Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Adventtikalenterin kolmas luukku – Taatelikakku

Kolmannen adventin kunniaksi adventtikalenterista paljastuu kakku, joka on jouluklassikko. Meille se tosin löysi tiensä vasta viime jouluna. Kuuluuko taatelikakku sinun jouluusi?  

taatelikakku

Miehen – tai oikeammin anopin – mukana jouluun on tullut montakin uutta makua. Vuosi sitten jäin pahasti koukkuun anopin leipomaan taatelikakkuun. Kaivoin sen kaapista onnekkaasti vasta joulun jälkeen, kun se oli ennättänyt maustua hetken. Taatelikakku nimittäin vain paranee vanhetessaan ja kestää myös pakastamista. Jälkimmäisestä mitään tiedä, ei jäänyt mitään pakastettavaa.

Leivoin varaslähdön mausteisella yhdistelmällä anopin sekä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua -kirjan reseptejä. Se on aika vaivaton, taateleita pehmitetään hetki ja sen jälkeen kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään. Kakku on myös munaton.

Meillä leivotaan sen verran harvakseltaan kuivakakkuja, että ruokasoodan päiväyksiä saa tavata tarkasti. Soodan ja leivinjauheen tuoreus on helppo testata päiväyksiä luotettavammin. Laita astiaan noin desilitra kuumaa vettä ja kaada sinne puoli teelusikallista leivinjauhetta. Jos se on käyttökelpoista, se alkaa kuplia voimakkaasti. Sooda tarvitsee happaman nesteen toimiakseen, joten lisää veteen reilu loraus viinietikkaa ennen soodan lisäämistä. Neste kuohuu niin voimakkaasti, että huomaat kyllä, onko kohotusaineesi vielä iskussa. Ellei, ei se kohota kakkuakaan.

Oheinen resepti on pieneen kakkuun, koska väitetään taatelikakun säilymisestä mitä tahansa, kaikista tiukimmin se säilyy lanteillani. Kahden hengen – tai vähän suuremmankin – talouden tarpeisiin tästä riittää kyllä makeannälkään. Jos suurennat reseptiä, pidennä myös paistoaikaa.

Taatelikakku

noin 8 palaa – noin 1 litran vetoiseen vuokaan (esim. pieni torvivuoka)

100 g voita
100 g kuivattuja taateleita
1/2 dl vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 dl fariinisokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
1/2 luomuappelsiinin kuori

1 1/2 dl piimää
1 dl vaaleaa siirappia

lisäksi voiteluun nokare voita, korppujauhoja

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka.

2. Sulata voi, anna sen jäähtyä.

3. Hienonna taatelit hienoksi, laita ne ja vesi kattilaan. Kiehuta sen aikaa, että vesi haihtuu ja taatelit pehmenevät hiukan.

4. Sekoita kuivat aineet, sekoita niiden joukkoon ensin taatelit. Sen jälkeen piimä ja siirappi.

5. Valuta lopuksi joukkoon voi. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista, jottein taikinaan muodostu sitkoa.

6. Kaada taikina vuokaan, paista alimmalla tasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

*****

I had never really understood the addictive nature of a date cake, until I found myself indulging in a piece after another in quick succession from the cake my mother-in-law baked for us last Christmas. If you have a better self-control and discipline, the date cake keeps fresh for quite a while and only gets better when you let it stand for a couple of days before serving. Not that I know anything of it, but it should also freeze well – if you unlike me have something left to freeze. 

Vuosi uudessa keittiössä – keittiöremontin opit ja onnistumiset

Tasan vuosi sitten keittiömme oli vallannut koko asunnon erilaisten laatikoiden muodossa ja me luikertelimme niiden välistä sohvalle syömään mikrossa lämmitettyjä thaibokseja. Uutta keittiötä rakennettiin kiivasti jouluksi. Jouluateria saatiin tehtyä uudessa kodissa, mutta loppujen lopuksi keittiöremontti kesti vielä joulun jälkeenkin muutaman kuukauden. Nyt takana on sen verran yhteisiä päiviä, että on hyvä aika summata opit ja onnistumiset. 

