Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Sitä parempi soppa – Punastuneet punajuurikaalikääryleet

Sitä parempi soppa on Jotain maukasta -blogia kirjoittavan Mari Moilasen uunituore esikoiskirja. Kansien väliin on päässyt Marin ruokafilosofia ja blogistakin tuttu kekseliäs reseptiikka.

punajuurikaalikääryleet

Vehnän ja valkoisen sokerin hylänneen Marin resepteissä hyödynnetään runsaasti mm. kvinoaa, kasviksia, spelttiä ja intiaanisokeria. Kvinoa taipuu sekä suolaisen lisäksi mm. suklaaseen ja uuniomenoiden sisään, risotto tehdään speltistä, pasta kesäkurpitsasta ja pizzapohja kukkakaalista eikä sokerin ja vehnäjauhojen hylkääminen ole tarkoittanut leipomisesta luopumista.

Glorian Ruoka & Viini -lehdessä arvioitiin kirjan antavan hyvän kuvan siitä, mitä syötiin vuonna 2014. Sanoisin sen ennemminkin antavan hyvän kuvan nousussa olleista ruokatrendeistä. Ehkä keskivertokotitalous ei täytä näillä raaka-aineilla kärryään tavallisesti, mutta niiden myynti on varmasti kasvanut huimasti muutaman viimeisen vuoden aikana.

Viime vuosien ruokatrendeistä ei voi puhua mainitsematta lehtikaalia. Muutama vuosi sitten kukaan ei ollut kaalista kuullutkaan, viime viikonloppuna se oli vakiokauppani vihannestiskin paraatipaikalla isona röykkiönä. Itsestäänselvästi se on päässyt myös kirjaan mm. ruskean sokerin, suklaan, lakritsin, bataatin, punajuuren ja jogurtin kanssa.

Laaja kattaus on jaettu vinkeästi väreittäin, kunkin värin alle on valittu muutama kirjailijan lempiraaka-aine. Aluksi se teki hahmottamisen hiukan hankalasti. Iloisesti sekaisin ovat niin suolaiset kuin makeatkin. Toisaalta rakenne on toimiva. Jos kaapissa on kukkakaali, kaikki sille sopivat reseptit löytää helposti. Lopuksi kaikki reseptit on listattu myös teemoittain eli sieltä voi poimia esimerkiksi jälkiruoan päättämään päivällisen.

Bloggaaja, ruokakuvaaja, ruoka-alan yrittäjä ja nyt myös esikoiskirjailija Mari on oivallinen esikuva kaikille alanvaihdosta haaveileville. Kahden lapsen äiti irtisanoutui päivätyöstä, antoi itselleen vuoden aikaan ja teki sen aikana lujasti töitä oppiakseen uusia taitoja ja saadakseen siipensä kantamaan uudella alalla. Rohkelikko teki ruoasta ja sen kuvaamisesta itselleen ammatin. Jos kovasti haluaa, kaikki on mahdollista saavuttaa, kun sen eteen tekee määrätietoisesti ja sinnikkästi töitä. Maria määrätietoisempaa tekijää olen harvoin tavannut. Kirja on oiva muistutus siitä. Iso hatunnosto unelman toteuttamisesta.

Kenelle: Kotikokille, joka haluaa kokeilla uusia raaka-aineita tai on jo innostunut esimerkiksi speltistä ja kvinoasta. Kirjan idean mukaisesti jokaiseen reseptiin on myös merkitty vaiheet, jotka voi tehdä lapsi tai muutoin vähemmän kokenut kotikokki. Kirja haluaa innostaa koko perheen keittiöön. 

Olin etukäteen päättänyt, että testaan kirjasta jonkin omalle keittiölleni epätyypillisen reseptin. Käytän nimittäin aika vähän kvinoaa ja vaikka sokereita löytyy kaapeista värisuora, intiaanisokeri on uusi tuttavuus. Kerta toisensa jälkeen sivu kääntyi kuitenkin punajuurella täytettyihin kaalikääryleisiin. Siihen tartuin ensimmäiseksi, mutta seuraavan kerran haastan itseäni jollain uudemmalla tuttavuudella. Intiaanisokerista valmistettua kinuskikastiketta on ainakin keiteltävä.

