Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Pandoran lipas – Minestrone kana-parmesanpyöryköillä

2014-10-kanapullaminestrone

Meillä oli miehen kanssa roolit pahasti sekaisin. Perustelin nimittäin varmaan kahden vuoden ajan, miksi kahden hengen ja neljän tietokoneen perhe tarvitsee välttämättä vielä tabletin. Jossain kohden loputonta väsytystaistelua sain tahtoni periksi. Sittemmin olen nähnyt tablettia vain harvoin. Tiedättehän miten siinä aina käy. Miehet ja laitteet. Palasimme takaisin perinteisiin roolimalleihin.

Sen verran olen päässyt käsiksi tablettiin, että se on avannut minulle aikamoisen pandoran lippaan. Nimittäin loputtoman valikoiman ulkomaisia ruokalehtiä. Kaikkia suosikkejani ei tosin saa digiversioina, mutta viimeistään nyt olen koukuttunut pahasti australialaiseen Donna Hay Magazine -lehteen. Rouvan tablettilehti on ihan lyömätön sekä sisällöltään että käytettävyydeltään. Tähänkin saakka Stocka on onneksi osannut ottaa huomioon päälaellaan olevan vuodenkierron, mutta pelko siitä, että päädyn otsikoihin hamstraajana, joka löytyy lehtipinojensa välistä on rajoittanut tehokkaasti ostoksiani ennen tablettia. Nyt sekin este on poistunut.

Maailma on täynnä ilmaista sisältöä, erinomaista sellaista, mutta välillä on rentouttavaa, kun joku on kahlannut läpi tarjontaa, jalostanut ideoita eteenpäin ja laittanut ne esille kuvankauniisti. Mukana on yllättymisen mahdollisuus. Kun maailmaa on katsottu jonkun muun silmien läpi, lehden sivuilla törmää asioihin, joita ei olisi osannut etsiä.

Idea tähänkin keittoon on Donna Hayn lehdestä, mutta lopputuloksessa ei ole parin kierroksen jälkeen enää juurikaan samaa. Kaikki osaset ovat joutuneet myllyn alle. Niin resepteille yleensä tahtoo käydä, niiden tekeminen tai vähintään jatkokehittely on niin mukavaa.

Olen ehtinyt keittää sopan muutamaan otteeseen ja mielestäni paras yhdistelmä on nyt koottu reseptiin. Olen terästänyt pullia mausteilla. Mieto broileri jää helposti muuten hiukan valjuksi. Sopassa toimivat minusta hyvin kaikki vihreät kasvikset. Rakastan vihreitä papuja, joten ne ovat itseoikeutetusti mukana, mutta yllättäen myös mieto kesäkurpitsa on tässä omiaan ja pinaatti antaa lisämakua soppaan.

Kana- tai varsinkin kasvisliemi kannattaa keittää aikaa vahvana. Lisäksi hukutan tähän vähintään ruukullisen lehtipersiljaa ja sopan maku syvenee, kun raastat lopuksi päälle reilusti parmesania ja lorautat liemen joukkoon hyvää oliiviöljyä.

Peruspaketista broilerin jauhelihaa tulee noin 25 pienehköä pyörykkää. Siitä tulee hurjan iso soppa. Puolet pullista kannattaa pakastaa, ellet onnistu löytämään 250 gramman rasiaa jauhelihaa. Rasia sulamaan edellisenä iltana ja seuraavan päivän keitto syntyy hetkessä. Siitäkin kahden hengen perhe syö kahden aterian verran. Pasta tosin imee säilytyksen aikana nestettä eli keitto on parhaimmillaan heti keittämisen jälkeen. Pyörykät voi syödä myös sellaisinaan esimerkiksi couscoussalaatin kera.

