Ruokakeskustelun pääosaan on noussut hinta. Mutta paljonko on oikeastaan paljon, kuinka paljon on kohtuullista maksaa ruoasta? Tiedätkö sinä, kuinka paljon sinulta kuluu ruokaan? Mihin panostat? Mistä säästät?
Minulta kysyttiin, kuinka paljon käytämme ruokaan rahaa kuukaudessa. En osannut vastata. Pystyn arvioimaan suuruusluokan, mutta kovin systemaattisesti en ole asiaa seurannut. Siksi helmikuussa kerään kuitit talteen ja teen tilinpäätöksen asiasta.
Venäjän pakotteista seurannut ruoan viennin romahtaminen ja siitä aiheutunut ylitarjonta kotimaisilla markkinoilla, kotimaisten kaupan alan yritysten vastaus Lidlin markkina-aseman vahvistumiseen, suomalaisten ostovoiman heikentyminen. Myllerryksestä ja taloudellisesta taantumasta on seurannut se, että ruokakeskustelussa keskiössä on viime aikoina ollut hinta. Takana on poikkeuksellinen ajanjakso, jolloin ruoan hinta on laskenut.
En ylenmääräisesti törsää ruokaan, mutta enpä siinä juuri pihistelekään. Hyvä ruoka on meille nautinto, johon panostamme mielellämme. Myös ulkona syömiseen. Jos muutamaa ylihintaista tai ala-arvoista ravintolaillallista ei lasketa, en muista koskaan harmitelleeni ruokaan käytettyä rahaa. Vain huonosta ruoasta maksaminen harmittaa, samalla rahalla saa hyvääkin.
Emme hamstraa tavaraa, en harrasta shoppailua ja mitä enemmän ikää kertyy, sitä harkitsevampi kuluttaja minusta on tullut. On ollut aikoja, joina rahat ovat olleet tiukemmalla. Silloin söin mieluusti kaurapuuroa vaikka viikon, jos se oli hinta uudesta puserosta. Nyt tilanne on päinvastainen, en kaipaa tavaraa, vaan arvostan elämyksiä – niissä ruoalla on usein iso rooli. Ymmärrän olevani onnekas; nykyisessä kahden työssäkäyvän aikuisen lapsettomassa taloudessa ruokalasku ei muodostu kipupisteeksi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että paras ruoka on yleensä yksinkertaista, eikä hyvä ruoka vaadi valtavaa lompakkoa. Viitseliäisyyttä se välillä vaatii.
Näihin panostamme
Laadukkaat ja maukkaat raaka-aineet. Meillä syödään artesaanipastaa. Säilykkeistä valitsen parhailta maistuvan. Eurolla enemmän saa esimerkiksi säilötyistä tomaateista ferrareita peruspurkkiin verrattuna. Pizzan teen oikeista pizzajauhoista, risottoriisi on aqcuerelloa, sitä maailman parhaaksi kehuttua. Oliiviöljyni haluan vihreänruohoisena. Olen valmis maksamaan tuotteesta enemmän, jos saan hinnalle maussa vastinetta. Usein perustuote on erinomainen. Silloin minusta tulee hintatietoinen.
Tuoreet yrtit. Viiden euron rosmariinin jätän talvella kauppaan. Pyrin muuten suosimaan sesongin raaka-aineita, mutta tuoreita yrttejä käytän surutta ympäri vuoden. Siinä missä lapsiperheet säilyttävät maitopurkkeja, on meidän perheessämme jatkuvasti rivi tuoreita yrttejä. Kun yrtit säilyttää jääkaapissa, ne kestävät pitkään ja käytän useimmiten puskat loppuun. Basilikat ja muut kylmänarat yrtit ovat asia erikseen.
Eettisemmin tuotettu liha. En ole valmis maksamaan luomulihasta silmittömiä hintoja, mutta esimerkiksi tehotuotettuun broileriin tartun vain poikkeustapauksissa. Välillä haksahdan grillibroileriin. Luomu ei ole minulle niin olennaista kuin eettisyys. Lihansyöjänä minun on hyväksyttävä, että kyse on tuotannosta, mutta se ei silti tarkoita, että mikä tahansa on hyväksyttävää. Jos lisähinta eettisyydestä ei lipsahda kiskonnan puolelle, maksan sen kitisemättä.
Pienet tuottajat. Pieni ei ole automaattisesti kaunista, mutta parhaat leivät saa leipomosta ja viime aikojen kiinnostavimmat uutuustuotteet ovat lähes poikkeuksetta syntyneet pieniltä toimijoilta. Pienten ei tarvitse miellyttää massan makuaistia, eikä siten tehdä kompromisseja. Olipa kyse ravintoloista tai ruokatuotteista, pienet ovat isoja edellä ja Helsingissä olemme onnekkaassa asemassa – pullonkaula eivät ole vaihtoehdot vaan aika. Isojen ruokatalojen myllyistä tuntuu syntyvän vain makumuunnoksia eikä aitoja tuoteuutuuksia, enkä muista, milloin olisin syönyt valtakunnallisen ketjun ravintolassa.