Reseptin kanssa kävi niinkuin minulla usein käy, se muuttui matkalla. Marin alkuperäisen omaa versiotani lihaisemman reseptin löydät kirjasta tai blogista. Se toimi pohjana omalle versiolleni. Lisäsin joukkoon spelttiriisiä ja yrttejä. Muokkasin reseptin myös sellaiseksi, että kaali tulee käytettyä kokonaan. Kaalin loppu sekoitetaan täytteen joukkoon. Silloin reseptistä riittää pariksi päiväksi, eikä jääkaappiin jää pyörimään kaalinjämiä. Kääryleissä on sen verran hommaa, että samalla pyöräyttää mieluusti useamman päivän ruoan.

Punastuneet punajuurikaalikääryleet

noin 15-18 kpl

1 iso keräkaali
500 g nauta-sikajauhelihaa
3 raakaa punajuurta
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 dl keittämätöntä spelttiriisiä (tai ohraa tai täysjyväriisiä)
noin 2-3 dl kasvislientä
1 tl suolaa
mustapippuria
1 iso rosmariinin oksa tai kuivattua rosmariinia
1/2 dl silputtua persiljaa
muutama oksa tuoretta timjamia tai kuivattua timjamia
1-2 rkl hunajaa
rypsiöljyä
noin 1/2 dl siirappia
muutama ruokalusikallinen kaalin keitinvettä
voita

1. Keitä keräkaalia suuressa kattilassa ja irrottele siitä lehtiä yksi kerrallaan sitä mukaa, kun ne pehmenevät. Kun kaalinlehdet ovat niin pieniä, ettei niistä enää saa kunnolla kääryleitä, keitä kaalia vielä hetki ja leikkele kypsä kaali pienehkoiksi paloiksi.

2. Keitä spelttiriisi vahvassa kasvisliemessä kypsäksi paketin ohjeen mukaan.

3. Voitele vuoka voilla.

4. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta punajuuri raastimen pienimmällä terällä.

5. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita ja valkosipulia miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää punajuuriraaste ja paista vielä viitisen minuuttia. Lisää kypsä spelttiriisi ja kaalisilppu. Mausta seos suolalla, mustapippurilla, hunajalla ja yrteillä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ohenna kaalinlehdistä terävällä veitsellä lehtiruotia sen verran, että kaalinlehti taipuu hyvin kääryleeksi. Levitä lehti auki, nosta sen päälle noin kaksi ruokalusikallista täytettä ja taita ensin kaalinlehden alaosa täytteen päälle ja sen jälkeen molemmat sivut keskelle ja rullaa lehti napakaksi kääryleeksi. Nosta vuokaan saumakohta alaspäin.

7. Ohenna siirappia hiukan kaalin keitinliemellä, voitele kääryleet siirappi-keitinliemiseoksella ja nosta pieni nokare voita kunkin kääryleen päälle.

8. Paista 225-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kun kääryleet alkavat saada väriä. Käännä kääryleet ympäri, voitele siirappiliemellä, laita vielä nokareet voita päälle ja paista taas kunnes pinta alkaa ruskistua (noin puoli tuntia). Laske lämpötila 175 asteeseen ja hauduta vielä vähintään tunti. Kääntele välillä ja valele siirappiliemellä ja vuoan pohjalla olevalla nesteellä.

*****

Stepping away from a career ladder and resigning was the decision that opened the window of opportunity to Mari Moilanen, blogger at Finnish food blog Jotain maukasta (Something Tasty). Today she is a professional blogger, food photographer, entrepreneur and now also a published cookbook author, having her first cookbook out roughly a month ago. 

If looking back later her new book is a great collection what was hip and trendy ingredient-wise in 2014. After ditching white wheat and sugar ingredients like quinoa, spelt and natural cane sugar have become staples of her kitchen. Her inventive recipes often jostle me out of my comfort zone and encourage me to experiment with taste combinations and ingredients. In just a couple of years Mari has managed to create a very distinctive one-of-a-kind handprint. For that I take my hat off to her. 

 

Sitä parempi soppa -kirja on saatu arvostelukappaleena.