Kana-parmesanpyörykät

noin 25 kappaletta

400 g broilerin jauhelihaa
1 kananmuna
1 dl kuivasta leivästä jauhettua korppujauhoja
1 dl parmesania tai pecorinoa raastettuna
1 valkosipulin kynsi
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1/2 luomusitruunan kuori
reilusti tuoretta lehtipersiljaa
nippu ruohosipulia
mustapippuria
suolaa
100 g ricottaa

Minestrone kana-parmesanpyöryköillä

kolmelle-neljälle

noin 12 kanapullaa
1 1/2 l vahvaa kana- tai kasvislientä
100 g pastaa
1/2 kesäkurpitsa
150 g vihreitä papuja
80-100 g tuoretta pinaattia
muutama kevätsipuli tai pala purjoa
oliiviöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
lehtipersiljaa
mustapippuria
parmesania
(suolaa)

1. Tee ensin broileripullat. Sekoita korppujauhot tai kuiva leipä kananmunaan. Anna turvota hetki. Sekoita joukkoon broilerinjauheliha, parmesan ja kaikki mausteet. Vaivaa tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon ricotta. Paista pannulla pieni koepala, mausta mausteet ja lisää tarvittaessa. Broileri on aika mietoa eli käytä mausteita ihan reilusti.

2. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja paista pulliin kaunis paistopinta. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, ne kypsyvät vielä keitossa.

3. Nosta pullat sivuun, lisää pannulle tilkka oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet pilkottuna. Kuullota hetki ja lisää pannulle sen jälkeen vettä, jotta saat kaikki maut irti. Kaada neste kattilaan, lisää tarvittava määrä ja mausta kana- tai kasvisfondilla tai -kuutiolla. Kuumenna kiehuvaksi.

4. Lisää kattilaan pasta ja kanapullat. Keitä noin 5 minuuttia.

5. Poista sillä välin pavuista päät, siivuta kevätsipuli (tai purjo) ja pilko kesäkurpitsa reiluhkoiksi kuutioiksi. Lisää ne kattilaan, kun pasta ja pullat ovat kiehunneet viitisen minuuttia (jos käytät pastaa, jonka keittoaika on noin 11-12 minuuttia). Lisää tarvittaessa vettä. Keitä viitisen minuuttia. Lisää pinaatti, keitä vielä muutama minuutti, mausta samalla pippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää joukkoon reilusti silputtua lehtipersiljaa.

6. Kun olet annostellut keiton lautasille, lorauta joukkoon oliiviöljyä, raasta päälle parmesania, rouhi hiukan pippuria ja ripottele lehtipersiljaa.

 

*****

Since we bought a tablet the fear of making headlines as one of those crazy hoarder ladies buried dead under the piles of magazines has vanished and I have opened up a Pandora’s box of an endless magazine selection provided as a tablet version. There is nothing easier than to get wrapped up in it.

There is certainly more than enough free interesting and professionally produced content easily attainable, but I find it somehow relaxing that someone else has dived to a deluge of information, picked bits and pieces for me, elaborated the relevant issues and presents the outcome beautifully. The most fascinating thing is the element of surprise, stumbling into stuff you would not deliberately search for.

One of my absolute food mag favorites I semi-regularly bought as a paper copy as well Donna Hay Magazine has once again served as a source of inspiration for this chicken and parmesan meatball minestrone with green veggies. 

Josko avais ravintolan – parmesanritarit

Satunnaisesti leikittelemme ajatuksella omasta ravintolasta. Millainen se olisi? Mitä siellä tarjottaisiin? Kahvila vai ehkä sittenkin viinibaari. Heti sen jälkeen, kun olen mielessäni sisustanut paikan, törmään pariin käytännön ongelmaan.

parmesanritarit

Jos haluaa tarjota uunituoretta ja “täällä leivottua”, se tarkoittaa heräämistä ennen kukonlaulua. Aamuäreälle ja -uniselle ihmiselle se on tehokas tapa sysätä ihminen pysyvään äreyteen. Sitäpaitsi en edes juuri pidä leipomisesta. Hylätään siis kahvila. Entäs sitten viinibaari? Ihmiset haluavat istua sellaisissa perjantai- ja lauantai-iltaisin. Se taas tarkoittaa luopumista kaikesta vapaa-ajasta ja ihmissuhteista. Ajatusleikin hauskuus loppuu sen jälkeen, kun olen valinnut sen musta-valkoruutuisen lattian ja suunnitellut kupariputkista rakennetut valaisimet.

Ajatusleikki ravintolasta on minulle vain satunnaista pakoa arjesta. Ymmärrän, ettei minulla olisi mitään edellytyksiä saada ravintolaa menestymään. Ei alan koulutusta eikä hampurilaisravintolaa ja pizzapistettä kummempaa työkokemusta alalta. Enkä tosipaikan tullen olisi valmis hyppäämään niin kylmään veteen. Pidän liikaa työstäni ja elämästäni tällaisena.