kattila-ja-leikkuulauta

Ostettaessa kauniilta näyttänyt keittiö oli silkoa sisältä. Se paljastui huonokuntoiseksi, eikä ollut myöskään kovin käytännöllinen. Pistorasioita ei ollut toisella seinällä yhtään – sillä seinällä, jossa oli suurin osa työtilasta. Työtasot oli asennettu tavallista alemmaksi, varmasti kätevää pienemmälle emännälle, mutta me olemme molemmat keskimääräistä pidempiä ja nenäni oli liesituuletinta korkeammalla. Alunperin ajatuksena oli vain ehostaa, mutta päädyimme räjäyttämään koko homman alkutekijöihinsä. Budjetti paikkui, mutta vuoden jälkeen olen tyytyväinen, että teimme sen.

Keittiön ulkoasu on makuasia. Minut tunteville ei tule yllätyksenä, että meidän keittiömme on yksinkertainen. Myös mies tosin osallistui valintoihin, olimme pääosin aika yksimielisiä – viimeistään väännön jälkeen. Kiiltävät valkeat ovet, joissa vetiminä on vetokourut. Integroidut kodinkoneet, ja ne joita ei voinut integroida ovat teräksisiä. Vaaleanharmaat isot laatat lattiassa, pienet vaaleanharmaat laatat seinillä. Haaveilin tosin marokkolaislaatoista, mutta miehen mielestä olin mennyt sekaisin. Pitkän harkinnan jälkeen puutasot. I:n mallisessa keittiössämme toisella seinällä on seinällinen korkeita kaappeja, toisella seinällä työtasoa, tiskipöytä ja liesi. Alakaappeina on laatikostoja, yläkaappeina on vain muutama kippiovellinen kaappi laseille.

uusikeittio

Ulkonäkö on aina se, josta puhutaan, mutta oikeasti paljon olennaisempaa on keittiön toimivuus. Siihen keskityn myös tässä postauksessa. Isossa kuvassa olemme tyytyväisiä keittiöömme. Olisi tietenkin ihanaa, jos työskentelytilaa olisi enemmän ja ottaisimme mieluusti kaksi pesuallasta, mutta neliöitä on aina rajallinen määrä. Me painotimme hyviä säilytystiloja ja sitä ratkaisua emme ole katuneet.

En luopuisi

Vetolaatikot. Kaikki alakaapit ovat meillä vetolaatikkoina, samoin korkeiden kaappien sisälle on laitettu vetolaatikot. Alunperin haaveilin apteekkikaapista, mutta vetolaatikot ovat paljon kätevämpiä. Niihin sopii enemmän tavaraa ja ne voi vetää esille yksittäin. Laatikot on myös helppo pitää järjestyksessä ja sisältö näkyy yhdellä vilkaisulla.

Keskustelimme suunnittelijan kanssa, kuinka tiiviisti ja korkealle niitä voi laittaa korkeaan kaappiin sijoittaa. Asentamisen jälkeen päädyimme tilaamaan pari vetolaatikkoa lisää ja tiivistimme välejä minimoidaksemme hukkatilan. Nyt yhteen laatikoista mahtuu korkeat ruokatarvikkeet kuten jauhopussit, hiutaleet ja vastaavat, loput ovat tiiviimmin. Asensimme laatikoita noin rinnan korkeudelle, nyt asentaisin leuan tasolle saakka. Ylimmän laatikon sisällön näkisi edelleen riittävän hyvin.

Keittiötoimittajan valinnassa kiinnitin paljon huomiota mekanismeihin. Ne ovat arjessa asia, joka alkaa nyppimään, jos ne ovat huonot. Hyvien olemassaoloa ei edes muista.

vetolaatikot-kooste

Sähkökäyttöinen roskakaapin ovi. Kun minulta kysytään, mikä on keittiömme paras ratkaisu, vastaan epäröimättä sähkökäyttöinen roskakaapin ovi. Kysyjän ilmeestä on pääteltävissä, ettei hän pidä minua kovin täysipäisenä. Silläkin uhalla, nostan asian listalle myös teille. Sähkökäyttöisen oven voi avata tönäisemällä sitä polvella ilman käsiä. Roskavaunu liukuu kokonaan esiin ja kuorimajätteet ja muut ruoanlaiton jäljet on helppo nostella roskiin koskematta oveen käsin. Paras satanen, jonka käytimme keittiöremontissa. Tarjouskierroksemme perusteella se on valikoimissa useilla keittiövalmistajilla.