Laiskan viljelijän sadonkorjuu – Juustopiirakka

Saatan olla maailman aikaansaamattomin tomaatinkasvattaja. Laiskin ja välinpitämättömin. Lopputuloksena odotin jokseenkin kuivaa satovuotta, mutta sinnikkäät taimeni palkitsivat minut ruhtinaallisesti.

juustopiirakka-marinoidut-tomaatit

En saanut aikaiseksi tukea taimiani hyvissä ajoin, joten niistä ehti kasvaa hiukan epämääräiset läjät. Kaiken härdellin keskellä unohdin kastella paljon vettä kaipaavia tomaatteja säännöllisesti. Loppukesästä ne muuttuivat kellertäviksi läjiksi.  Varkaiden poisto. Kyllä minä ne taisin kerran poistaa tänä kesänä, ehkä jopa kahdesti. Tästä kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta nuo sinnikkäät taimet palkitsivat minut isolla kopallisella maailman makeimpia ja kauneimpia pisaratomaatteja ja kirsikkatomaatteja.

Sadon salaisuuden on pakko olla varhainen hellä hoiva, jota ne olivat vastaanottaneet intohimoiselta taimikasvattajalta Kivistössä-Marilta, ennen kuin ne päätyivät tänne karaistavaksi. Eikä tässä karaisemissa ollut kyse viiden minuutin pikku-ulkoilusta. Täällä ne joutuivat elämän kovien tosiasioiden eteen, mutta selviytyivät silti. Nuo urheat pikkutaimet saattavat huolettoman hoitoni häpeään.

tomaattisato

Oman terassin tomaatit ovat niin kallisarvoisia, että ne eivät ikinä päädy kypsennettäväksi. Haluan syödä makeat tomaatit sellaisenaan. Sen verran lipsuin periaatteistani, että marinoin niitä hiukan juusto-timjamipiirakan päälle. Vain paras oliiviöljyni kelpasi niiden kylkeen.

Juustopiirakkaan voi hyvin raastaa juustonjämät jääkaapista. Oltermannit ja muut miedot juustot kannattaa jättää väliin ja valita joku mieleinen vahva juusto. Piirakka nojaa juustoon, vahvaan sellaiseen. Itse tein piirakan mustaleimaemmentalista.

Juustopiirakka ja marinoidut tomaatit

1 iso piirakkavuoka

Marinoidut tomaatit

400 g kirsikkatomaatteja
1 1/2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
2-3 oksaa tuoretta timjamia
ripaus suolaa

Pohja

100 g voita
2 rkl mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 oksa tuoretta timjamia
pieni ripaus suolaa

Täyte

1 dl maitoa
1 dl kermaa
100-130 g mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
nippu tuoretta timjamia
ripaus suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa

Lisäksi nokare voita vuoan voiteluun

1. Laita ensin tomaatit maustumaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia, silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi, poista timjamista varret. Sekoita kaikki marinoitujen tomaattien ainekset kulhossa ja jätä maustumaan lämpimään.

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele vuoka voilla. Tee pohjataikina. Kuutioi voi ja nypi voi, suola, timjami, juustoraaste ja vehnäjauhot tasaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Kauli taikina ohueksi pyöreäksi ympyräksi, joka ulottuu reunojen yli. Painele taikina ohuesti vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Pistele haarukalla muutama reikä pohjaan. Jos haluat, voit laittaa kuivattuja herneitä pohjan päälle, niin se pysyy paremmin muodossaan. Paista pohjataikinaa noin 10 minuuttia.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset. Kaada täyte pohjan sisään ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jos pinta alkaa tummua liikaa, suojaa se leivinpaperilla.

5. Anna jäähtyä hetki ja nostele marinoidut tomaatit piirakan päälle juuri ennen tarjoilua. Marinointi irrottaa tomaateista paljon nestettä, älä laita nestettä piirakan päälle, se vetistää piirakan.

*****

Despite of all ignorance and negligence my tough little tomatoes had to go through during the growing season they managed to survive. And not only survive, they namely delighted me with a big bowl of the sweetest of cherry tomatoes.  

Secret behind my crop must be a loving and devoted “early childhood care” they got as seedlings from a passionate gardener who donated them to me. After first months I got lazy and must have broken all the golden rules possible. Irregular watering and lazy removing of suckers do not normally pave a road to success in tomato growing. 

Even though there was not much hard work involved in growing them I still happily embrace the sweet little treats. Whizzing them into a soup would be an insult. So I just gently marinated a small batch in my best olive oil, vinegar and fresh thyme and served the marinated tomatoes on top of a savory emmenthaler pie.

