Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Resepti Varhaiskaali

Ottaa kaaliin – Varhaiskaali-fetaslaw

Vaatimaton varhaiskaali jää pöhinässä parsan ja raparperin jälkeen, vaikka se vähintään yhtä harvinaista herkkua. Kotimaista varhaislajiketta saa vain noin kuukauden verran – ja se hetki on juuri nyt. Poimi mehevä kerä koriin ja valmista juhannukseksi nopea ja maukas varhaiskaali-fetaslaw. Erityisen maukasta se on kalan kaverina. 

Varhaiskaali-fetaslaw

Kaalikausi ottaa varaslähdön jo hyvissä ajoin keväällä Unkarissa kasvatetuilla kaaleilla, kotimainen tulee myyntiin yleensä kesäkuussa ja kausi kestää heinäkuun alkupuolelle. Kautta on mahdotonta venyttää, sillä kaalit alkavat halkeilla pellolle, jos niitä ei kerätä ajallaan. Se on nyt tai ei koskaan – tai ei ainakaan ennen ensi kesää.

Varhaiskaali on miedompaa ja mehevämpää kuin muut kaalit, koska kasvuaika on vain kaksi kuukautta. Löyhästi kiertyvät lehdet on helppo vaikkapa repiä salaattiin, raastaa niitä ei kannata, korkeintaan pilkkoa krouvisti.

Kaali, tilli ja feta on kolmikko, joka kannattaa yhdistää samalle lautaselle. Coleslaw tarjotaan usein grillatun lihan ja hampurilaisten kanssa, varhaiskaali-fetaslaw on omia suosikkejani savustetun kalan kaverina.

Varhaiskaali-fetaslaw

neljälle-kuudelle

noin 600 g varhaiskaalia
noin 1 dl silputtua tilliä
200 g kermaviiliä
1 tl dijonsinappia
2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
noin 150 g vahvaa kreikkalaista fetaa

1. Suikaloi varhaiskaali ja silppua tilli.

2. Sekoita kermaviilin joukkoon dijonsinappi, sitruunamehu, suola ja valkopippuri. Maista ja lisää tarvittaessa sinappia, sitruunamehua, suolaa ja valkopippuria. Feta on melko suolaista, joten kastikkeen ei tarvitse olla.

3. Sekoita varhaiskaali, tilli ja kermaviilikastike. Levitä slaw laakealle tarjoiluastialle ja murusta päälle fetajuusto. Koristele tillillä.

Kaalimaan vartijana – kaalipiirakka

Varhaiskaalipiirakka
En ole ilmeisesti ollut tarpeeksi pelottava kaalimaan vartija, sillä citykanit olivat tehneet selvää kukkakaalin taimestani. Lohdutukseksi paistoin kaalipiirakan varhaiskaalista. Sen jälkeen viritin kaniaidat viljelylaatikoitteni ympärille, puput pysyköön poissa palstaltani.

Kun olin Saksassa au pairina, samalla kielikurssilla kanssani oli venäläinen Valentina, joka paistoi maukasta kaalipiirakkaa. Se oli venäläistyyppinen, ilmeisesti hiivaleipätaikinaan leivottu piirakka, jota parempaa en ole sittemmin saanut. Voi toki olla, että aika kultaa muistot.

Valentina oli miehensä työn perässä Saksaan muuttanut kemian tohtori, joka täytti päivänsä kielikurssilla ja lastenhoidolla, kun he rakensivat vauraampaa tulevaisuutta lännessä. Neuvostoliitto oli hajonnut muutamia vuosia aikaisemmin ja koko itä-länsiasetelma oli muuttunut merkittävästi aika lyhyen ajan sisällä. Tämä näkyi kielikurssillamme, samoin kuin kurdikysymys ja Bosnian sota. Samalle kurssille ei mahtunut turkkilaisia ja kurdeja. Maailmanpolitiikka näytti aika erilaiselta lähietäisyydeltä katsottuna. Kielikouluni oli tosin yksityinen ja sen vuoksi opiskelijakunta oli Volkhochschuleen nähden valikoidumpaa: Akateemisten siirtolaisten puolisoja, saksalaisten kanssa naimisiin menneitä rouvia ja Saksaan yrittäjäksi halajavia.