Seinälle nostettu pyrolyysiuuni. Vanha pomoni totesi olevansa niin siisti ihminen, ettei uuni koskaan likaannu. Olen avoimesti kateellinen tuollaisesta esimerkillisyydestä, mutta itseni tuntien panostin silti pyrolyysiuuniin, joka puhdistaa itse itsensä. Mikään salamannopea prosessi uunin puhdistaminen ei ole pyrolyysilläkään, mutta huomattavasti perinteistä menetelmää vaivattomampi kuitenkin. Yksi parhaista suunnitteluratkaisuista oli myös nostaa uuni seinälle kätevälle käyttökorkeudelle.

Induktioliesi. Niin mahdottoman nopea, että alussa sitä oli vaikea muistaa. Automaattisesti laitoin pannun lämpiämään muuta puuhastellessa, mutta induktiolla pannu on tulikuuma hetkessä. Odotellessa ei sipulia pilkota. Vaikka yllättävän iso osa kattiloista meni uusiksi, tekisin edelleen saman valinnan. Vesi kiehuu muutamassa minuutissa, lämpötilan säätäminen vaikuttaa samantien keitokseen.

Arvostan myös induktion turvallisuutta. Jos keitos kiehuu yli, liesi sammuu automaattisesti. Jos liedellä on muuta kuin kattiloita, se piippaa vaativasti ja pakottaa vastuullisuuteen. Jos kuumalle levylle jäisi esimerkiksi muovia, se sulaisi vain sen aikaa, kun liesi jäähtyy. Vaikka liesi olisi päällä, se ei kuumenisi lisää. Kuumeneminen perustuu nimittäin magneettiin. Induktioliesi myös jäähtyy todella nopeasti, joten tulipaloriski on olematon, ellei päällä olevalle liedelle unohda kattilaa, jonka sisältö palaa pohjaan.

cillas-tiskiaine

Harkitsisin uudestaan

Integroitu jääkaappi-pakastin. Päädyimme valitsemaan vain yhden täyskorkean laitteen, koska tila oli keittiössä rajallinen ja kahden hengen talous selviää kyllä yhdellä täyskorkealla kaapilla. Integrointi vie kuitenkin litroissa yllättävän paljon tilaa kaapin sisältä. Visuaalisesti yhtenäinen seinä on yksi suosikkiasioitani keittiössämme, mutta isomman seurueen ruokia saa asetella kaappiin kieli keskellä suuta. Kun jääkaappi joskus hajoaa, saattaa olla, että se vaihtuu integroimattomaan, vaikka nykyinen ratkaisu on esteettisesti paljon kauniimpi.

Puustelli. Koko keittiöremontti oli yhtä sotkua. Kaikki alkoi väärinnumeroiduista osista ja jatkui lukuisten väärien ja puuttuvien osien kautta kolmen kuukauden sopaksi. Keittiö on nyt pystyssä, Puustellin käyttämät Hahlen mekanismit ovat jämäkät ja olen tyytyväinen, mutta vastaavaa prosessia en halua kokea toiste.

Virheet alkoivat suunnitellussa liian heikkoina saranoina, jotka eivät pitäneet ovia ylhäällä ja kertautuvat prosessin aikana. Väärään suuntaan avautuvia kaappeja, vääriä ovia. Armollisesti olen unohtanut suurimman osan, mutta aikamoinen kasa tavaraa meni kierrätykseen, kun remontti oli ohi ja kaikki osat paikallaan. Yhden päivän ekstraa jouduimme maksamaan myös asentajalle, kun keittiö työllisti tavallista enemmän.

Palvelu oli koko ajan ystävällistä ja virheitä korjattiin, mutta asiakkaan näkökulmasta prosessi oli sietämätön. Sain lukuisia soittoja, joissa täydentävän toimituksen kerrottiin olevan ovellamme puolen tunnin päästä. Kukaan ei ollut kuitenkaan muistanut kertoa kuljetuksen edes olevan tulossa kyseisenä päivänä. Samaan aikaan parikin ystävääni teki keittiöremonttia ja kokemukset olivat samansuuntaisin. Meillä prosessi venähti tosin vielä heitäkin enemmän, kun puuttuvia osia korvattiin väärillä osilla.