Omien makujensa varassa – kasviskaalikääryleet soijasta

Jauhelihan korvaaminen soijalla on niin helppoa, että netti pursuaa hyviä ohjeita chili sin carneen, soijabologneseen ja muihin jauhelihaklassikoihin. Soijasta syntyy kuitenkin myös erinomaiset kaalikääryleet. Ei kopioita lihaversiosta, vaan omien makujensa varassa seisovat maukkaat kasviskääryleet.

soijakaalikääryleet

Lihansyönnin vähentämisella on ilmeiset ekologiset vaikutukset. Hiilijalanjäljellä on meitä kaikkia lyöty päähän jo jokusen vuoden ajan, muista ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Kun esimerkiksi eräältä Itämeri-tutkijalta kysyttiin, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä Itämeren eteen. “Luopua lihasta” oli hänen yksiselitteinen vastauksensa. MTT:n mukaan pelkästään syömällä nykyisen ravintosuosituksen mukainen määrä lihaa ravinnekuormitus tippuisi nykyisestä 7 prosenttia.

Useissa tutkimuksissa on todettu, etteivät ekologiset syyt saa ihmisiä suuressa mittakaavassa muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Omien kieltäytymysten vaikutus tuntuu merkityksettömältä maailman mittakaavassa. Naapuri grillaa kuitenkin pihviä, joten miksi minun valinnoillani olisi mitään merkitystä, kulkee ajatuksenjuoksu.

Minustakaan ei taitaisi olla luopumaan lihasta kokonaan. Hyvän ja maukkaan kasvisruoan tekeminen on kuitenkin paras tapa vähentää omaa lihankulutustaan. Se ei tunnu luopumiselta. Milloinpa hyvän ruoan syöminen tuntuisi.

Sillä periaatteella halusin tehdä myös kasviskaalikääryleet soijasta. Ei vain suoraa kopiota lihasta tehdyistä kaalikääryleistä. Huono kopio ei yllä alkuperäisen tasolle ja silloin se tuntuu luopumiselta. Päätin tehdä kasviskaalikääryleet, jotka seisovat omien makujensa varassa.  Juureksia, spelttiriisiä, belugalinssejä ja soijarouhetta.

Mausteissa on myös perinteisiä kaalikäärylemausteita. Minusta meirami on ihan ehdoton kaaliruokien maustaja, ja kääryleet kaipaavat makeutta siirapista.  Meirami  on ainoa yrtti, josta pidän kuivattuna enemmän kuin tuoreena. Tuoreena siinä on omaan nenääni jotenkin deodoranttimainen tuoksu. Meiramia kaivoin siis kääryleisiin maustekaapista, mutta timjami oli tuoretta, mutta senkin voit huoletta ottaa purkista.

Viljariisiä valmistetaan mm. speltistä ja emmeristä. Olen ostanut sitä itse Liike 51:stä Helsingin Tapanilasta, mutta sen voi korvata esimerkiksi täysjyväriisillä tai ohralla. Muutenkin resepti on joustava: Valitse lempijuureksesi, linsseiksi käyvät yhtä hyvin myös vihreät linssit, soijarouheena voi käyttää vaaleaa tai tummaa ja kaalin voit valita omien mieltymystesi mukaan, joko savoijinkaalia tai valkokaalia.

VegeSunin soijarouheista paremmin kauppojen valikoimissa on tummaa. Ainoa ero vaalean ja tumman välillä on väri, tumma käy visuaalisesti helpommin jauhelihasta. Väri tehdään sokerikulöörillä, joka on yleisesti elintarviketeollisuudessa käytettävä, sokerista valmistettava väriaine. Näissä kääryleissä ei ole edes värillä väliä, koska soija piiloutuu kääryleiden sisään ja täytteen joukkoon.

Jos haluat valmistaa kääryleille myös kastikkeen, kaada vuokaan enemmän kermaa. Reseptin pieni tilkka lähinnä mehevöittää kääryleet. Jos et halua laittaa kermaa, laita loraus vaikka kasvislientä. Koska kasvistäytteestä ei irtoa nestettä kuten lihatäytteestä, kaipaavat kääryleet hiukan nestettä vuoan pohjalle.

Tällä reseptillä todistin itselleni, etteivät kääryleet ole ollenkaan mahdoton ruoka. Hiukan työläitä, mutta eivät vaikeita. Ihan ensimmäiset ilman äitiä hoitamassa lähes kaiken työn. Jos minä pystyin, pystyt sinäkin.

