Olen hokenut koko pitkän ja pimeän joulu- ja tammikuun muualta Suomeen muuttaneille kollegoilleni: Uskokaa pois, se helpottaa heti, kun alkaa helmikuu. Ja sieltä se taaskin tuli. Valo. Yhtäkkiä havahtuu siihen, että aamulla ei ole enää pilkkosenpimeää. Työpäivän päätteeksi ei taivalla sysipimeässä.
Kaikista talvikuukausista rakkain. Helmikuu. Parhaimmillaan aurinkoisia pakkaspäiviä. Tänä vuonna ennätyksellisen keväinen. Joka vuosi se tuntuu ensimmäiseltä merkkipaalulta kohti kevättä. Se on niin lyhytkin, että ennenkuin huomaakaan on maaliskuu. Kevätkuukausista ensimmäinen. Taas se tuli vähän varkain.
Aika alkaa tyhjentää pakastinta. Ennen kuin huomaammekaan pyllistelemme taas pusikossa ja esittelemme saalista sosiaalisessa mediassa. Kesä on oven takana. Se tarkoittaa sitä, että ihan luokattomassa kunnossa oleva pihamme paljastuu kinoksesta. Myös ne mustaherukkapensaat, jotka kehtasivat viime vuonna olla tuottamatta marjan marjaa.
Kotiliedestä alunperin poimimani idea herukkaisesta tuorepuurosta oli mustaherukan ystävälle vastustamaton. Resepti on vähän muokkautunut aamu toisensa perään. Happaman ystävänä en kaipaa kulhoon makeutusta ollenkaan, ripaus sokeria tai loraus hunajaa voi kuitenkin tehdä happamasta aamiaisesta monelle houkuttelevamman. Tuorepuuron voi tehdä etukäteen jo edellisenä iltana turpoamaan, mutta puolikin tuntia riittää.
Mustaherukkatuorepuuro
yhdelle
5 mantelia
1 rkl pellavansiemeniä
2 rkl vehnänleseitä
1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl pakastemustaherukoita
1 1/2 dl luonnonjogurttia
(hunajaa)
1. Rouhi mantelit, survo sulatetut mustaherukat.
2. Sekoita kaikki ainekset.
3. Anna turvota yön yli tai vähintään puoli tuntia.
******
Through dark and long December and January I have kept promising to all my expat colleagues, that everything will be so much better in February. No more walking through the darkness.
Minute by minute the days get longer, a summer gets closer with every passing day and so gets the moment of truth, facing the facts melting snow will reveal. My neglected garden and blackcurrant bushes stubborn enough not to produce a single strig of fruits last summer.