Kalkkimaali. Maalasin keittiön seinän yhteensä viiteen kertaan. Klassisesti kaupassa kauniilta näyttänyt väri sai keittiön näyttämään vankiluolalta, seuraava sävy (San Saccario) oli onneksi onnistuneempi. Edellisen peittäminen vaati monta kerrosta. Kalkkimaalissa on oma hyvin mattainen fiiliksensä, joka tekee siitä kauniin. Harmaa mattaseinä ryhdistää meidänkin keittiömme ja on hyvä kontrasti muuten valkoisille ja kiiltäville pinnoille. Mutta kovin käytännöllinen se ei ole. Maalausvaiheessa tasaisen pinnan saaminen käy työstä. Jos haluaa joskus vaihtaa seinään muunlaisen maalin tai pinnan, kalkkimaali pitää hioa pois. Lisäksi siihen jää helposti jälkiä. Remonttimieheltä tipahtaneesta silikonista tuli heti pysyvä muisto. Nykytietämyksellä saattaisin päätyä tavalliseen maaliin, mutta nyt olen päättänyt nauttia kalkkimaalin pehmeän mattaisesta ilmeestä ja sulkea silmäni epätasaisuuksilta. Miehen mielestä ne ovat seinän paras osuus. Makuasia siis.

Muutamia vinkkejä

Mittaa myös korkeus, jolla vesiputket kulkevat ja varmista, että astianpesukoneen sokkeli on takaa riittävän korkea putkille. Meillä astianpesukone asennettiin samaan kohtaan, jossa sellainen oli ollut aiemminkin, mutta vesiputki oli liian korkealla uuteen koneeseen, minkä vuoksi kone ei mahtunut paikalleen. Edes toimittajan tekemissä tarkistusmittauksissa ei havaittu asiaa.

Työlistalla on treffit putkimiehen kanssa ja putken kääntäminen seinän sisällä, mikä ei ole ihan pieni homma. Mutta tehtävä se on, koska integroitu kone on nyt sentin muita kaappeja edempänä.

Asenna riittävästi pistorasioita. Meillä on kolmen ja puolen metrin alueella kolmessa kohtaa pistorasioita. Jokaiselle työtason osalle omansa, mikä on osoittautunut käytännössä todella toimivaksi. Onnistuimme löytämään ihan nätit teräksenväriset pistorasiat, jotka ovat kohtuullisen huomaamattomat harmaata seinää vasten. Ne olivat rautakaupan perusvalikoimasta, mutta vähänkään erikoisempia haluavien kannattaa varata aikaa niiden etsimiseen, rautakauppojen valikoima on todella rajallinen.

Kilpailuta. Monien keittiövalmistajien kaappimallistoissa on lähes identtisiä malleja. Erot hinnassa voivat olla huimia, vaikka esimerkiksi mekanismit olisivat samantasoiset. Totuus on kuitenkin myös, että myös laadussa on eroja. Suosittelen käyttämään muutakin kuin hintaa valintakriteerinä. Itse emme valinneet halvinta, mutta emme myöskään kalleinta tarjousta. Ulkoasultaan keittöt olisivat olleet identtisiä, hinnassa oli eroa useita tuhansia. Samalla saat useamman suunnittelija näkemyksen keittiöstä. Meidän osaltamme kokonaisuus parani parilla kierroksella.

Myy vanha. Rehellisesti kerrotusta kunnosta huolimatta saimme vanhasta keittiöstä useita satasia rempparahaa, halukkaita ostajia oli ruuhkaksi asti ja uusi omistaja oli ilahduttavan onnellinen uudesta keittiöstään. Hänen mitoilleen se oli juuri sopiva. Kunnon puutavaraa olisi ollut sääli kärrätä kaatopaikalle.

