Chimichurri-marinadi lihalle
Loma on ihan lyhyen ponnistelun päässä ja se tarkoittaa, että mekin kaupunkilaiset kerrostaloasukkaat vietämme alkukesää useammin aikaa grillin äärellä.
Loma on ihan kohta käsillä. Viime aikoina olen ehtinyt odottaa sitä aika tavalla. Neljä ihanaa pitkää viikkoa, kun vielä jaksaa pikkupuserruksen. Heinäkuussa siis lomaillaan ja grillaillaan, se varmasti näkyy blogissakin. Saa nähdä kumpaan suuntaan – eli lomaillaanko blogissakin vai kokataanko tavallistakin ahkerammin, koska nyt on ihanan paljon aikaa siihen.
Sain Tammiselta kokeiltavaksi rotukarjan ulkofileen. Tällaisen arvotavaran kohdalla en halunnut uskoa valmistusta kenen tahansa käsiin (lue omiin käsiini), niinpä otin fileen kainaloon ja suuntasimme lankomieheni grillin ääreen. Saatiin pätevä grillimestari ja rattoisat juhlat samalla kertaa.
Suomalaisten miesten tavoin lankoni on perheen grillivastaava, joka jaksaa hifistellä. Miehelle, joka virittää kaasugrillistä hiiligrillin parempien makujen toivossa, uskallan luovuttaa paremmankin lihan. Kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä parin vuoden takaisen tutkimuksen tulos, jonka mukaan melkein puolessa suomalaisperheistä mies vastaa grillauksesta (nainen vain 17 prosentissa). Siinä on helppo olla myyttinen sankari, samalla kun vaimo rapsuttaa puhtaaksi pottuja ja siivoaa jälkiä. Kuulostanko katkeroituneelta? Saattaisin valita näistä kahdesta vaihtoehdosta sen kylmän valkoviinin siemailun grillin ääressä. Tasa-arvon mallimaa Ruotsi on tässäkin asiassa meitä edellä, siellä vastuu – ja kylmä valkoviini – jaetaan tasan.
Tässä tapauksessa kuitenkin pakko antaa tunnustusta sekä laitakokin velipojalle että Tammisen lihalle. Meitä oli kuusi aikuista grillijuhlissa ja melko yksimielisesti totesimme saaneemme aikalailla parhaat pihvit, jotka omin käsin ovat koskaan syntyneet. Mahtavaa mureaa lihaa, jossa oli raakana lupaava, kaunis marmorointi. Alan kallistua lihan suhteen sen kannalle, että vähemmän mutta parempaa. Raaka-aineen kruunasi vielä erinomainen kypsyys. Lankoni harjoittelu on siis tuottanut varsinaisen velhon grillipihtien jatkeeksi. En myöskään yhtään ihmettele, että luin jostain hifistelijöiden alkavan tehdä paluuta hiili- tai hybridigrilleihin.
Marinoin pääosan fileestä argentiinalaista alkuperää olevan chimichurrin tapaan tehdyssä marinadissa. Siinä on kyllä makua, mutta se jättää kuitenkin lihan oman maun pääosaan. Voit tehdä siitä myös lihan kanssa tarjottavan kastikkeen, kun vähennät nesteen määrää. Tässä ainesosien suhde on sopiva marinadiin, mutta mitat suuntaa-antavia, muokkaa matkan varrella makusi mukaan.
Marinadi chimichurrin tapaan
2 dl öljyä
4 rkl punaviinietikkaa
4-6 valkosipulin kynttä
1-2 punaista chiliä tai chilihiutaleita makusi mukaan
pari-kolme reilua kourallista tuoreita yrttejä (käytin itse silolehtipersiljaa, persiljaa ja oreganoa)
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria
1. Pilko pilkkomista tarvitsevat raaka-aineet ronskilla kädellä.
2. Sekoita kaikki ainesosat.
3. Kaada marinadi lihojen kanssa astiaan tai pakastepussiin ja anna marinoitua useampi tunti. Kääntele välillä. Jos marinoit kokonaista fileetä, kannattaa antaa sen marinoitua yön yli.
Näissä juhlissa kukin sai makunsa mukaan. Osa juhlaväestä ei vielä ymmärtänyt rotukarjan päälle, vaan nautti ravintoaineensa kuivemmassa muodossa.
Rotukarjan ulkofileen sain kokeiluun Tammiselta.
