Parsa-parmesanmunakas
Sesonkiruokaa pitää syödä niin paljon, että sitä alkaa tehdä seuraavan kerran mieli vasta vuoden päästä.
Olen saavuttanut tavoitteeni pienen perheemme toisen osapuolen osalta. Hän on alkanut vienosti toivoa ruoaksi muuta kuin parsaa. Hänen onnekseen menen kohta sekaisin uusista perunoista. Sitä ennen oli tuhottava vihanneslaatikon viimeiset varret. Kiintiöni ei ole ihan vielä täynnä. Varsinkaan kun olen nähnyt parissakin kaupassa täydellisen ohuita ja vihreitä kotimaisia parsoja. Ainakin se nippu vajaan viiden euron luksusta taitaa vielä päätyä ostoskoriin.
Ehkä minulla on ollut vain huono parsaonni. En ole onnistunut löytämään vielä yhtään nippua hyviä ohuita ja ohutkuorisia parsoja. Monessa nipussa puumainen osuus on yltänyt jo aika suureen osaan parsasta, eikä yhtään nipuista olisi tullut mieleenkään syödä kuorimatta. Juuri siksi taidan maksaa edes kerran tuplahinnan hyvästä napakasta ja tuoreesta parsasta. Tuontiparsasta sellaisia harvoin löytää. Parsa ei pidä matkustamisesta, vaan päätyy parhaimmillaan suoraan pellolta pöytään. Kotimaisen parsan kausi alkaa keskieurooppalaista lajikumppania myöhemmin, mutta toisaalta myös kestää ainakin juhannukseen saakka. Vielä ehtii siis hakea sen yhden nipun ja testata, onko se hintansa väärti.
Kun kokkaa kahdelle, parsanipusta jää usein muutama varsi pyörimään. Parsa ei tunnetusti ole kasvi, joka paranee säilytyksestä, eikä muutamasta parsanvarresta kovin ihmeitä synny. Munakkaaseen ne riittävät kuitenkin oikein hyvin.
Parmesanilla ja ruohosipulilla maustettu parsamunakas on kevään mittaan ollut vakiokamaa etäpäivieni yhden naisen lounaana. Se syntyy nopeasti ja vakiovarastostamme löytyy siihen oikeastaan parsaa lukuunottamatta aina ainekset. Yrttejä vaihtelen sen mukaan, mitä pöydän kulmalla kulloinkin on viikonlopun jäljiltä tarjolla.
Parsa-parmesanmunakas
yhdelle aivotyön nälkiinnyttämälle
3 munaa
3-5 vartta parsaa
3/4 dl parmesania
reilu loraus kermaa (tai maitoa)
muutama rkl silputtuja tuoreita yrttejä (esim. ruohosipulia, kirveliä, lehtipersiljaa, basilikaa)
suolaa
nokare voita
1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
2. Kuori parsat (jos haluat), taita niistä puumainen osa pois ja höyrytä tai keitä ne kypsiksi.
3. Laita kulhoon munat ja kerma, mausta suolalla. Riko rakenne kevyesti haarukalla. Raasta parmesan.
4. Kuumenna pannu kuumaksi, sulata nokare pannulla ja kaada muna-kermaseos pannuun. Pyörittele puuhaarukalla, lisää pääosa parmesanraasteesta noin puolen minuutin kohdalla. Pyöräytä se munamassan joukkoon. Nostele päälle parsat, ripottele päälle vähän parmesania ja nosta hetkeksi uuniin. Ota pois, kun pinta on lähes hyytynyt ja juusto hiukan sulanut. Siihen ei mene montaa minuuttia. Ideaalitapauksessa homma on selvä noin minuutissa.
*****
Before the asparagus season ends, I need to make sure I have had enough of it. So much that I have appetite for it first again when the new season starts next year. For a family of two a whole bunch is often a bit too much, asparagus omelette is a next day’s quick lunch from the remains.