Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Puurolla kasvatettu – Kolme makua: Puolukka

Uuniohrapuuro ja puolukkakiisseli
Puolukkakaurapuuro
Elovena Hetki täysjyväruis+puolukka

puolukkapuuro-raaka-aineet-suolaajahunajaa

Olen puurolla kasvatettu. Lapsuudessa meitä odotti keittiössä melkein joka aamu tuttu oranssi termospullo. Äiti oli ennen töihin lähtöään keittänyt minulle ja sisarelleni kaurapuuroa. Koska rikos on vanhentunut, voin tunnustaa (ja toivoa, että äitini lue tätä), että joinakin aamuina hoitelimme sen kyllä ihan muualle kuin vatsaan. Useimpina aamuina se kuitenkin päätyi sinne minne pitikin.

Yhä edelleen olen kaurapuuronaisia. Kotoa perittyä. Puolet nesteestä maitoa, puolet vettä. Voisilmä. Ei missään tapauksessa sokeria. Siinäpä se. Parasta pikaruokaa.

Terveellistä, edullista ja lähellä tuotettua. Puuro sopisi lähes kaikkiin ruokavalioihin, ellei niin moni kauhistelisi lapsuuden liisterimuistoja. Hyvä puuro ei ole kuitenkaan liisteriä nähnytkään. Liisterimäinen rakenne on seurausta siitä, että kaurahiutaleet lisää kylmään nesteeseen. Teitpä puuron mikrossa tai hellalla, kuumenna aina neste ensin kiehuvaksi, laita riittävästi nestettä ja syö puuro heti sen valmistumisen jälkeen. Se ei parane odottaessaan.

Kevään mittaan blogissa on puuroreseptejä, jotka olen tehnyt Elovenalle. Se perinteinen haudutettu puuro voisilmällä on saanut useampia tiukkoja kilpailijoita. Olen innostunut syömään niin paljon puuroa, että syntyi Kolme makua -puurosarja. Luvassa siis kolme erilaista makumaailmaa ja niistä jokaisesta sekä arkisempi puuro että viikonlopun pitkiin aamuihin sopiva herkku. Nopeaan nälkään löytyy jokaiseen valitsemaani makumaailmaan Elovenalla myös noin minuutissa valmistuva Elovena Hetki – annospuuro. Lupasin tehdä kolme reseptiä, mutta lähti vähän käsistä. Tuli tuplasti enemmän. Ensimmäisenä kaivoin pakastimesta esille puolukoita.

******

Kolme makua: Puolukka

uuniohrapuuro-2

Puurosarjan avaa uuniohrapuuro ja klassikko, jonka opin heti purjevoileivän jälkeen aikoinaan kotitaloustunnilla. Puolukkakiisseli. Oikeastaan enemmän keitto. Yhä edelleen kuulen silloisen kotitalousopettajani äänen päässäni kertomassa, miten perunajauhoilla keitettäessä kattila pitää ottaa heti ensimmäisen kuplan jälkeen levyltä. Kaivoin ohjeen monta kymmentä vuotta vanhasta vihkostani. Äidin allekirjoituksella on todistettu, että kiisseli on keitetty myös kotona, oikein kerroskiisseli. Sitä en ole varmaan koskaan sittemmin tehnyt.

Keiton ja kiisselin erottaa rakenne. Noin 7 desilitraan nestettä laitetaan keitossa 2 rkl ja kiisselissä 3-4 rkl perunajauhoja. Keiton rakenne säilyy siten juoksevampana.

Tein uuniohrapuuron Elovenan rikoituista ohrasuurimoista, jotka kypsyvät hiukan kokonaisia nopeammin, parissa tunnissa. Se on helpoista helpoin. Ei vaaraa pohjaan palamisesta, ei jatkuvaa hämmentelyä. Reilu pari tuntia odottelua. Ja aika kova tiskaaminen jälkikäteen paitsi, jos vuoan suojaa voitelun sijaan leivinpaperilla. Laittaisin silti nokareen voita joukkoon. Se antaa mukavasti makua.

