Voiko takapakkia kevään tulemisessa kutsua takatalveksi, jos kevät ei ole vielä oikein käynnistynytkään? Kalenteri sanoo maaliskuu, mieli menee kevättä kohti, mutta elohopea pysyy miinuksella. Onneksi on valo, tuo armoton, mutta ihana kevään valo. Ummistan silmäni auringossa tanssivilta pölyhiukkasilta ja kaapinovien sormenjäljiltä.
Vaikka huhtikuun pitäisi olla kuukausista julmin, juuri nyt tuntuu, että se on maaliskuu. Se antaa jo siimaa kevään tulosta, lumi sulaa silmissä. Seuraavassa hetkessä ulkona on talvimyrsky. Yritän muistuttaa itseäni: Vielä on talvi, nauti viimeisistä pakkaspäivistä. Tällaisina päivinä, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, se on helppoa.
Viikonlopun Hesarissa oli jokunen viikko sitten ohjeita idätykseen. Niistä innostunena tökin ensin viikko sitten valkosipulin kynsiä multaan ja tänään lisäsin rinnalle auringonkukan siemeniä. Ikkunalla toivottavasti pian vihertää, vaikka ulkona on taas hanget korkeat nietokset. Idättämisen luvattiin olevan kärsimättömän viljelijän puuhaa, mutta ainakin valkosipuleiden kohdalla viikossa on syntynyt lähinnä mahtavat juuret ja pienenpieni pilkahdus vaaleanvihreää.
Valkosipulit istutetaan multaan kuorittuna: Kynnet tiiviisti rintarinnan siten, että kynnen yläpäästä jää kärki mullan yläpuolelle. Astiaksi käy mainiosti vaikka klassisesti maitopurkki. Leikkaat vain sopivan korkuisen ruukun siitä. Kuoritut auringonkukansiemenet voi istuttaa kohtuulliseen matalaankin astiaan: Ohut kerros multaa pohjalle, siemeniä sen päälle ja lopuksi peitetään siemenet kevyesti mullalla. Ne itävät nopeammin, kun liotat niitä yön yli kylmässä vedessä ennen istuttamista. Peitä kylvökset muovilla (tee ilmareikiä) ja vie ne ensin pimeään. Nosta valoon, kun auringonkukan versot alkavat työntyä esiin muutaman päivän päästä.
