Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Ruoka

Lapin lumo – poro ja karpalokastike

Poron ulkofilee, karpalokastike ja lanttu-duchesseperunat
Tämä olkoon kiitos ja kumarrus ihanille isännillemme ja loistavalle emännällemme taannoisesta ruskaretkestä. Tulkaa Helsinkiin, niin kokkaan sitten teille ihan oikeasti. Etelän vetelä ei toki saavuta lappilaisen gastronomian tasoa paikallisista raaka-aineista, mutta tämän tosiasian tunnustaen tartun kuitenkin poroon.

poroa ja karpalokastiketta

Pääsin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa Lappiin ruska-aikana. Virallisesti ruska päättyy syyskuun lopussa ja meillä käynti lipsahti lokakuun ensimmäiseen viikonloppuun. Muutoinkin ruskaa on moitittu vaisuksi tänä vuonna, mutta minuun Lapin hiljaisuus ja maisemat tekivät silti vaikutuksen. Erinomainen seura ja sopiva annos extremeä kaupunkilaiselle kohottivat tietenkin kokemusta entisestään. Kaiken kruununa vanha ponityttö pääsi taas pitkästä aikaa hevosen selkään.

nokipannukahvittunturipurojärvipitkospuutaita jpgmustikat ruska-aikaan

Poro on liian harvinainen vieras ruokapöydässämme. Sain joskus vuosia sitten ravintolassa erinomaista karpalokastiketta poron kanssa, joten sukelsin kastikkeen perässä internetin ihmeelliseen maailmaan. Lisukkeeksi valitsin omista kätköistäni varmaan sata vuotta sitten tallennetun lanttu-duchesseperunat. Niissä oli jotain sopivan nostalgista. Kastike syntyi yhdistelmänä useammasta reseptistä. Ei välttämättä viisas valinta ottaen huomioon, että olen surkea kastikkeissa. Onneksi ei mennyt syteen eikä saveen, vaan tuli oikein hyvä kastike, joka toimii poron lisäksi varmasti esimerkiksi hirven kanssa.

Ja kyllä jälkiruoaksi tämä olisi kyllä vaatinut sen ehtoisan emäntämme törkeän hyvän leipäjuusto-kerma-lakkahillo-yhdistelmän, mutta ensi kerralla sitten.

Poron ulkofilee

Ruskista voi pannulla, lisää pannulle rosmariininoksa. Ruskista poronulkofilee voissa. Älä pese pannua, tarvitset paistorasvan kastikkeeseen. Laita sen sijaan kuumalle pannulle muutama desilitra vettä, jotta maut irtoavat.

Laita fileeseen paistolämpömittari. Paista 175 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 55 astetta. Arvioitu aika on fileen paksuudesta riippuen 10-20 minuuttia. Meidän suhteellisen ohut filee kypsyi vartissa.

Kääri filee folioon ja anna vetäytyä hetki.

Lanttu-duchesseperunat

4 annosta

10 puikulaperunaa
300 g lanttua
50 g voita
3 keltuaista
suolaa ja valkopippuria

1. Keitä perunat ja lanttu kypsiksi. Kannattaa huomioida, että lanttu kypsyy hitaammin eli pieni se pienemmiksi paloiksi.

2. Kun juurekset ovat kypsiä, lisää voi ja soseuta perunat ja lantut. Jos haluat pursottaa kauniin tasaisia duchesseja, kannattaa laittaa sose vielä siivilän läpi. Lantulla on paha tapa jäädä suuremmiksi paloiksi ja tukkia pursotin.

3. Anna jäähtyä hetki, lisää keltuaiset ja mausta. Pursota uunipellille ja paista uunissa ylätasolla, kunnes saavat kauniin kullanruskean värin. Tässä meni minulla ainakin varttitunti noin 200 asteessa.

Karpalokastike

3 rkl ruokosokeria
1 dl karpaloita
2 dl punaviiniä
2 dl poron paistolientä
1 sipuli
1 porkkana
tuoretta timjamia
1 rkl riistafondia
suolaa ja mustapippuria
suurehko nokare voita kiillottamaan kastike

1. Sulata sokeri pannulla. Ole tarkkana. Kun sokeri on sulanut, lisää karpalot ja pyörittele niitä sulaneessa sokerissa, kunnes ne alkavat mehustua.

2. Lisää pannulle punaviini, paistinneste, sipuli, porkkana, tuore timjami ja riistafondi sekä mausteet. Keittele kokoon ainakin 20 minuuttia. Siivilöi kastike ja kiillota reilulla voinokareella.

Mukulat pataan – maa-artisokkakeitto

Tämä ei ole haagalainen versio Hannusta ja Kertusta, vaan ylistys maa-artisokalle. Hyvät ihmiset nyt on sesonki parhaimmillaan, käykää siis maa-artisokan kimppuun. Noiden pikkupirulaisten kuoriminen on aina yhtä hermoja raastavaa ja vannon joka kerta, ettei se tule vähään aikaan toistumaan. Unohdan lupaukseni kuitenkin heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen.

maa-artisokkakeitto

Elitessä muutama viikko sitten syömäni maa-artisokkakeitto muistutti taas mieleen, että on aika teroittaa kuorimaveitsi taistoon ja tarttua maa-artisokkaan. Onnekkaasti anoppi oli käynyt sadonkorjuulla ja sain tuliaisiksi pussillisen mukuloita. Lähiruokaa parhaimmillaan. Maa-artisokka on ilmeisen kiitollinen viljeltävä, ainakin anopin kasvimaalta nostetaan vuosi toisensa perään erinomainen sato jättämällä osa edellisen vuoden mukuloista maahan. Erinomaisilla maamiestaidoilla voi toki olla osuutensa asiaan.

