Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Raaka-ainehurahdus – granaattiomenamojito

granaattiomenamojito3

Jos parin vuoden takainen vuoden takainen kollektiivinen hurahdus on lehtikaali, viime vuoden nousija oli granaattiomena. Lehtikaalin mittakaavaa se ei tosin saavuttanut. Vastaavaa raaka-ainehurahdusta, jossa täydellisestä tuntemattomuudesta ponnistava raaka-aine löytyy hetkessä pienimpiä kauppoja lukuunottamatta kaikkien kauppojen vihannesosastoilta, ei edes tule mieleen. Mutta jos olette panneet merkille, granaattiomenakin on aiempaa paremmilla paikoilla. Ennen parin granaattiomenan valikoimaan sai etsiä hyllyn perukoilta, eilen vakiokaupassani niitä oli laatikkokaupalla paraatipaikalla.

Aikoinaan hedelmällisyyden symbolina pidetyn hedelmän nousun takana on Lähi-Idän keittiön suosio. Ensin sitä alkoi näkyi salaateissa ja raikastamassa suolaisia ruokia. Varsinkin joulunaikaan granaattiomena valtasi kuitenkin kerralla lehdet ja blogit myös juomissa ja jälkiruoissa. Aika usein pavlovassa – ikiklassikossa, jonka makeutta se tasapainottaa erinomaisesti.

Hedelmähyllyllä ei kannata kaivaa sitä kauneinta ja sileintä hedelmää, vaan etsiä tummia yksilöitä. Kuoren tummuus kertoo hedelmän kypsyydestä ja mehukkuudesta. Parhaimmillaan granaattiomena on, kun kuori on tummanpunainen ja kiiltävä. Se kannattaa säilyttää jääkaapissa. Viileässä säilytettynä se kestää hämmentävän pitkään, huoneenlämmössä puolestaan pilaantuu nopeasti.

Tapoja granaattiomenan käsittelyyn on monia, olipa tapasi mikä tahansa, homma kannattaa aloittaa pyörittelemällä kuorimatonta hedelmää tukevasti leikkuulautaa vasten. Kuulet kyllä, kun siemenet alkavat irtolla. Monia tapoja olen kokeillut, yksi suosikeistani on nykyään lohkominen. Se aiheuttaa vähemmän roiskeita kuin tukeva naputtelu puukauhalla, mutta on toki sitä hitaampi metodi.

Lohkon granaattiomenan useampaan osaan esim. neljään, viiteen osaan (kuten lohkoisin appelsiinin). Nostan lohkot korkeareunaiseen kulhoon, käännän kuoren nurinniskoin ja irrottelen siemenet sormin. Lopuksi poistan mahdolliset mukaan tippuneet valkoiset osat. Ne eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, mutta sisältävät pahanmakuista happoa eli ovat käytännössä syömäkelvottomia.

Kristallipalloni – joka saattaa olla vähän pölyinen – mukaan granaattiomenan kulutus tuskin kääntyy laskuun tänäkään vuonna. Ainakaan meillä. Se tuli keittiööni anopin mukana yli kymmenen vuotta sitten – suurinpiirtein samaan aikaan kuin anoppikin. Koskaan en ole kuitenkaan kuluttanut sitä siinä mittakaavassa kuin viime vuonna. Koko syystalven ripottelin sitä aamupalajogurttiini, syksyn mittaan tekaisin siitä pavlovat pariinkin otteeseen ja nyt listalla on ainakin granaattiomena-sumakkisour ja yule mule drinkkigururouvien Kivistössä -blogista ja paljon muuta. Älkää siis ihmetelkö, jos ne tummanpunaiset ja kiiltävät yksilöt on hamstrattu lähikaupastasi. Se olin minä.

Kokit ja potit -blogin joulukalenterista poimimani granaattiomenamojito on ollut muutamien illallisten alkudrinkkinä. Ystäväpiirissämme on enemmänkin iloisia perheuutisia ja tämä toimii yhtä lailla myös alkoholittomana. Näin uuden vuoden puolella olen jättänyt pois joulumausteet. Granaattiomenan vahva maku kestää hyvin alkoholin ja olemme ilmeisesti sen verran viinaan meneviä, että olen myös tuplannut alkoholin määrän meille ei-raskaana oleville.

