Paahdetut perunat
Paahdetut perunat ovat varma orastavan syksyn merkki. Pottumuussin aika ei ole ihan vielä, mutta kohta varmaan kaipaa lämmikkeeksi sitäkin.
Tiedän, tiedän. Syksystä ei saisi hiiskahtaakaan. Edes pienenpienellä äänellä. Ettei se nyt vaan tulisi sieltä nurkan takaa. Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotta kolme niistä voidaan keskittyä odottamaan kesää, väittävät näsäviisaat.
En tiedä, johtuuko se lapsuuden koulunaluista, opiskeluaikojen opinto-ohjelman ilmestymisestä vai mistä, mutta syksy on minusta innostavaa uusien alkujen aikaa. Tuntuu kuin vuosi oikeastaan alkaisi syksystä. Akut auringosta ladattuna jaksaa tehdä kunnianhimoisia suunnitelmia uusista opinnoista ja uusista urheilulajeista. Melkein ostin punttisalikortin, kunnes muistin, että salilla käyminen on sairaan tylsää.
Syksyllä aurinkoiset päivät eivät ole oletusarvo. Siksi jokainen kuulas, aurinkoinen syyspäivä tuntuu iloiselta yllätykseltä. Kesällä lähtökohtaisesti kuuluu paistaa, kaikki muu on pettymystä. Syksyn mittaan on luvassa monta sadepäivää, jolloin voi vetäytyä sohvannurkkaan. Hellepäivänä sitä pidettäisiin hyvän ilman haaskauksena.
Keväästä alkaen hehkutetaan uudesta sadosta. Lehdet pursuilevat reseptejä porkkanoista ja muista uuden sadon herkuista. Tosiasiallisesti nostin ensimmäiset porkkanani elokuussa ja valtaosa kesän sadosta oli yrttejä ja salaatteja lukuunottamatta syyskuuhun saakka viljelylaatikoissani kasvamassa kokoa ja makua. Loppukesä ja alkusyksy ovat paljon alkukesää satoisampia. Keskikesä on kaltaiselleni alkuinnostujalle kaikista työläintä aikaa viljelyssä – ponnisteluista ei vielä saa kovin paljon konkreettista hyötyä, mutta vettä saa kantaa kasvimaalle hartiavoimin ja rikkaruohotkin olisi hyvä kitkeä. Nyt ne sadat kannetut kastelukannulliset palkitaan. Satoa saa melkein lumentuloon saakka. Viime vuonna meillä syötiin persiljaa parvekkeelta vielä marraskuussa.
Jos et vieläkään ole vakuuttunut syksyn ihanuudesta, vedän vielä ässän hihasta: syksyllä ei ole banaanikärpäsiä.
******
Kesällä ei tulisi mieleenkään lykätä perunoita uuniin. Varma alkavan syksyn merkki on myös ensimmäinen pottumuussi. Siihen ei kesäperuna taivu. Vielä ei hypätä perunamuussiin, mutta paahdoin perunoita ensimmäistä kertaa sitten viime talven. Onko nälkä -blogissa oli suositeltu kolmivaiheista kypsentämistä lohkoperunoihin tai muuten uunissa paahdettaviin perunoihin. Kolmen vaiheen: keittäminen, jäähdytys, paahtaminen avulla saadaan rapsakka kuori, mutta sisus säilyy kuitenkin pehmeänä ja mehevänä. Paahdoin perunat suola-timjami-rosmariinipedillä ryppyperunoiden tapaan.
Paahdetut perunat
kahdelle
4 keskikokoista perunaa
loraus öljyä
suolaa (vajaa 1/2 senttiä käyttämäsi astian pohjalle)
tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja timjamia
1. Pese perunat, mutta älä kuori. Halkaise ne kahtia.
2. Laita kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes ovat pehmenneet hiukan (noin 10 minuuttia).
3. Varaa kulhollinen jääkylmää vettä. Kaada keitetyt perunat jäähtymään kylmään veteen. Pidä huolta, että vesi säilyy kylmänä.
4. Kaada uunivuoan pohjalle vajaa 1/2 sentin paksuinen kerros suolaa, ripottele suolan päälle osa yrteistä.
5. Kuivaa perunat huolellisesti. Pyörittele ne kevyesti öljyssä. Nosta perunat suolakerroksen päälle leikattu puoli ylöspäin. Silppua päälle yrttejä. Älä lisää tässä vaiheessa niiden pinnalle suolaa. Ne saavat todennäköisesti riittävästi suolaisuutta suolapedistä.
6. Paahda perunoita 225-asteessa puolisen tuntia tai kunnes ne ovat saaneet väriä ja ovat kauttaaltaan kypsiä.
