Jos joskus olet haaveillut ravintolasta vain itsellesi, voin kertoa, ettei kannata. Kävimme Hella & Huone -ravintolassa ja olimme koko lailla ainoat asiakkaat suurimman osan illallista. Ainakin palvelu oli hyvin henkilökohtaista, koska tarjoilija ja kolme kokkia työskentelivät lähinnä vain meille. Tästä oppineena totean, että kyllä iso osa ravintolassa syömisen tunnelmaa on kotoisa puheensorina, lasien kilinä ja muut asiakkaat.
Tampereelle on viime vuosina auennut toinen toistaan kehutumpia ravintoloita. Pöydän saaminen esimerkiksi ravinteli Berthasta oli niin haasteellista, että se jäi valitettavasti tällä reissulla väliin. Aika tulee näyttämään, riittääkö kaikille laaturavintoloille jatkossa asiakkaita. Hella & Huone -ravintolan tarjoilija totesi, ettei toki yleensä ole näin tyhjää kuin meidän käydessämme tamperelaisten syyslomaviikolla, mutta lisääntynyt kilpailu on selkeästi vaikuttanut myyntiin.
Amuse-bouche oli kanaterriiniä, paistettua brie-juustoa ja selleriä mantelin kera
Alkuruoaksi valitsimme molemmat ensimmäisen kuvan kampasimpukka-lasagnen, jossa oli paistettu kampasimpukka, parsakaalimuhennosta, tryffelikastiketta ja tuorepastaa. Kuten useimmiten muutenkin, alkuruoka oli koko illan onnistunein osuus. Meidän molempien ehdoton suosikki, jota muisteltiin vielä seuraavanakin päivänä ja josta aion yrittää muokata myös jonkinlaisen tuntuvasti helpotetun kotikeittiöversion tuonnempana.
Munaa ja pekonia -annoksessa oli friteerattu porsaankylkikroketti ja muna oli muuntunut jäätelöksi
Tamperelaisten yksityisten ravintoloiden Food is art -yhteenliittymän vuoden viimeisessä tempauksessa “Kyyttöä yhdeksällä tavalla” yhdeksän tamperelaista ravintolaa oli jakanut kyytön keskenään siten, että kukin ravintola oli saanut jonkin osan. Onnekkaasti me osuimme paikalle juuri tempauspäivänä. Eläessään nämä kyytöt olivat tuottaneet herkkuja Armas-tuoteperheeseen ja olivat saaneet elää Aamulehden artikkelin mukaan onnellista lypsykarjan elämää kymmenen vuotta ennen lautaselle päätymistä.
Hella & Huoneelle oli osunut kyytön rinta ja siitä oli syntynyt lautaselle suloisen pehmeän lihapalan rinnalle myös kyytönmakkaraa. Visuaalisesti aivan upea annos. Oman menuni vahva kakkonen. Annoksessa oli ainesosia aika runsaasti. Minulle ei annoksessa avautunut esimerkiksi paahdetuista kurpitsansiemenistä ja mustaherukasta tehty jauho, mutta toisaalta en voi julistaa itseäni fine diningin ylimmäksi asiantuntijaksi. Mielestäni ihan pieni pelkistäminen ei kuitenkaan olisi haitannut, mutta näinkin erinomainen annos. Ah ja voih kyyttö, toivottavasti saan joskus myöhemminkin.
Peuraa & pihlajanmarjaa tilannut sai lautaskateudeltaan kakaistua annoksen maukkaaksi. Liha näytti toiselta puolelta pöytää täydellisen murealta ja kastike meni viimeiseen pisaraan.
Jälkiruokani oli omenaa & maa-artisokkaa. Maa-artisokka oli taipunut kekseliääksi jäätelöksi, se oli makea, mutta samaan aikaan se maistui selkeästi maa-artisokalle. Hämmentävä kokemus, kun normaalisti maa-artisokan maun yhdistää ennemminkin suolaiseen keittoon tai gratiiniin. Jälkiruoka oli oman menuni heikko lenkki. Pisteet maa-artisokan käytöstä, mutta toinen raaka-aine omena jäi annoksessa ihan paitsioon ja sen maut peitti mm. maltaalla maustettu suklaa. Jäin kaipamaan rehevän omenan makua annokseen, sen piti olla kuitenkin toinen pääraaka-aine. Mutta minä olenkin omenafriikki, enemmän suklaaseen päin kääntyneelle, tämä olisi varmaan mieluinen kombo.
Uudet maut valtaavat listan taas tällä viikolla; ravintola uusii listansa keskimäärin viiden-kuuden viikon välein. Kaikkiaan vuoteen mahtuu noin kymmenen eri ruokalistaa eli sesonkeja kunnioitetaan täälläkin.
Meidän ensivierailumme oli kokonaisuudessaan onnistunut kokemus. Hyvä palvelu, erinomainen ruoka ja upeat, viimeistellyt annokset, mutta ei minun mielestäni ehkä ihan hintansa arvoinen tällä kertaa. Hella & Huone ansaitsee kuitenkin ehdottomasti paikkansa tamperelaisessa ravintolaelämässä, joten toivottavasti asiakkaita riittää tavallisesti tämäniltaista enemmän.