En ole ajatusleikkeineni kuitenkaan yksin, osalle se on paljon ajatusleikkiä vakavampaa. Yritysneuvonnan tilastojen mukaan useimmat hyppäävät yrittäjiksi alalle, josta heillä on kokemusta tai johon heillä on soveltuva koulutus. Silloin yrityksellä on realistisemmat edellytykset menestyä. Alanvaihtoa haaveilevien kolmen kärki oli haastatellun yritysneuvojan mukaan kahvila, kukkakauppa ja sisustusliike. Mihinkään niistä ei periaatteessa vaadita muodollista koulutusta. Aloille on teoriassa mahdollista hypätä pelkän esteettisen silmän, hygieniapassin tai jauhopeukalon turvin ja investointikin on paljon paperikonetta pienempi. Todellisuudessa ilman kokemusta ja koulutusta perustettavat yritykset ovat usein jo liikeideasta lähtien epärealistisia.

Minusta ei olisi riskinottajaksi, eikä varmaan loppujen lopuksi monesta muustakaan alanvaihdosta haaveilevasta. Vuosien satunnaisessa ravintolan sisustamisessa olen kuitenkin keksinyt yhden ravintola-idean, joka sopisi tällaiselle laiskahkolle ravintoloitsijalle. Ainoa vaihtohtoni on avata hitaisiin ja myöhäisiin aamiaisiin keskittynyt paikka, joka ei avaudu ennen kymmentä.

Se osuu sinänsä nappiin, olen erinomainen aamiaiskokki. Teen Julia Childin jälkeen maailman toiseksi parhaan munakokkelin ja kysykää minulta ihmeessä vinkit köyhiin ritareihin, pannukakkuihin, skonsseihin ja erilaisiin munaruokiin. Olen erikoistunut niihin.

Aamiaisravintola siis. Auki vain viikonloppuisin, ettei kokkaaminen ala tuntua työltä. Siitä ei tosin olisi bisnekseksi. Taidan pitää kiinni mukavasta päivätyöstä ja valmistan aamiaisia miehelle. Ne tarjoillaan sen jälkeen, kun kokki on herännyt. Vain lauantaisin ja sunnuntaisin.

Parmesanritarit

kahdelle

pari viipaletta kuivahtanutta leipää

1 dl maitoa
1 kananmuna
reilu 1/2 dl parmesania raastettuna
ripaus valkopippuria
ripaus savupaprikaa
1/2 tl sinappijauhetta
tuoretta timjamia

paistamiseen valkosipulin kynsi, nippu tuoretta timjamia, nokare voita ja loraus öljyä

1. Vatkaa munan rakenne kevyesti rikki. Lisää joukkoon maito, kuivat mausteet, hienoksi raastettu parmesan ja silputtuja tuoreen timjamin lehtiä.

2. Kaada seos laakealle lautaselle ja kostuta leipä molemmin puolin nesteessä. Anna imeytyä muutama minuutti.

3. Laita pannulle valkosipulin kynsi kokonaisena, nippu tuoretta timjamia, nokare voita sekä loraus öljyä (voit toki paistaa myös pelkässä voissa). Kuumenna ja nosta leipäviipaleet pannulle. Paista kullanruskeiksi. Nosta pannulta, raasta rinnalle tuoretta parmesania ja sirottele yrttejä. Tarjoa esimerkiksi pekonin ja uunissa paahdettujen tomaattien kanssa.

*****

Once in a while I flirt with an idea of owning a restaurant. While playing around with a thought of having a café I soon realize that waking up before dawn for baking might not be a job best suitable for a slumberous morning person. But then again opening a wine bar with wining and dining would mean sacrificing all your weekends and pretty much the rest of your life as well.

I figured out that the only niche left for a sluggish restauranteur keen on her beauty sleep is a place for slow and late breakfasts. It would match perfectly with my competencies, I namely make the best scrambled eggs and my house specialties are scones, pancakes and french toasts. Ask anything, I know the tricks. Been practicing, a lot.