Granaattiomenasiirappi

viiteen-kuuteen drinkkiin

2 dl granaattiomenan siemeniä (yhdestä granaattiomenasta pitäisi tulla)
2 dl vettä
2 dl sokeria

1. Laita granaattiomenan siemenet sauvasekoittimen myllyyn tai monitoimikoneeseen. Aja hetki, jotta siemenistä irtoaa mehu.

2. Siivilöi kattilaan, painele siemeniä, jotta saat väriä mukaan kattilaan.

3. Lisää vesi ja sokeri. Keittele 5-10 minuuttia, jotta sokeri sulaa kunnolla ja seos vähän sakenee.

4. Ota pois liedeltä ja anna jäähtyä.

Granaattiomenamojito

4 cl granaattiomenasiirappia (ohje yllä)
4 cl vaaleaa rommia
1/2 limen mehu
muutama lehti vahvaa minttua
loraus kivennäisvettä tai soodavettä
jäitä
limelohkoja
granaattiomenan siemeniä

1. Revi muutama mintunlehti lasin pohjalle. Painele niitä vaikka lusikalla, että makua irtoaa hiukan.

2. Sekoita lasin pohjalla granaattiomenasiirappi, rommi, limen mehu. Lisää jäät. Kaada päälle vähän kivennäisvettä tai soodavettä. Sekoita.

3. Koristele muutamalla mintunlehdellä, granaattiomenan siemenillä ja limen lohkolla.

*****

Pomegranate has been an occasional visitor in my kitchen for over ten years after my mother-in-law introduced it to me just after her son had introduced me to her. But never I have consumed it in quantities of last year. Starting from morning yoghurt through several pavlovas I wounded up to boiling it down into syrup and stirring a pomegranate mojito. The tangy concoction makes a wonderful drink for a dinner party, since it works nicely also as a mocktail.

Kotikaupungin parhaat – grillattu juustoleipä savustetusta scamorzasta

Mietin minne veisin Suomeen syksyllä muuttaneen ulkomaalaisen kollegani lauantain ratoksi. Päätin näyttää yhden mansikkapaikoistani, Hakaniemen hallin.  Sinne voi huoletta viedä lähes kenet tahansa edes hiukan hyvästä ruoasta pitävän, tunnelma kyllä nappaa mukaansa.

grillattu-leipä-savujuusto

Esittelin ystäväni kuhan, siian ja mateen. Uusia tuttavuuksia hänelle, kalat ovat usein niin paikallisia. Opastin, että graavilohi maistuu parhaalta ihan ohuina siivuina leivän päällä. Avasin Runebergin torttujen tarinan.

Helsingin halleista eläväinen Hakaniemi taitaa olla suosikkini. Se ei ole yhtä kaunis kuin pieteetillä kunnostettu Kauppahalli tai ruokahalliksi muuttunut, mutta nykyään harmittavan hiljainen Hietaniemen halli, eikä siellä ole yhtä hyvä ravintolatarjonta kuin kahdessa muussa, mutta se on aidosti osa kaupunkilaisten arkea. Sieltä voi helposti koota ison osan viikonlopun aterian aineksista ja ympäristön hyvä ravintolavalikoima kyllä paikkaa hallin puutteet siltä osin.

Syömään mekin suuntasimme muualle, pienen Kallio-kierroksen kautta. Ohitimme henkeämme pidätellen ohuella jäällä uhkarohkeilleet pilkkijät ja päätimme kierroksen Lie Meen kulholliselle höyryävää phô-keittoa. Helsingistä tuli toivottavasti asteen mukavampi paikka elää – ja mikä parasta näin samalla oman kotikaupunkini uusin silmin. Itselle arkisesta löytyy toiselle ihasteltavaa.