 

yhteistyössä

Teen joulukuun ajan yhteistyötä Cilla’s-verkkokaupan kanssa. Kuvissa näkyy paljon kauniita arjen käyttötavaroita Cilla’sin valikoimasta mm. valkoinen Dansk Kobenstyle-kasari, Iris Hantverkin tiskiharjoja, musta tiskirätti sekä neulottu pannulappu ja Cilla’sin uusi ekologisesti valmistettu greippi-appelsiinitiskiaine (katso jälleenmyyjät).

Yhteistyön ansiosta saat Cilla’s-verkkokaupassa kaikista Iris Hantverk- ja Dansk Kobenstyle -tuotteista 15 % alennusta 23.12.2014 saakka (alennuskoodi suolaajahunajaa). Lue lisää yhteistyöstä.

Molemmil puolil jokkee – ruokavinkkejä Turkuun

Turkulaisia hellitään hyvällä ruoalla. Viimeistään kun Kaskis avasi ovensa Kaskenmäen huipulla, kiinnostava ruokatarjonta levisi molemmil puolil jokkee.

turku-by-night-2

 

turku-kooste

Herkuttelulla on Turussa pitkä historia, jo 30-luvulla sinne perustettiin mm. herkkukauppa Ingmann & Hartmann. Sammakonreisiä, kilpikonnakeittoa, kaviaaria ja pääskysenpesäkeittoa myytiin 70-luvulle saakka puutalossa, josta nykyään löytyy pizzeria Dennis.

Ruoanystävän kannattaa aloittaa matka Turun torilta. Monen monta toria on Suomessa tullut testattua, mutta Turussa on valehtelematta yksi Suomen parhaista. Syntyperäisenä kuopiolaisena koskee myöntää asiantila. Liekö sitten syynä kaupungin tärkeimmät vientituotteet, missit ja jääkiekkoilijat, mutta turkulaiset torikauppiaat ymmärtävät estetiikan päälle. Täydelliset salaatinkerät, vihannekset, marjat ja hedelmät odottavat ostajaa pieteetillä aseteltuina kauniissa laatikoissa ja koreissa.

turun-torilla1

Torilta kerää helposti aterian ainekset, mikä ei ole monella torilla ollenkaan itsestään selvää. Kaloissa löytyy myös harvinaisempia, omenakauppiaan valikoimissa oli yli kymmentä eri lajiketta kotimaisia omenoita ja laatikoissaan odottaa lukemattomia laatuja vihreitä salaatteja. Tuliaiskassiin pakkasin pussillisen meksikolaiseen vihreään salsaan käytettäviä tomatilloja, joita olen metsästänyt Helsingistä lähes vuoden tuloksetta. Jos voisin, lähettäisin parikin pääkaupunkiseudun torikauppiasta Turkuun opintomatkalle, tällaisen valikoiman perässä kävisin luultavasti torilla lähes viikoittain, jos se olisi kotikaupungissani.

Käymme Turussa jokseenkin vuosittain, olemme syöneet lähes 10 eri ravintolassa viime vuosien aikana ja lähes kaikkiin palaisin mielellään. Edelleen todella monta suosittua ja suositeltua ravintolaa on testaamatta. Poikkeuksellisen paljon hyviä ravintoloita alle 200 000 asukkaan kaupunkiin, joka on jo vuosia paininut enemmänkin ulospäin suuntautuvan muuttoliikkeen kanssa. Pudotuspeliä on toki ollut näkyvissä. Mm. Rocca ja Yoki ovat sulkeneet ovensa konkurssin takia, mutta uusia ravintoloita on avautunut liuta.

Tälläkin kertaa valitsimme paitsi meille uudet, myös melko vastikään perustetut ravintolat. Ludu oli vinkki paikallisilta ruokabloggaajilta, Kaskis taas on saanut osakseen niin paljon hehkutusta ja kehuja, että se oli ratkaisevassa asemassa koko matkakohteen valinnassa. Kolmen T:n suorasta (Turku, Tukholma, Tampere) päädyimme pääosin Kaskiksen (ja reilun tunnin ajomatkan) takia Suomen länsirannikolle viikonlopun minilomalla.

varför-paris

Alla olevien ravintoloiden lisäksi testasimme mm. vähän tavallista paremman taquiera Taco Niton Approved by Mexicans -leiman vakuuttamina lounaan verran. Tuhdit annokset olivat hyvien salsojen ja oikeiden maissitortilloiden ansiosta pääosin ihan kelpo tavaraa. Iso miinus tosin valtavasta kasasta kaupan nachoja, mieluummin vähemmän mutta hyvää. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä ravintola, joka on viikonloppuisin auki aamuyön puolelle.