Cooking breakfast for a day or two in a week might not make a solid business, though. I’d better stick with the day job I happen to like a lot and serve my parmesan french toasts for the lucky hubby. First after 10 a.m. Only Saturdays and Sundays.

Arkimakujen metsästystä – mausteinen uunilohi

Vähän parempaa arkiruokaa. Enemmän makua, mutta todella vähän vaivaa. Arkiruoan evergreen, uunilohi, sai makua mm. inkivääristä, harissasta, limestä ja korianterista.

harissalohi

Acting basic. Olen niin epätrendikäs, että minun piti lukea Hesarista tavistelun olevan yksi tämän hetken trendeistä. Arjen ruokavalioni on viime aikojen härdellissä ollut näemmä erityisen trendikästä, juuri tavallisemmaksi ei nimittäin pääse. Siskonmakkarasoppaa, makaronilaatikkoa, munakkaita. Ruokia, jotka syntyvät ilman aivokapasiteettia – vaikka vasemmalla kädellä.

Juuri silloin kun on kiire, tarvitsisi oikeasti kuitenkin pienen hengähdystauon, tavallistakin parempaa arkiruokaa, aikaa vaihtaa pari sanaa miehen kanssa. Koska tiedättekö mitä, se mainos vaan oli oikeassa. Hyvästä ruoasta tulee parempi mieli. Myös arkena.

Siksi yritän taas murtaa kaavaa. Kokata välillä vähän erilaisiakin arkiruokia. Sellaisia kuin tämä harissalla ja inkiväärillä maustettu simppeli uunilohi. Muutama raaka-aine, joista suurin osa löytyy meillä aina kaapista, kipaisu kala- ja yrttitiskillä riittää. Aktiivista kokkausaikaa ei montaa minuuttia kulu ja alle puolessatunnissa koko komeus on pöydässä.

Lohen kypsyys jakaa mielipiteitä. Opin aikoinaan Ankerias Vipuselta, että Pekka Terävä kypsentää lohensa tarkalleen 42-asteiseksi. Osan mielestä se on silloin vielä ihan liian raaka. Kannattaa testata, 42-45-asteisena lohi jää jokseenkin täydellisen meheväksi. Mehevin lohi kypsyy kohtuullisen matalassa lämpötilassa. Jos haluan ruokaa nopeasti pöytään, paistan lohen 200 asteessa, silloin se kypsyy noin 20-25 minuutissa. Jos on aikaa, uuni 150 asteeseen ja lämpömittari loheen kiinni.

Yksinkertaisimmillaan keitän rinnalle riisiä ja broccolia tai vihreitä papuja. Mausteinen lohi toimii erinomaisesti myös salaatin kanssa. Harissalla maustetusta lohesta löydät versiot mm. Hannan soppa-, Chez Jasu-, Dilliä & piparjuurta– ja Truly Kira -blogeista. Heillä on myös hienoja ideoita lisukkeiksi.

Mausteinen uunilohi

kahdelle

noin 500 g lohifileetä
1 rkl merisuolaa
1 rkl harissatahnaa
noin 1 sentin pala tuoretta inkivääriä hienoksi raastettuna
1 tl korianterin siemeniä
1 rkl muscovadasokeria
noin 1 rkl limen mehua

Lisäksi tuoretta korianteria

1. Hiero suolaa kalan pintaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Hiero morttelissa korianterin siemenet hienoksi, raasta inkivääri hienoimmalla raastinterällä. Sekoita harissa, inkivääri, limen mehu, korianterin siemenet ja muscovada tasaiseksi tahnaksi ja levitä se lohen pinnalle.

3. Paista lohifileetä, kunnes sisälämpötila on noin 40 astetta. Paistoaikaan vaikuttaa paljon fileen paksuus. Pääpuolelta otettu pala kypsyy noin 20 minuutissa 40 asteeseen. Nosta uunin lämpötilaa ja käännä päälle grillivastus. Grillaa pintaa noin 2-3 minuuttia ja ota lohi uunista. Revi päälle tuoretta korianteria.

 *****

When I have a plethora of things running, I often fall into a habit of cooking same somewhat boring everyday dishes. On the lookout for new, easy and delicious midweek meals to break my habits I came up with a spicier version of the everyday evergreen. An oven-baked salmon with harissa, coriander seeds, lime and ginger.