Illalla tein hallin antimista grillattuja juustoleipiä. Niitä ei näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta olisi syntynyt ilman hallireissua. Rezen maalaisleipä, syvänpunaisia kirsikkatomaatteja, joista perusmarketissa joutuu vain haaveilemaan ja Lentävästä lehmästä homman clou, savustettu scamorza. Se on mozzarellan tapaan valmistettu lehmänmaitojuusto. Maultaan tosin mozzarellaa vahvempi, erityisesti savustettuna ja rakenteeltaan kiinteämpi – niin kiinteä, että sitä voi leikata myös juustohöylällä.

scarmorzaScamorzaa saa vain harvoilta juustokauppiailta, mutta kannattaa katsastaa tiskiltä päärynänmuotoista ruskeaa juustoa. Nappaa kiinni, jos eteen sattuun, sen hento savunmaku antaa hienon vivahteen ruokaan. Jos et saa scamorzaa, viipaloi leipien väliin mikä tahansa savunmakuinen juusto. Juju on makean chutneyn ja savun yhdistelmässä. Pallo scamorzaa on hiukan mozzarellaa suurempi, tarvittava määrä riippuu paljolti siivujesi tuhtiudesta: Puolikkaasta riittää juustoa naftin puoleisesti, kokonaisesta tulee turhankin reilusti.

Kannattaa muistaa, että chutney kiehuu reilusti kasaan, eli esimerkiksi mustapippuria kannattaa rouhia sekaan hyvin kevyellä kädellä.

Grillattu juustoleipä savustetusta scarmorzasta

kahdelle

4 isoa viipaletta hyvää leipää
1/2-1 palloa savustettua scamorzaa
basilikanlehtiä
tomaattichutneytä
voita

1. Keitä ensin chutney ja oikaise ja käytä purkkitavaraa.

2. Voitele leipäviipaleet toiselta puolella voilla.

3. Siivuta scamorza ja levitä molempien leipien sille puolelle, jota et ole voidellut. Nostele päälle basilikan lehtiä ja levitä toiselle leivälle juuston päälle kerros chutneya. Paina viipaleet vastakkain, voidellut puolet ulospäin.

4. Kuumenna paistinpannu, varaa pannuun myös sopiva kansi. Ruskista leipä ensin toiselta puolelta keskilämmöllä, käännä leipä ympäri, laita kansi pannun päälle ja paista toinen puoli kullanruskeaksi. Malta paistaa keskilämmöllä, jotta juusto ennättää sulaa.

Simppeli tomaattichutney

250 g kypsiä kirsikkatomaatteja
1 keskikokoinen punasipuli
vajaa 1 dl fariinisokeria
reilu 1/3  dl punaviinietikkaa
1/2 punainen chili
ripaus suolaa
kevyesti mustapippuria myllystä

halutessasi voit maustaa chutneyn myös esimerkiksi inkiväärillä tai valkosipulilla

1. Leikkaa tomaatit neljään osaan. Kuori sipuli, leikkaa neljään osaan ja siivuta ohuen ohuiksi siivuiksi. Poista chilistä siemenet ja siivuta ohuiksi siivuiksi.

2. Laita kaikki ainekset pannulle, kuumenna poreilevaksi ja keittele hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia tai kunnes chutneysta tulee hillomaista.

3. Purkita puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin laittamista. Chutney säilyy jokusen viikon tiiviisti suljetussa purkissa jääkaapissa.

******

I wanted to show a glimpse of a genuine Helsinki city life for my colleague, who has moved to the city from abroad. I decided to start the “why to fall in love with Helsinki” tours from Hakaniemi Market Hall and Kallio district. 

There are altogether three market halls in Helsinki each of them having its distinctive nature. The Old Market Hall went through an extensive renovation and became a beautiful gem with nice restaurants. Hietaniemi Market Hall is worth a regular visit already because of Rosburger, often claimed as the best grilled burger of town served in very casual atmosphere by meatshop Roslund.

My personal favourite is however the less polished and sort of more authentic Hakaniemi Market Hall. It carries everything from rare novelties (like smoked scamorza cheese I used for the grilled cheese sandwich in the picture above) to everyday ingredients with prices that albeit being above the supermarket level are yet mostly affordable considering the quality.