Maa-artisokka oli suosittu viljelykasvi jo 1600-luvulla Euroopassa, mutta perunan yleistyminen siirsi sen paitsioon pitkäksi aikaa. Onneksi ruoka-ainetietämys on parantunut sitten 1600-luvun, jolloin John Goodyer tuomitsi Wikipedian mukaan viattoman maa-artisokan: “Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi”. Hyvä John, olit väärässä.

Eliten keitto oli aivan käsittämättömän hyvää. Niin taivaallista, että annoin anteeksi pääruoan kuivan kalan ja raa’ahkot perunat, reissu kannatti pelkästään keiton takia. Keitossa oli täydellinen samettinen koostumus ja pinnalla kevyt vaahto. Olisin voinut nuolla lautasen, mutta se ei taida olla soveliasta paremmissa ravintoloissa. Oletan, että kuohkea vaahtomainen keitto oli saatu aikaan sifonilla tai jollain muulla vastaavalla härpäkkeellä. Sen tason hifistelyyn en ajatellut lähteä, hyvän keiton on synnyttävä ihan perusvälineillä.

Tässä ruokalajissa on aika vaikea epäonnistua. Ohessa ihan perusohje, olen hiukan lisännyt mm. nesteen määrää, koska minusta tämä maistuu paremmalta ohuempana.

Maa-artisokkakeitto

4 hengelle alkuruokana, 3 hengelle pääruokana (no meillä meni kyllä kahdestaan…)

600 g maa-artisokkia
300 g puikulaperunaa tai muuta jauhoista perunaan (esim. Rosamunda)
3 rkl öljyä tai voita
2 salottisipulia tai 1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl valkoviiniä
n. 7 dl kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
maun mukaan esim. muskottia tai timjamia

pinnalle esim. ruohosipulia tai tuoretta timjamia

1. Kuori maa-artisokat, pieni ne pienemmiksi lohkoiksi ja laita ne sitä mukaa kylmään veteen. Muutoin ne tummuvat nopeasti. Kuori perunat ja pieni ne pienemmiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä tai voissa (tai seoksessa, jota itse suosin tässä tapauksessa). Lisää joukkoon maa-artisokat ja pyörittele hetki, ennen kuin lisäät kasvisliemen, valkoviinin ja perunat.

3. Keitä kasvikset kypsiksi (noin 15 minuuttia). Soseuta. Siivilöi sose, jos haluat oikein samettisen lopputuloksen (kyllä haluat, siitä tulee paljon parempaa). Siivilöidessä on hyvä lisäillä vaikka kermaa, se ohentaa keittoa ja helpottaa hommaa kummasti.

4. Lisää loput kermasta. Mausta ja kuumenna.

Senaatintorin kruununjalokivi

Aleksi tuntuu usein niin kovin pitkältä, mutta Senaatintorin ympäristössä on nyt monta hyvää syytä kävellä kadun päähän saakka. Cafe Engel, Patisserie Teemu & Markus ja huhujen mukaan kaupungin parasta brunssia tarjoava Sunn.

kukat

En ole itse vielä päässyt testaamaan Sunnia, mutta kun suuntasimme lauantaiaamiaiselle Engeliin oli Sunnin oven takana jo ennen aukeamista aikamoinen jono. Sana on siis kiirinyt. Engel on entisellään. Ilmeisesti jopa vanhat kalusteet on kaivettu naftaliinista ja kahvilassa on edelleen pöytiintarjoilu. Hienoa, että vanhaa arvostetaan ja perinteitä säilytetään.

Erityisesti matka Senaatintorille kannattaa kuitenkin Patisserie Teemu & Markuksen vuoksi – ja kannattaa tulla kauempaakin. Demon ja Groteskin myötä tunnetuksi tullut Teemu Aura perusti yhdessä samoissa ravintoloissa kannuksensa hankkineen Markus Hurskaisen kanssa konditorian Kiseleffin taloon. Makeita taideteoksia on tarjottu paikassa jo toukokuusta, mutta itse ennätin paikalle ensimmäistä kertaa vasta nyt. Menen toistekin ja suosittelen teille kaikille muillekin. Pieteetillä tehtyjä kakkuja, leivonnaisia ja konvehteja, jotka hurmaavat maullaan ja ulkonäöllään. Omistajien mukaan lähtökohtana on oma intohimo makeaan; se näkyy ja maistuu.  Molemmat omistajat olivat paikalla käyntikerrallamme ja mutkattomasta palvelusta jäi hyvä mieli.

patisserie

 

porkkanakakku

valkosuklaaleivos

 

Kotiin lähti mukaan kaksi leivosta: Sitruunaruoholla maustettua valkosuklaamoussea ja passionkreemiä, jasmiinilla maustettua suklaamoussea ja vadelmakreemiä sekä pala porkkanakakkua. Näistä ensimmäinen oli meidän molempien ehdoton suosikki (jako-osuuksista jouduttiin hiukan keskustelemaan), mutta porkkanakakku oli heti tuntumassa. Ymmärrän hyvin, miksi konditorian omien verkkosivujen mukaan sen valmistusta jouduttiin Demossa säännöstelemään, jotta henkilökunta säästyy ähkyltä ja liikalihavuudelta.

Patisserie sai kunniaa myös Glorian Ruoka & Viinin vuoden parhaissa, jossa sitä kehuttiin modernista ja abstraktista muotokielestä. Senaatintorin kruununjalokivi on kehunsa ansainnut.