Uuniohrapuuro

neljälle

1,3 l maitoa
2 dl Elovena rikottuja ohrasuurimoita
nokare voita
reilu 1/2 tl suola

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen.

2. Sekoita uuninkestävässä, voidellussa padassa tai vuoassa kaikki ainekset.

3. Kypsennä uunin alatasolla noin 2 1/2 tuntia.

Puolukkakeitto

neljälle

7 dl vettä
3 1/2 dl pakastepuolukoita
3/4 dl sokeria (+ vähän pinnalle)

Suurus

2 rkl perunajauhoja,
3/4 dl kylmää vettä

1. Laita kattilaan vesi, puolukat ja sokeri. Keitä kunnes puolukoiden rakenne on rikki. Näet sen siitä, että marjat muuttuvat vaaleiksi.

2. Siivilöi nesteen joukosta puolukat pois ja laita neste takaisin kattilaan.

2. Sekoita pienessä astiassa suurus tasaiseksi. Ole tarkkana, ettei siihen jää paakkuja.

3. Kaada suurus tasaisena nauhana keiton joukkoon koko ajan vispaten. Kuumenna keitto. Ota pois levyltä, kun pinnalle tulee ensimmäinen kupla.

4. Kaada jäähtymään tarjoiluastiaan. Ripottele pinnalle sokeria, ettei se nahkoitu.

puolukkakaurapuuro

Puolukkakaurapuuroon venyy kohtuullisen kiireisenäkin arkiaamuna. Se nimittäin syntyy mikrossa ja puolukat voi heittää joukkoon suoraan pakastimesta. Toki voit sen keittää hellallakin, mutta halusin resepteihin mukaan myös yhden mikropuuron. Siten nimittäin syntyy useimmiten oma aamupuuroni. Minulla on jopa siihen tarkoitukseen dedikoitu puurokulho. Riittävän iso ja todella ruma. Ei kuvausmateriaalia.

Reseptiä onkin hiottu satojen aamujen kokemuksella. Mikropuuronikaan ei synny ikinä minuutissa täydellä teholla, vaan muhittelen sen alhaisella teholla. Ensin kuumennan nesteen ihan kuumaksi, sitten sekoitan kaurahiutaleet ja puolukat joukkoon. Lasken tehoja alhaiseksi, kypsennän viitisen minuuttia ja annan vielä muhia hetken kuvun alla. Sillä aikaa ehtii vaikka vetäistä ripsivärin.

Puolukkakaurapuuro mikrossa

yhdelle

1 dl maitoa
1 1/2 dl vettä
1 dl Elovena-kaurahiutaleita tai -luomukaurahiutaleita
vajaa 1/2 dl (pakaste)puolukoita
(halutessasi voit maustaa puolukat kevyesti sokerilla)
ripaus suolaa

1. Laita tilavaan kulhoon neste ja kuumenna se mikrossa täydellä teholla kunnolla kuumaksi (1-2 minuuttia)

2. Sekoita joukkoon pakastepuolukat (voivat olla jäisiä) ja kaurahiutaleet.

3. Kuumenna alhaisella teholla kuvun alla muutama minuutti ja kurkkaa, miltä näyttää. Jokainen mikro on niin erilainen, että aika vaihtelee. Omassani kuumenna kuvun alla vajaa viisi minuuttia ja jätän sitten kannen alle vielä hetkeksi. Kannen alla keittäminen saa puuron helposti kiehumaan yli. Valitse siis tilava astia.

4. Mausta suolalla.

Elovena-hetki-ruispuolukka2

 Elovena Hetki -hiutaleiden joukkoon kuuma vesi ja hetki odottelua. Näitä olen ladannut nyt työpaikalla kaapin täyteen. Terveellisempi välipala kuin ne, joihin pahimmillaan nälissäni sorrun.