It is lacking great restaurants other ones are having, but the district surrounding the hall makes up for this fault. It is packed with several ethnic food stores and restaurants to every taste including the almost only Vietnamese restaurant in Helsinki with wider range of food, not just Vietnamese rolls. Give their phô a try. 

For a traveller or an expat with interest to food strolling through the hall and its neighbourhood is an unbeatable immersion to everyday life of local food lovers.  

Talviruokaa juureksista – punajuuririsotto

Punajuuririsotto on täydellistä talviruokaa. Suomen kolmanneksi käytetyin juures on sesongin maukkaimpia raaka-aineita.

punajuuririsotto2

Jos on juuri kertonut kasvisruokien lisääntyneen lautasellaan, on vain kohtuullista julkaista edes yksi kasvisruokaresepti. Olkoon se on minun ja kummipoikani yhteisiä suosikkeja eli punajuuririsotto, jolla ilahdutin kyläilemään saapunutta kohta kolmevuotiasta punajuuren ystävää. Mies minun makuuni.

Koska meillä (varsinkaan) kolmivuotiaat eivät (useimmiten) joudu odottelemaan ruokaansa, kuvasin risoton jälkikäteen jämällä. Se oli ehtinyt jo imaista nesteen sisäänsä, mutta hyvä risotto kannattaa jättää aina hiukan löysäksi ja syödä samantien.

Punajuuret kuten muutkin juurekset pitävät paahtamisesta. Niiden maku tiivistyy paahdettaessa samalla, kun niistä poistuu nestettä. Arkena voit kuitenkin aivan hyvin oikaista, kuoria punajuuret, raastaa ne hienoksi raasteeksi ja lisätä risottoon, kun olet kuullottanut riisit. Se lyhentää valmistusaikaa hiukan. Punajuuret voi hyvin myös paahtaa ennakkoon samalla, kun teet jotain muuta uunissa. Ne säilyvät jääkaapissa pari-kolme päivää tiiviissä rasiassa.

Punajuuririsotto vuohenjuustolla

kahdelle

2 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
1 punajuuri raakana
2-3 rkl oliiviöljyä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä
7 1/2 dl kasvislientä (kannattaa keittää hiukan enemmän)
1 1/2 dl parmesania raastettuna
1 pieni oksa rosmariinia
pieni nippu timjamia
mustapippuria
noin 1 rkl voita
(1 rkl pehmeää vuohenjuustoa)

lisäksi merisuolaa punajuurten paahtamiseen

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Asettele punajuuri merisuola pedille ja paahda uunissa noin tunti tai kunnes punajuuri on jokseenkin kypsä. Anna sen jäähtyä sen verran, että saat sen kuorittua ja raasta se hienolla terällä tai aja sauvasekoittimen teholeikkurilla silpuksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta parmesan ja kiehauta kasvisliemi. Pidä kasvisliemi koko risoton tekemisen ajan kiehuvan kuumana.

3. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota siinä sipuleita vajaa viitisen minuuttia, lisää valkosipuli ja riisi. Kuullota kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää punajuurisilppu tai -raaste ja kuullota hetki.

3. Lisää kattilaan valkoviini, sekoittele koko ajan risottoa ja keitä kunnes viini on lähes haihtunut.

4. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita risottoa säännöllisesti, mutta koko ajan sitä ei tarvitse sekoittaa. Jatka kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on edelleen purutuntuma.

5. Mausta risotto kevyesti pippurilla ja lisää reilusti tuoreita yrttejä. Sekoita risoton joukkoon lopuksi parmesan ja kiillota se sekoittamalla joukkoon nokare voita.

6. Tarjoa heti. Jos haluat nosta jokaiselle lautaselle nokare pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytä sitä kevysti risoton joukkoon.

 

****

A three year old with an affection to beetroot ate my beetroot risotto with a great appetite. My kind of boy. 

Roasting beetroots – or other vegetables or root vegetables – concentrates their flavor since they lose some of the liquids during the roasting without losing any of the aroma. So even not obligate I often roast the beets for risotto to intensify their earthy flavor and rich purple color.