Kaalipiirakan lisäksi muistan Valentinasta hänen suorapuheisuutensa. Oma osuuteni Suomi-kuvan rakentamiseen oli palautteen perusteella surkea. Valentina nimittäin totesi kerran kaikkien meidän skandinaavien olevan kauhean tylsiä ja tosikkoja, kun taas venäläiset vastapainoksi ovat kekseliäitä ja iloluontoisia. En tiedä, perustuiko mielipide laajempaan otokseen vai olimmeko me kurssin muutamat skandit (syy on siis osittain myös ruotsalaisten kurssikavereitteni) pohjana tälle johtopäätökselle. Sen voisi kääntää myös muotoon, että olemme järkeviä ja käytännöllisiä. Paljon miellyttävämpi mielikuva kuin totinen tylsimys.

Kaalipiirakka syntyi tällä kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Treenasin muutaman kierroksen ja opin läksyni. Ensinnäkin täytettä on huomattavasti helpompi käsitellä, kun valuttaa siitä ylimääräisen nesteen pois. Toisekseen taikinalevy kannattaa kaulita niin, että reunat menevät reilusti täytteen yli. Silloin saattaa onnistua leipomaan irvistelemättömän piirakan, joka ei vuoda. Kokeilin myös erilaisia versiota kuoresta ja omaan makuuni paras oli kermaviili-voitaikina, jonka ohjeen löysin Maku-lehdestä. Voit tehdä taikinan myös kermaviilin sijaan rahkasta.

Täytteen osalta on ymmärtääkseni ainakin kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä voissa hauduttaminen riittää ja mausteeksi tarvitaan vain suolaa. Itse olen siirapin ja yrttien kannattaja eli vaikka haluankin, että varhaiskaalin hieno maku jää pääosaan, lisään joukkoon myös siirappia ja timjamia tai meiramia. Maltillisesti tosin.

Kaalipiirakka varhaiskaalista

Taikina

200 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl kermaviiliä

Täyte

1 pienehkö varhaiskaali (noin 700 g kaalia)
1-2 sipulia
75 g voita
3 rkl siirappia
pari oksaa tuoretta timjamia/kuivattua tai tuoretta meiramia
suolaa

1. Aloita tekemällä taikina. Nypi jauhot, suola ja sokeri voin joukkoon tasaiseksi massaksi. Lisää kermaviili ja sekoita palloksi. Laita jääkaappiin vetäytymään useammaksi tunniksi.

2. Silppua sipuli ja varhaiskaali. Sulata voi suuressa kattilassa. Pyörittele kaalia ja sipulia voisulassa ja anna hautua noin tunti.

3. Mausta ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

4. Ota liedeltä, valuta ylimääräinen neste ja anna jäähtyä ennen leipomista.

5. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi.  Laita täyte keskelle, käännä reunat keskelle sulje huolellisesti eli nypi saumat kiinni huolella. Sulje myös päädyt. Voitele munalla ja pistä haarukalla piirakkaan muutama reikä.

6. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia. Anna vetäytyä.

Jos tarkasti katsoo, tuhotussa kukkakaalissa voi melkein nähdä hampaanjäljet. Luulenpa, että jollain on nyt maha pullollaan. On nimittäin ollut pienelle kanille syötävää, jos vertaa viereiseen ruusukaaliin. Pupuparat eivät tienneet, kenen kasveihin kajosivat. Toivottavasti verkkoni ovat kanin kestäviä, tänään niitä pyöri tilusten liepeillä taas kokonainen pesue. New Yorkissa citykanalat ovat lukemani mukaan trendien aallonharjalla, minä voisin harkita citykettulaa.