kertaa minulla on lipsahtanut turhan hätäilyn puolelle. Samaa mieltä olen Välimäen kanssa myös siitä, että köyhiä ritareita kannattaa tehdä vain parhaista raaka-aineista: Käytä siis voita, kermaa ja oikeaa vaniljaa.

Köyhät ritarit

4 annosta – jos teet jälkiruoaksi, tämä on aika iso annoskoko

10 viipaletta pullapitkosta (kaupan pulla käy tähän oikein hyvin)
1 muna
1 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
1/2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria – tai mieluiten raaputa aitoa vaniljaa vaniljatangosta. Ei vaniliinisokeria.
1/2 tl kanelia
1/4 tl suolaa

Paistamiseen

50 g voita
ruskeaa sokeria (ripottele hiukan pinnoitetulle pannulle)

1. Sekoita maito, kerma, muna, sokerit sekä kaneli ja kaada seos laakeaan astiaan.

2. Leikkaa pulla reilun parin sentin viipaleiksi ja laita viipaleet munamaitoon. Liota viipaleita noin pari minuuttia puoleltaan.

3. Sirottele aavistus ruskeaa sokeria pannulle, kun se alkaa sulaa, lisää voi. Paista pullaviipaleita reilussa rasvassa keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin eli kunnes ne ovat kullanruskeita.

4. Tarjoa lämpiminä.