Mikähän siinä on, että uusi vuosi saa aikaan pakonomaisen tarpeen alkaa lupailla jotain. Mielellään valtavia parannuksia omaan toimintaan tai radikaaleja elämänmuutoksia. Päätöksiä, joista on helppo lipsua jo ennen helmikuuta – mutta joista pahimmillaan maksaa koko loppuvuoden.
Vähän samalla tavoin kuin syksyllä plärää intoa täynnä työväenopiston kurssiohjelmaa, vaikka tietää jo etukäteen, että marraskuussa repii hiuksiaan kuvankäsittelykurssilla. Syksy toisensa jälkeen jaksaa uskoa, että uusi harrastus on askel kohti parempaa elämää.
Johonkin syvällä minussa tuo vuosirytmi on kovakoodattu. Niin syvälle, että vaikka jo vuosia olen ollut tarpeeksi viisas pidättäytyäkseni turhanpäiväisistä lupauksista vuoden alun kunniaksi, niin viisaaksi en ole kuitenkaan tullut, etten pohtisi kiivaasti mahdollisia vaihtoehtoisia parannusehdotuksia itselleni. Vaikea syyttää ryhmäpainetta, koska tiedättekö enää ketään, joka erehtyisi tekemään uuden vuoden lupauksia. Nehän nyt eivät pidä k-o-s-k-a-a-n.
Tänä vuonna lipsuin hiukan. Lupasin ihan pienen asian. Kymmenen minuuttia päivässä. Varmuuden vuoksi tein päätöksen heti joulunpyhien jälkeen ja aloin toteuttaa sitä samantien. Ihan vain siksi, ettei se saa ylleen uuden vuoden lupausten huonoa karmaa. Nyt jo kohta kuukauden olen pysynyt päätöksessäni. Joka ilta kymmenen minuuttia. Jos sama tahti jatkuu, kerron teille minimuutoksestani enemmän. Siihen ei liity laihduttamista eikä kuntoilua. Jos lipsun takaisin entiseen, hautaan hankkeen kaikessa hiljaisuudessa ruuhkaiselle hyvien päätösten hautausmaalle ja otan mukavan asennon sohvannurkassa.
Vielä kuitenkin mennään, kymmenen minuuttia joka päivä. Joskus riittää vähempikin. Sinä aikana, kun minä paransin itseäni, monitoimikone pyöritti nämä sämpylät. Nostin taikinan kohoamaan yön yli jääkaappiin ja paistoin aamulla lämpimäiset. Jos minusta ei tule parempaa ihmistä, minusta saattaa tulla parempi leivänleipoja. Nämä helpot sämpylät ovat ainakin lupaava alku.
Ohje on poimittu kevyesti muokattuna Lempiruoka-blogista. Yön yli kylmässä kohottaminen antaa sämpylöille reilusti lisämakua ja todella kuumassa uunissa paistaminen paistamisen alkuvaiheessa tekee niihin hyvän rapsakan kuoren. Ja hei, lämpimiä sämpylöitä heti aamusta. Ei tarvitse olla Pain de Martin (eikä Kivistön Liisa) saadakseen näillä paljon rakkautta.
Porkkanasämpylät
noin 20 kpl
25 g hiivaa
6 dl kylmää vettä
1 dl appelsiinin mehua (yksi appelsiini)
2 porkkanaa
1 tl suolaa
5 dl grahamjauhoja
7-8 dl vehnäjauhoja
2 rkl karpalojauhetta
(kurpitsansiemeniä)
1. Mittaa kulhoon vesi ja liota joukkoon hiiva. Lisää appelsiinimehu, raastettu porkkana ja suola.
2. Lisää ensin grahamjauhot ja karpalojauhe ja sen jälkeen vähitellen vehnäjauhot ja vaivaa samalla. Jos sinulla on monitoimikone, kannattaa käyttää sitä. Voit tehdä koneella löysemmän taikinan ja vaivata kauemmin. Koneella riittää noin seitsemän desilitraa vehnäjauhoja, käsin tarvitset todennäköisesti vähän enemmän. Taikina on aika kosteaa ja tarttuu helposti. Vaivaa koneella noin vartti tai kunnes taikinassa on hyvä sitko ja se on irronnut kulhon reunoista.
3. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta taikina jääkaappiin kohoamaan yöksi. Huom. taikina kohoaa reilusti eli pidä huolta, että sinulla on iso kulho.
4. Laita aamulla uuni kuumenemaan 250 asteeseen.
5. Nosta taikina jääkaapista ja kumoa se reilusti jauhotetulle alustalle. Leikkaa taikina noin kahteenkymmeneen palaan ja nosta palat uunipellille. Sämpylät eivät kohoa enää valtavasti uunissa. Jos haluat ripotella sämpylöiden päälle siemeniä, sipaise sämpylän pintaan kevyesti vettä ja ripottele päälle siemeniä.
6. Laita sämpylät uuniin, laske lämpötila 200 asteeseen ja paista sämpylöitä 20 minuuttia.