Ludu

Linnankatu 17

Entiseen maalikauppaan remontoitu Ludu on Porista Turkuun muuttaneen Joonas Sipon ensimmäinen ravintola kaupungissa. Tila on sisustettu taiten vanhaa kunnioittaen, vaikka loppujen lopuksi sitä on taidettu säilyttää lähinnä alkuperäisen laattalattian verran. Tummasävyinen ravintola näyttää siltä kuin olisi ollut sijoillaan vuosikymmeniä, mutta todellisuudessa omistajan isän hellittelynimen mukaan nimetty Ludu avasi ovensa juuri viime vuoden puolella, uudenvuoden aattona.

ludu

Bistromaisen runsaat, turhia kikkailemattomat annokset ja erinomainen palvelu. Illan parasta antia oli omalta osaltani alkuruoaksi syömäni täydellisen kuohkea kukkakaalikeitto. Se sai kevyesti makeutta appelsiini-vaniljavinaigretesta ja suolaisuutta pinnalle uppopaistetusta “roskakalakroketista”. Kekseliästä ja maukasta. Mies taas kiitteli klassista Black Angus -pihviään, erityisesti sen kanssa tarjoiltuja napakoita ja maukkaita juureksia ja erinomaista rakuuna-voikastiketta.

Pääruoan “kasvislasagne” kärsi ruuhkasta lautasella. Punajuurta, linssejä, kukkamaisia kaaleja pariakin lajia, sieniä, tomaattia. Osan raaka-aineista olisi huoletta voinut jättää pois lautaselta ja se olisi vain selkeyttänyt kokonaisuutta. Hyvää se oli näinkin, erityisesti täyteläinen neljän juuston kastike maistui,  mutta raaka-aineruuhkan takia annos oli vähän sekava makukokonaisuus. Iloitsen siitä, että pasta on taas hovikelpoinen raaka-aine paremmissakin ravintoloissa.

Ludussa oli paljon hyviä makuja, kirjasin sieltä myös liudan ideoita kotikeittiöön. Ruokaideoiden lisäksi tätä kotona -kirjaan tallentuivat huikeat kupariputkista taivutellut valaisimet. Sähköhommia tiedossa.

Tulokkaalla on varmasti paikkansa Turun ravintolaelämässä. Kahden hengen illallinen (kaksi ruokalajia) juomineen noin 130 euroa.

Kaskis

Kaskenkatu 6a

Kolmen alkuperäisen turkulaisen paluu maailmalta kotiin synnytti Kaskiksen. Se on saanut ensimmäisten kuukausiensa aikana vain ja ainoastaan huikeaa suitsutusta kaikkialla, mistä olen siitä lukenut. Jacques Boisson kirjoitti siitä poikkeuksellisesti kaksi postausta, niin vaikuttunut hän oli ruoasta. Glorian Ruoka & Viini valitsi sen vuoden ravintolaksi, Kauppalehti Optiossa oli Mikko Takalan kirjoittama monen sivun ylistys ravintolasta. Nyt-liite nosti sen erikoismaininnalla listalle, jolle nostettiin Helsingin parhaat ravintolat. Odotukset oli ladattu kaakkoon jo ennen vierailua. “Käsintehtyä ruokaa, mutta ei fine diningiä”, määrittelevät ravintoloitsijat Erik Mansikka, Simo Raisio ja Topi Pekkanen ravintolan linjan.