EH_luomu copy

Oletko sinä puuroihmisiä? Jos olet, mikä on suosikkipuurosi? Tuunataanko teillä vai mennäänkö perinteisellä linjalla? Kaikkien kommentin jättäneiden kesken arvon kolme Elovenan luomupuuro -tuotepakettia. Yhteen tuotepakettiin sisältyy myös Arabian puurolautanen Elovena-tytöllä.

Jos tykkäät tuunata puurosi, kannattaa osallistua myös Elovenan omaan kisaan Facebookissa, Twitterissa ja Instragramissa (#ElovenaSuomi #tuunake). Ilmeisen hienoja palkintoja luvassa parhaille puuroannoksille. Esimerkiksi tuomariston suosikki voittaa Jopon. Aikaa on vielä muutama päivä eli 28.3. saakka.

EDIT: Arvonta on suoritettu. Puuropaketin lautasineen voitti nimimerkki -V-, lohdutuspaketit random.org arpoi Chef Jonesille ja Nannalle.

blogiyhteistyö

 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Elovenan kanssa.

Kukkuu, kuka siellä? – keittokirja-arvonta

Hei te siellä ruudun toisella puolella? Mikä ilahduttaa, mistä pidätte, mistä ette? Maistuuko? Nyt se kannattaa kertoa. Palkkioksi kommentistasi voit voittaa kirjallisen ruokamatkan Ranskan halki tai pikapyrähdyksen Pariisiin. Arvonnassa Rachel Khoon My Little French Kitchen ja David Lebovitzin The Sweet Life in Paris. 

sweet-life-and-my-little

Kommentit blogiin, satunnaiset sähköpostit, ystävien ja tuttavien kommentit. Aina jännittää, kun joku aloittaa lauseen: “Tein viikonloppuna sinun reseptilläsi…”. Yksi sydämenlyönti jää väliin, tuliko kakku vai pannukakku. Riemukkaita ovat ne hetket, kun kuulen ystävieni ystävien tarjoilleen kutsuillaan ruokia reseptieni pohjalta. Ilman mitään linkkiä minuun. Apua, siis ihan vieraatkin ihmiset uskaltavat luottaa resepteihini.

Jokunen viikko sitten nimimerkki Räpätäti kommentoi Liemessä-blogissa, miten suomalaisten ruokablogien joukko tuntuu pienen sisäpiirin keskinäisen kehumisen kerholta. Kauhistuin. Sulattelin. Juuri tuolta se voi pahimmillaan näyttää.

Omiin silmiini kuva on hiukan toinen. Blogini kommentoijista – tai bloggaajista joiden blogeihin kommentoin – kasvokkain olen tavannut vain pienen joukon. Joistakin on tullut toki myös ystäviä, mutta suurin osa on tuttuja vain blogin tai kommenttilaatikon tekstien verran.  Syy kommentoijien bloggaajapainotteisuuteen taitaa olla siinä, että toinen bloggaaja tietää, kuinka hauskaa on saada kommentteja. Yhä edelleen kahden ja puolen vuoden jälkeen odotan aina kauhean uteliaana, mitä postauksiin kommentoidaan. Mitä mieltä muut ovat samasta asiasta. Syntyykö tästä kiinnostavaa keskustelua.

En tainnut itsekään ennen omaa blogia kommentoida kenellekään mitään. Syy ei ollut siinä, että se olisi tuntunut sisäpiirin touhulta. Se ei vain edes juolahtanut mieleen. Joten ymmärrän oikein hyvin, ettei kommenttilaatikon täyttäminen tunnu tarpeelliselta.

Se mikä Räpätädistä tuntuu keskinäiseltä kehumiselta on toisaalta mukavaa sekä bloggaajan että lukijan kannalta. Ruokablogeissa ei näy ilkeilyä eikä henkilökohtaisuuksia. Nykyisessä verkkokeskustelukulttuurissa se on virkistävää. En tietenkään kannusta perusteettomaan kehumiseen, vaan omistani poikkeavat näkemykset, rakentava kritiikki ja ehdotukset esimerkiksi reseptin parantamiseksi ovat vähintään yhtä tervetulleita. Mutta minusta on ihanaa avata kommenttiosuus, kun ei tarvitse miettiä, haukutaanko tällä kertaa koti vai takapuoli.

