Jos kotikadullamme tuoksui lapsena pulla, sisareni kertoi toivoneensa koko koulumatkan, että tuoksu tulisi meiltä. Aika usein tulikin. Naapureille tiedoksi: Tänään pullantuoksu tulee meiltä.
Äitini on armoitettu jauhopeukalo ja meidät siskokset on ehdollistettu pullahiiriksi. Rakastamme korvapuusteja. Äitini veroiseksi leipojaksi minulla on vielä valitettavasti matkaa ja ainoa tie taitaa olla sormituntuman hankkiminen.
Muutaman vinkin olen saanut matkaevääksi:
1. Vaivaa, vaivaa, hyvä pulla ei synny ilman vaivaa. Taikinaa on jaksettava alustaa sinnikkäästi.
2. Mehevä pulla syntyy vain löysästä taikinasta. Kaikissa – toistan kaikissa – ohjeissa on aina liikaa jauhoja. Tässä auttaisi se aiemmin mainitsemani sormituntuma. Minulla se on vasta työn alla.
3. Vähän ohjetta pienempi määrä hiivaa riittää.
4. Kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa.
Olen aiemmin tehnyt bostonkakkua, johon tuli täytteeksi vadelmia ja tuorejuustoa. Syksyn kunniaksi vaihdoin vadelman omenaan. Näistä kahdesta paremmat pisteet antaisin nyt kokeilun jälkeen kyllä vadelmalle.
Kakun ulkonäkö jätti aika lailla toivomisen varaa, olin leikannut palat liian mataliksi. Maku oli kuitenkin huomattavasti parempi. Maun kannalta olennaista on laittaa reilusti sekä omenia että kanelia. Minulla oli molempia liian vähän. Perheen rockhenkisempi jäsen lurautti omaan osuuteensa rokkimeininkillä hiukan Laphroaig-viskiä ja väitti sen toimivan. Itse suosin perinteistä versiota.
Samalla syntyi sopivasti myös korvapuusteja tuliaisiksi töihin. Taikinasta tuli tällä kertaa löysähkö – sormituntumaa opetellessa – ja seurauksena oli puustien epämääräinen ulkonäkö, mutta toisaalta niistä tuli sitten sitäkin pehmeämpiä. Eivätpä näytä ainakaan raakapakasteilta. Ehkä joskus onnistun vielä yhdistämään herkullisen maun ja houkuttelevan ulkonäön. Onneksi tuoksu on takuuvarma.
Omena-tuorejuustobostonkakku
Vajaa puolet 5 dl:n pullataikinasta. Hyvän ohjeen löydät esim. Sunnuntai-vehnäjauhopussin kyljestä, kun muistat vähentää jauhon ja hiivan määrää. Itse käytän aina tuorehiivaa.
Täyte
100-150 g maustamatonta tuorejuustoa
maun mukaan vaniljasokeria
3-4 omenaa raastettuna (kannattaa laittaa reilusti, laitoin vajaa kolme ja se oli liian vähän)
1 rkl sokeria (maun mukaan ja riippuen omenoiden happamuudesta)
1 rkl kanelia
Vadelmaversio syntyy samoista raaka-aineista, mutta marjat – erityisesti pakastetut – kannattaa pyöritellä perunajauhossa, muutoin leipomus jää turhan kosteaksi.
Koristeluun:
tomusokeria
vettä
Raasta omenat ja mausta raaste sokerilla. Poista ylimääräinen neste raasteesta. Kauli taikina suorakulmion muotoiseksi levyksi. Levitä vaniljasokerilla ja kanelilla maustettu tuorejuusto ja omenaraaste levylle ja rullaa levy. Leikkaa rullista yhtä korkeita paloja (n. 4-5 cm) ja nosta ne väljästi voideltuun irtopohjavuokaan. 24 cm vuokaan tarvitset noin 7-8 palaa paksuudesta riippuen.
Kohota puolisen tuntia.
Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.
Koristele vähän jäähtyneenä tomusokeri-vesiseoksella.