Lasikoppi, betoniseinät ja kolme suurempaa seuruetta. Lopputuloksena korvat soivat, kun poistuimme ravintolasta. Kalaravintola Kaskenahteen entisiin tiloihin kerrostalon kivijalkaan avattu pelkistetty, lähes askeettinen ravintola oli akustisesti painajaismainen. Helpotusta oli onneksi tulossa heti vierailuamme seuranneella viikolla. Tarjoilija totesi, että heidänkin kannaltaan akustiikka on aika raskas, mutta muutos tulee olemaan merkittävä. Ei siis kannata jättää menemättä melun takia. Kakofonia varasti ison osan nautinnosta, mutta se ei silti estänyt minua nauttimasta jokaisesta suupalasta.

kaskis

Aloitin aterian aika turvallisesti, KaskiSkagenilla. Vähän liiankin turvallinen valinta, koska listalla oli yhtä sun toista mielenkiintoista. Hyvät napakat ravut, maukas tilliöljy ja erityisesti huikea kahvisiirapilla sivelty mallasleipä nostivat annoksen parhaimmistoon syömistäni skageneista. Eikä niitä ole ihan vähän. Pidin myös miehen kalaisasta alkupalasta, johon oli yhdistetty graavikalaa, savukalaa, munakokkelia ja hollandaisea. Kaikki taiten valmistettua.

Valitsin skandinaavishenkiseltä listalta aasialaisen riitasoinnun, tuhdin inkiväärisessä liemessä kypsennetyn porsaanniskan. Omistajat haluavat pitää listalla aina yhden Aasiaan kallellaan olevan ruokalajin. Pitkään se on ollut nytkin listalla oleva possu. Sen suurempaa filosofiaa ei asiaan kokilta irronnut. No, kun se niin hyvää, on syy, johon on helppo yhtyä. Täyteläisen liemen olisin voinut juoda lautasen reunalta ja lohkeavaa possua oli hauduteltu huolella.

Jos Ludussa iloitsin pastan paluusta lautaselle, vähintään yhtä mukavaa oli saada erinomaista riisiä muuallakin kuin puhtaasti aasialaisiin makuihin erikoistuneissa ravintoloissa. Se oli ehdottomasti paras mahdollinen lisäke lohkeavan pehmeäksi kypsennetylle possulle, paksoille ja sienille.

Kahden hengen illallinen (kaksi ruokalajia, alkushampanjat ja pari lasia viiniä kummallekin)  noin 120 euroa. Ruoka on ilahduttavan maltillisesti hinnoiteltu laatuun nähden.

Gaggui

Humalistonkatu 15, avoinna ti-su
Turkulaistakin turkulaisempi kaffela. Paikan päällä leivotut, pilke silmäkulmassa nimetyt kakut tarjotaan turkulaisen Terraviivan lautasilta, ja olohuonemaisen rennossa sisustuksessa on suosittu turkulaisia suunnittelijoita kuten Saanaa ja Ollia sekä BE Designiä. Kahvit paahtaa Turun Kahvipaahtimo, teet tulevat viereisestä teeliikkeestä. Kaffelassa ollaan turkulaisuuden ytimessä, virallinen kieli on itsestäänselvästi Turun murre.

gaggui

Enemmän kuin kivenheiton päästä torilta rautatieaseman tuntumassa sijaitsevalle kahvilalle on löytynyt täydellinen liiketila vanhan talon kivijalasta. Master Chefistä tutun Jonna Silénin ja hänen sisarensa Johannan persoonallisesti sisustetun paikan ovat tainneet löytää myös turkulaiset, ainakin vierailulauantaina parinkymmenen asiakaspaikan kahvila oli täynnä pariskuntia ja eri-ikäisiä tyttöporukoita opiskelijoista eläkeläisiin.

Makean päälle ymmärtävä aviomies kiitteli Vähä liia tuhtia ja itse pidin maltillisen sokerisesta banaanikakustani. Kakkupalat noin 5-6 euroa. Bananikakku 1,80 euroa/siivu.

*****

Kaskis, highly praised new restaurant has made Turku to a pilgrimage destination for food lovers. It is the very embodiment of the new bistro trend. Refreshingly devoid of all pompousness it serves excellent food, which the owners define “handmade yet not fine-dining”. 

Kaskis might be the maindraw for the foodies on their lookout for the next big thing, but also the unpretentious and easy-going bistro Ludu, which opened its door less than a year ago, charmed us with an excellent service and wonderful food.

Gaggui, a local cafe serving guilty pleasures like almost too rich chocolate cake, embraces the local culture and talent to the point that even the official language of the place is the slightly peculiar local dialect.