Minulla on ollut hetkellinen etsikkoaika blogissa. Intoa ei puutu, mutta suuntaa olen miettinyt. Mitä kehittää, mihin panostaa, mikä on minun tapani blogata? Suunta alkaa hahmottua, luulen niin. Mutta olisi kauhean mielenkiintoista kuulla sinunkin näkemyksesi. Mistä sinä pidät blogissa, mikä on ehkä vähän blääh? Mitä enemmän, mitä vähemmän? Oletko onnistunut jollakin blogin resepteistä tai onko joukosta löytynyt jopa joku uusi lempiruoka? En kai vaan ole pilannut kenenkään päivälliskutsuja toimimattomalla reseptillä? Ja minua on alkanut myös kiinnostaa, keitä teitä siellä ruudun toisella puolella on. Vakiolukijoita vai satunnaisia kyläilijöitä?

Siksi päätinkin lahjoa teitä hiukan. Tilasin Amazonista tuplasti Rachel Khoon My Little French Kitchen -kirjaa (sponsored by oma lompakko). Ajattelin tarjota kesäisen ruokamatkan Ranskan maakunnissa itselleni ja joillekin teistä. Toinen kirjoista jää hyllyyni ja toinen matkaa yhdelle teistä. Laitetaan kylkeen vielä vähän Pariisin tunnelmia eli David Lebovitzin The Sweet Life in Paris. Se oli yksi orientaatiokirjoistani ennen Pariisin matkaa viime kesänä (eli tämä kirja on käytetty). Toivottavasti siitä on yhtä paljon iloa jollekin teistä. Koska on mukavampaa ilahduttaa kahta kuin yhtä, matkaan lähtee kaksi pakettia, yksi kirja kummassakin.

Jätä kommenttisi 31.3. mennessä, niin olet mukana. My Little French Kitchen saa uuden omistajan arpomalla. The Sweet Life in Paris matkaa päräyttävimmän kommentin perusteella. Vielä en tiedä perustetta sen valintaan. Ehkä se naurattaa, kiroiluttaa, hymyilyttää, yllättää, saa hyvälle tuulelle tai ajattelemaan. Olen kuulolla.

Kadulle sieltä kaikki – Streat Helsinki

Ei jää tänään säästä kiinni. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Helsingin keskustaan kaartaa joukko katuruoan ammattilaisia Suomesta ja lähinaapureista. Kadulle siis kaikki. Harmittaa jo nyt, että Streat Helsingin kaduille saapuva osuus kestää vain päivän.

37 ravintolaa Torikortteleissa. Mahtava kattaus. Miten näistä sitten valitsee? Haluttaisi testata liutaa. Ainakin Ewästä ja taikasormi McCormickia. Karjalaista vai meksikolaista? Molempia löytyisi. Pakko tottakai olla sen verran vieraskorea, että tarttuu jonkin vierailijan annokseen. Tallinnalainen katuruoka kuulostaa kiinnostavalta vai testaisiko sittenkin, ollaanko Ruotsissa tässä(kin) meitä edellä. Jos joisin kahvia, kaappaisin ehdottomasti kupin Freese Coffee co:ltä. Edes teenjuoja ei voi olla vaikuttumatta Kalle Freesen pieteetistä kahvien suhteen.

Minä menen. Luulen, että aika moni muukin. Saattaa olla ruuhka, mutta eiköhän mukaan mahdu. Kadulle siis tänään kaikki. Ihanaa aurinkoista lauantaita ei voisi paremmin viettää.

Streat Helsinki, Torikorttelit, tänään 22.3. Luukut aukesivat juuri ja avoinna klo 19 saakka.