Matkakuumetta lievittääkseni kotikeittiössämme on viime aikoina matkustettu säännöllisesti Bosborinlahden rannalle. Vaikutus on tosin tainnut olla lähinnä päinvastainen, kuume on nousussa.
Perheemme matkasuunnittelu perustuu keskimäärin päähänpistoihin (kas, kauimmainen piste, mihin näillä lentopisteillä pääsee, on Dubrovnik, buukkaanpa tästä matkan samantien. Virhe.) tai päähänpinttymiin, joita ruokin systemaattisesti. Kuin sattumalta silmäni alkavat poimia kaikesta tietovirrasta samaan kohteeseen liittyviä artikkeleita, kuvia, tapahtumia, ravintoloita.
Nyt niin on tapahtunut kahden maanosan rajakohdassa sijaitsevalle Istanbulille. Se alkoi pari vuotta sitten, enkä taida olla tämän päähänpinttymän kanssa yksin, ikärakenteeltaan Euroopan nuorin pääkaupunki houkuttelee vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Viime vuonna TripAdvisor valitsi sen suosituimmaksi matkakohteeksi. Turistivirta on kasvanut niin paljon, että vauhdissa pysymiseksi rakenteilla on parhaillaan kolmas kansainvälinen lentokenttä.
Olen käynyt kaupungissa kerran, pikaisesti päivämatkalla yli parikymmentä vuotta sitten. Mieleen on painunut huikea auringonnousu Bosporinsalmella, kuhisevat basaarit, mutta pikamatkalla näin kaupungista hyvin pienen vilauksen ja olin silloin kovin nuori. Parissakymmenessä vuodessa on myös tapahtunut paljon, historia kaupungissa on ollut vahvasti läsnä aina, mutta viime vuosina kaupungissa on alkanut sykkiä vahvasti myös modernimpi kulttuurielämä.
Näyttää siltä, että ensi kesän suunnitelmiin matka idän ja lännen kohtauspisteeseen ei valitettavasti mahdu, joten joudun lääkitsemään matkakuumettani kotikonstein. Viime aikoina selailussa on ollut erityisesti Jamie Oliverin luottojoukoista tunnettujen ruokatoimittaja Andy Harrisin ja valokuvaaja David Loftuksen Istanbulin makuja -ruokakirja. Se on kattava ruokamatka suurkaupungin sydämeen, kirjan lopussa on myös informatiivinen osio paikallisista raaka-aineista ja turkkilaiseen keittiöön kiinteästi kuuluvista mausteista.
Lahmacun on pizzan ja piirakan välimuoto. Pohja on melko ohut, mutta taikina on pizzataikinaa rapeampi. Päälle levitetään ohut kerros lampaan- tai karitsanjauhelihasta tehtyä massaa. Mausteinen jauhelihamassa levitetään taikinan päälle raakana ja kypsytetään uunissa. Lihamassaa voi olla hiukan kuvan kerrosta paksummin, ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut riittävästi lihaa. Alla olevassa ohjeessa on hyvät mittasuhteet kolmeen keskikokoiseen piiraaseen.
Reseptiin olen yhdistänyt ideoita sieltä täältä. Andy Harrisilta, Ottolenghiltä, Lady and Pups -blogista ja sitten takana on vielä pari kierrosta kokeiluja. Kaiken muun saat perusmarketista, mutta sumakkia ei kaikkialla ole tarjolla. Sitä kannattaa kuitenkin hiukan metsästää, oman pussini olen ostanut Hakaniemen hallin maustekaupasta. Sen sitruksinen maku raikastaa kokonaisuuden. Lahmacunia voi tarjota myös ilman salaattia, mutta minusta sumakilla maustettu raikas tomaatti-kurkkusalaatti tekee siitä vähintään kaksinverroin herkullisempaa. Älä säikähdä pitkää raaka-ainelistaa ja reseptiä, tämä on oikeasti aika mutkaton herkku.
Lahmacun
3 keskikokoista piirasta
Taikina
250 g vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 tl kuivahiivaa
1 kananmuna
60 ml rypsi- tai auringonkukkaöljyä
1 dl vettä
Täyte
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
rypsi- tai auringonkukkaöjyä
200 g karitsanjauhelihaa
reilu 1/2 tl suolaa
ripaus kanelia
reilu 1 tl sumakkia
vajaa 1 tl chilihiutaleita
1/2 tl savupaprikaa
1 tl kuivattua oreganoa
vajaa 1 tl maustepippuria
1 rkl tomaattipyrettä
nippu lehtipersiljaa
oliiviöljyä
Tomaatti-sumakkisalaatti
150 g kirsikkatomaatteja
pala kurkkua
1 pieni punasipuli
2-3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunalohkon mehu
1-2 tl sumakkia
ripaus suolaa
nippu lehtipersiljaa
lisäksi päälle lehtipersiljaa, sitruunamehua ja kuivattuja chilihiutaleita
1. Tee ensin taikina. Sekoita suuressa kulhossa jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva.
2. Kokoa ne keoksi kulhon pohjalle ja tee kekoon kuoppa. Valuta kuoppaan öljy ja riko kananmuna. Vaivaa sekaisin.
3. Valuta lämmin vesi taikinaan ja vaivaa kimmoisaksi.
4. Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
5. Taikinan kohotessa tee tomaattisalaatti. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan, kuutioi kurkku, siivuta punasipuli ohuen ohuiksi siivuiksi ja silppua lehtipersilja. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja anna maustua jääkaapissa.
6. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
7. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä maltillisella lämmöllä pannulla viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat läpikuultavia. Siirrä kulhoon ja anna jäähtyä hetki.
8. Lisää kulhoon karitsanjauheliha ja kaikki mausteet. Säästä osa lehtipersiljasta pinnalle. Jos jauheliha on hyvin vähärasvaista, voit lorauttaa joukkoon hiukan oliiviöljyä.
9. Jaa taikina kolmeen osaan ja kaulitse pohjat pyöreiksi ohuehkoiksi kiekoiksi. Levitä kunkin kiekon päälle kolmasosa jauhelihamassaa (kyllä raakana) ohueksi kerrokseksi. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä.
10. Paista leivinpaperilla suojatun pellin päällä noin 15 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes reunat ovat saaneet väriä ja täyte on kypsynyt.
11. Ota piiraat uunista, purista päälle hiukan sitruunamehua, ripottele lehtipersiljaa ja chilihiutaleita ja nostele tomaatti-sumakkisalaattia.
*****
Istanbul has started to climb on my lengthy list of future travel destinations and is improving its position by the day as my eyes are seeking more and more evidence why I (among over 30 million other annual visitors) should book the flights to the buzzing capital of Turkey. I baked a lahmacun, a turkish thin pie topped with minced meat, to cure a travel fever. A rookie mistake, the effect was just the opposite.
A lahmacun has a crispier crust than its famous Italian equivalent, the spicy mince is raw when spread on the crust, then the whole pie is baked in an oven and often topped with something fresh. Try tomato cucumber salad with sumac.
*****
Istanbulin makuja (Andy Harris, David Loftus) on saatu lehdistökappaleena.