Tämä pienentää ruokalaskuamme
Suosimme sesongin raaka-aineita. Kyseessä on paljolti makuasia, mutta se näkyy myös lompakossa. Juuri nyt sitruksia saa reilulla eurolla kilo ja sydäntalvella salaatin sijaan kannattaa suosia juureksia. Kotimainen kurkku on kesäruokaa.
Maltillisesti lihaa ja usein silloinkin edullisempia ruhonosia, sen sijaan mm. papuja ja linssejä. Lihan osuus kauppakassistamme on systemaattisesti pienentynyt viime vuosina. Osittain vähän puolihuolimattomasti, osittain tietoisesti. Kun valmistan lihaa, tartun useimmiten edullisiin ruhonosiin. Sisäfileen sijaan meillä haudutetaan rauhassa patoja etuselästä, niskasta tai rinnasta.
Ostan vain sen verran kuin syömme ja pyrin minimoimaan ruokahävikin. Kalleinta ruokaa on roskiin heitetty ruoka. Suosin kauppoja, joissa on palvelutiski ja ostan juuri sen verran, kuin tarvitsemme. Mietin jo valmiiksi, miten ketjutan raaka-aineita ja suunnittelen vähän pidemmälle. En myöskään hamstraa ruokaa kovin pitkäksi aikaa, koska olen oppinut, että kahden aikuisen taloudessa kokkaaminen jää välillä väliin tai päivällinen kuittaantuu lämpimillä leivillä. Joskus myös jogurtilla ja marjoilla. Liian kunnianhimoisesti en siis lataa jääkaappia täyteen. Ennen suurempaa kauppakäyntiä pyrimme myös kokkaamaan jääkaapin tyhjäksi. Rasiallisesta tomaatteja, oliiviöljystä, nipusta yrttejä, valkosipulista, chilihiutaleista ja oliiviöljystä syntyy puolityhjän jääkaapin kelpo pasta. Jämäruoka on vähän kuin peli, saan onnistumisen iloa, kun taion olemattomista raaka-aineista herkullisen aterian.
Ostoslista. En mene koskaan kauppaan ilman ostoslistaa. Toki ostan välillä heräteostoksiakin kokeilumielessä, mutta enimmäkseen pitäydyn listassa, jonka mietin etukäteen useamman päivän tarpeiden pohjalta.
Valmistamme ruoan pääosin itse. Siksi, että se on parempaa. Mutta itse valmistettu ruoka on myös useimmiten edullisempaa. Tiedän, että kalapuikkoja ja ranskalaisia saa halvalla, mutta niin saa aidoista raaka-aineista valmistetun keitonkin. Jälkimmäinen on parempaa. Toki joskus tartun pakastefalafeleihin. Useimmiten teen kuitenkin itse. En useinkaan mitään kovin monimutkaista ja arkiruokamme on aika edullista, peruskotiruokaa.
Pitäisi panostaa enemmän
Kala. Rakastan kalaa, mutta syömme sitä ihan liian harvoin. Varsinkin vaalea kala on usein pöyristyttävän kallista, mutta vaihtelemalla kalalajeja kalaa saisi edullisestikin lautaselle. Lähikauppamme on alkanut myydä kokonaista kalaa kohtuulliseen kilohintaan. Kalan osalta olen alkanut tarjoushaukaksi.
Pienet liikkeet ja kauppahallit. Ostan mieluusti hallista hyviä raaka-aineita, pienistä liikkeistä löytää paljon sellaista, mitä muualta ei saa, mutta sen jälkeen, kun muutimme vähän kauemmas keskustasta, huomaan ostosteni siirtyneen enemmän lähikauppoihin. Olemme onnekkaita siinä mielessä, että kohtuullisen lähellä on kaksi erinomaista kauppaa, joista toinen pitää kunnia-asianaan erinomaista kalatiskiä. Sieltä saa tuoretta kotimaista kalaa joka päivä. Toinen taas on ruokaharrastajien suosikkikauppoja pääkaupunkiseudulla. Hallin tunnelmaa ei kuitenkaan voita mikään.
*****
Näillä eväillä mennään myös helmikuu. Pyrin olemaan rehellinen ennenkaikkea itselleni eli seuranta ei toivottavasti vaikuta ostokäyttäytymiseeni, vaan saan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan kauppalaskustamme. Miten teillä: Tiedätkö ruokaan kuluvan rahan sentilleen tai edes sinnepäin? Mihin olet valmis panostamaan ja millä keinoilla pienennät kauppalaskua?