Kummatko sitten maistuivat paremmalta? Siinähän se juju onkin, ne maistuvat niin erilaisilta, ettei niitä voi edes verrata. Pidän molemmista ja aion valmistaa sekä perinteisiä lihalla täytettyjä kaalikääryleitä että näitä kasvisversioita myös tulevina syksyinä.

Kasviskaalikääryleet

noin 16-20 käärylettä

1 suurehko valkokaali tai suuri savoijinkaali
noin 200 g juureksia pieniksi kuutioiksi pilkottuna (esim. 2 pientä porkkanaa, pala lanttua ja pala palsternakkaa)
2 dl spelttiriisiä (tai muuta viljariisiä tai täysjyväriisiä)
1 1/2 dl Vegesun vaaleaa (tai tummaa) soijarouhetta
1 dl belugalinssejä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
timjamia
meiramia
noin 1 dl tummaa siirappia
suolaa
valkopippuria
voita
kasvisliemijauhetta tai -kuutio
noin 1 dl kuohukermaa

1. Aloita kaalin keittämisestä, jotta voit hyödyntää kaalin keitinlientä. Laita kaali niin isoon kattilaan, että saat sen veden alle kokonaisuudessaan. Jos et omista riittävän suurta kattilaa, kaalin voi keittää aluksi kylki kerrallaan. Voit leikata kannan pois tai vaihtoehtoisesti irrotella lehdet sitä mukaa, kun ne pehmenevät.

2. Kypsennä kaalia suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä, irrottele lehti kerrallaan sitä mukaa, kun ne antautuvat eli ovat riittävän pehmeitä rullalle käärittäväksi. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, kääryleitä kypsennetään pari tuntia uunissa. Irrottele lehtiä yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on keskiosa, jonka lehdet eivät ole riittävän suuria kääryleiksi. Pilko keskiosa täytteeseen.

3. Valmista täyte: Keitä spelttiriisi kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä. Kypsennä belugalinssit vedessä. Kypsennä soijarouhe kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä.

4. Leikkaa juurekset mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, silppua sipuli ja valkosipulin kynnet.

5. Lorauta reilusti öljyä pannulle, kuullota sipuleita ja valkosipulia maltillisella lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää pannulle juureskuutiot ja kuullottele vielä viitisen minuuttia. Lisää pannulle soijarouhe, spelttiriisi, belugalinssit ja pilkottu kaali. Mausta meiramilla, timjamilla, suolalla, valkopippurilla ja reilulla lorauksella siirappia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.  Varsinkin yrttejä kannattaa laittaa todella reilusti.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele vuoka voilla. Ohenna kaalinlehdistä lehtiruoto ohueksi, jotta saat lehden rullattua napakasti rullalle.  Nosta kaalinlehdelle kaksi ruokalusikallista täytettä.  Taita reunat ja täytteen päälle ja rullaa kääryle napakaksi rullaksi. Asettele kääryleet tiukasti vuokaan.

7. Ohenna siirappia hiukan vedellä ja voitele kääryleet siirappi-vesiseoksella ja nostele voinokareita kääryleiden päälle.

8. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla väriä. Käännä kääryleet, voitele ne toiselta puolelta siirappi-vesiseoksella, kaada kermaa  ja nostele uudestaan voinokareita kääryleiden päälle. Paista noin 30 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa  väriä.

9. Käännä kääryleet uudestaan, voitele siirappi-vesiseoksella, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele välillä vuoan pohjalla olevalla nesteellä ja siirappi-vesiseoksella.

*****

It is easy for me to agree with an often scientifically proven argument that cutting down on meat is a sustainable choice to make. But ditching meat totally for vegetarian options feels like a huge step to take. A carrot or a stick? I go for a carrot compelling enough: Cooking delicious vegetarian food is a gentle method for decreasing the intake of meat. 

I have gradually been learning to use soy in cooking. It would be easy just to imitate meat dishes and substitute meat with soy, but quite often they taste like – well, like substitutes and not quite like the real thing you expect to have.  My method is therefore to put together dishes that have only a limited resemblance with ones using meat.

There are surely cabbage rolls stuffed with meat, but these cabbage rolls do not try to taste the same, but just to taste great. I filled them with root vegetables, spelt rice, beluga lentils and soy granules. And which version tastes better you might ask. But the thing is that they are so different that they are not even comparable. Both will stay in my kitchen. Small steps, you see. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa. Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.