Olen viettänyt pari iltaa aika tiiviisti sohvannurkassa seuranani suosikkini kevään puutarhakirjavalikoimasta. Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellisen puutarhan vuosi (WSOY) aiheuttaa valtavan kutinan viherpeukaloon. Kirja on visuaalisesti kaunis, mutta ehdottomasti parasta on sen informatiivisuus. Opin valtavasti kirjan ääressä. Se kattaa suuremmankin puutarhan vuoden alkukeväästä talveen. Laajudestaan huolimatta se on kuitenkin riittävän perusteellinen esimerkiksi hyötyviljelyn osalta, juuri sopiva ajatellen keittiöpuutarhaani.
Arvostelukappaleena saamani kirjan oppien perusteella olen nyt suunnitellut istutuksiani. Erityisen hyödyllinen oli listaus kasvukumppaneista eli rinnakkain soveltuvista lajikkeista, jotka parhaimmillaan tukevat toistensa kasvua. Sipulien viereen tulevat porkkanat, jotka auttavat torjumaan sipulin tuholaisia. Tomaatin kylkeen istutan basilikan, joka suojelee sitä jos ei kaikelta, niin ainakin joiltain taudeilta. Etanoita houkuttavat lajikkeet istutan parvekkeelle. Viime kesänä vertailimme salaattilajikkeita, jotka eivät niin houkuttaisi etanoita. Kirjassa sellaisena mainitaan sidesalaatti. Sen siemeniä olin ennättänyt ostaa jo maunkin puolesta, mutta tämä tieto ei ainakaan vähentänyt innokkuuttani sen istuttamiseen. Kasvimaalle taitaa päätyä etanoiden karkottamiseen iisoppia – tai sitten tuhkaa ja munankuoria.
Kiitän myös lopusta löytyvää hakemistoa. Vielä en pystynyt omaksumaan kaikkea vaikkapa tomaatinviljelystä. Oppeihin on helppo palata, koska hakemistoon on listattu kasvit lajikkeittain ja sivut, joilla niistä on kirjoitettu.
Kirja saa aikaan valtavan poltteen upottaa sormet multaan, koska se on ihanan positiivinen. Vai mitä sanotte kannustavasta lauseesta: “Keväällä uurastus kannattaa, tarjoaahan loppukesä yhtä sadonkorjuun juhlaa”. Sehän suorastaan pursuaa optimismia, eikö totta? Näissä tunnelmissa aloitin istutuspuuhat niistä kasveista, jotka eivät säikähdä pienestä, vaan itävät parhaiten kylmässä. Porkkana ja mustajuuri päätyivät jo nyt maahan. Ne olisi voinut istuttaa jo viime syksynä. Yrttien kanssa yritän malttaa odottaa kunnolla kesäkuun puolelle. Vanhan kansan oppien mukaan hallavaara on ohi kesäkuun yhdeksäs päivä. Pimeitä öitä kaipaavat aasialaiset kasvit kuten paksoi kannattaa istuttaa aikaisintaan kesä-heinäkuun taitteessa tai ne innostuvat valon johdosta kukkimaan ja käyttävät kaiken energiansa siihen, eivätkä syötävän osan kasvattamiseen.
Aloittelevana hyötyviljelijänä kaipaan valtavasti tietoa ja moni asia on uutta, joten kirja oli kuin tehty minulle. Kirjasta on varmasti kuitenkin iloa myös kokeneemmalle viljelijälle tai puutarhurille, niin kattava opus se on. Ja niin houkutteleva, että hetkeksi melkein unohdin pioneista, omenapuista ja marjapensaista huumaantuneena, etten ole omakotitaloihminen. Kirjan äärellä en ihmettele, miksi pientalojen kauppa on kiihkeimmillään keväällä.
Onnistuin muuten myös löytämään kaipailemiani shison siemeniä sekä vihreään että punaiseen shisoon. Ne löytyivät Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri-kaupasta nimellä veripeippi. Kasvin voi löytää myös nimellä perilla. Hyötykasviyhdistys oli aarreaitta hiukan harvinaisempien lajikkeiden osalta. Shison lisäksi ostin mm. salaattifenkolia, vihersipulia sekä punamaltoista pinaattia. Tästä eteenpäin olen virallisesti siementen ostokiellossa.
