Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Oodi korianterille ja kaikille uusille mauille – Mausteinen kikhernesalaatti

Tiedättekö sen tyypin, joka tilaa ravintolassa aina saman annoksen? Ettei vaan sitten pety, jos valitseekin annoksen, joka ei osoittaudu suosikin veroiseksi.  Minä olen lähtökohtaisesti juuri se tyyppi –  tai olisin, ellen kannustaisi itseäni systemaattisesti maistamaan uutta. Maistamaan toisenkin kerran, jos maku ei vielä ensimmäisellä kerralla kolahda.

mausteinen kikhernesalaatti

En ole luontaisesti ennakkoluuloton maistaja. En ole varsinaisesti ollut koskaan nirso, mutta jos mietin vielä jokusen vuoden takaista listaani mauista, joista en juurikaan välittänyt, se oli paljon nykyistä pidempi. En pitänyt kauhean todennäköisenä, että minussa olisi ainesta osterinsyöjäksi. Elin oikein tyytyväisenä ilman korianteria, ei ollut kovin vaikeaa väistellä vuohenjuustoa. Valitsin mieluusti ruokia, joista tiesin pitäväni. Anopin yltäkylläisessä juhlapöydässä tartuin herkästi loheen sen sijaan, että olisin poiminut lautaselleni täytettyjä taateleita.

Periaatteessa olin lähes kaikkiruokainen, mutta jos valitsin itse seikkailumieli oli kadoksissa turvallisuushakuisuuden takana.  Onnekseni puolisoni on toista maata, altis uudelle. Valitsee ruokalistalta juuri sen, jota ei ole koskaan maistanut. Mikä olisi parempi tapa maistaa uutta kuin juuri ravintolassa? Todennäköisyys sille, että raaka-aine on valmistettu oikein ja hyvin on kotikeittiötä suurempi.

Miksi ihmeessä syödä jotain, mikä on tarkoitus vain nielaista mahdollisimman nopeasti, ajattelin ostereiden suhteen. En kovin aktiivisesti hakeutunut niiden äärelle. Vuosi sitten tuli tilanne, jossa pääsin maistamaan ostereita tarjottuna. Uskomus nopeasta nielaisusta on ihan väärä, osteria kuuluu puraista pari kertaa, jotta raikas suolainen merenmaku leviää kaikkialle suuhun ja nielaista sen jälkeen hyvissä ajoin, ennenkuin osterinliha muuttuu kumimaiseksi. Miten väärässä olinkaan ollut niiden suhteen.

Luin jostain tutkimuksesta, että korianteri maistuu osan suussa luontaisesti saippualta. Pönkitin sillä korianterin välttelyäni ajattelemalla, että olin geneettisesti epäsopiva korianterille. Juuri saippualle se nimittäin minun suussani maistui kuten muuten myös jopa sellaisen ruoanystävän kuin Julia Childin suussa. Hänen ainoat inhokkinsa olivat korianteri ja rukola.

Osteri on yksi uusimmista löydöistäni, mutta samoin on käynyt monelle muullekin ruoalle. Epäluulo on kääntynyt ihastukseksi. Vielä useammalle raaka-aineelle on käynyt siten, että hiukan yhdentekevästä mausta on tullut lähes koukuttava. Mitä enemmän tiettyä makua maistaa, sitä enemmän siitä pitää. Ainakin useimmiten käy niin, se on tieteellisesti todistettu. Uudet maut, jotka eivät muistuta tuttua makua – vaan ennemminkin vaikka syötäväksi kelpaamatonta saippuaa kuten korianteri – herättävät luontaisesti vahvaa inhoa. Mutta jos niitä maistaa yhä useammin, makualue, jota aivot pitävät miellyttävänä laajenee ja samalla makuaisti muuttuu.

Vähän kuin varkain huomaan muuttuneeni tyypiksi, joka ei ensimmäisenä ajatuksena poimi listalta sitä hyväksi todettua, vaan mieluusti jotain sellaista, jota ei ole koskaan maistanut. Yhä edelleen se vaatii minulta hiukan itseni kannustamista siihen suuntaan. Mutta ilman pientä kannustusta en olisi ehkä koskaan löytänyt niitä ostereita tai kateenkorvaa, madetta, broilerin maksaa, broilerin sydämiä ja liutaa muita uusia makuja. Toinen toistaan maukkaampia.

Makualueeni on laajentunut myös korianterin kanssa. Ilmeisesti riittävän paljon aasialaista ja meksikolaista ruokaa takana, koska vesi herahtaa kielelle jo pelkästään korianterin tuoksusta. Yksi ruukullinen on aina jääkaapin ovessa.

Korianteria ja toista uutta suosikkia, hiukan sitruksista sumakkia, löytyy myös mausteisesta kikhernesalaatista, johon entinen korianterinvälttelijä hurauttaa helposti ruukullisen entistä inhokkia. Salaatti on saanut innoituksensa Alex Niemisen Vege-kirjaan varioimasta kikhernesalaatista, joka puolestaan oli syntynyt Ottolenghin reseptin inspiroimana. Muunnos muunnoksen jälkeen reseptit ovat kauempana toisistaan, mutta vielä niistä jonkinlaisen sukulaisuuden tunnistaa.

Paahdettu paprika tuo hyvää makeutta salaattiin, mutta jos et jaksa paahtaa sitä, voit pilkkoa sen joukkoon myös ihan sellaisenaan tai jättää pois. Laita silloin enemmän muita kasviksia.

Mausteinen kikhernesalaatti

kolmelle-neljälle lisäkkeenä

1 prk (290 g) kikherneitä
1 pieni kurkku
2-3 tomaattia
1 iso punainen paprika
1 pieni punasipuli
vajaa ruukku korianteria
puoli ruukkua lehtipersiljaa

Kastike

1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3/4 dl oliiviöljyä
vajaa 2 tl jeeraa
2 tl sumakkia
ripaus maustepippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Hienonna valkosipulin kynsi ja siivuta punasipuli ohuiksi siivuiksi.

3. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa ja laita punasipuli marinoitumaan kastikkeen joukkoon vähintään puoleksi tunniksi.

4. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Asettele puolikkaat uunipellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda niitä kuumassa uunissa, kunnes ne ovat mustuneet kunnolla. Riippuen uunin lämpötilasta se vie kymmenisen minuuttia. Nosta kuumat puolikkaat minigrip-pussiin ja sulje se tiiviisti. Voit nostaa puolikkaat myös kulhoon, jonka voit tiivistää tuorekelmulla. Anna paprikanpuolikkaiden jäähtyä. Tiiviissä pussissa tai kulhossa jäähdyttäminen irrottaa paprikasta kuoren.

5. Sillä aikaa kun paprikat paahtuvat ja jäähtyvät, kuutioi tomaatti ja kurkku. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuutioi myös jäähtyneet paprikat.

6. Sekoita kulhossa kaikki ainekset, myös punasipuli ja kastike sekä tuoreet yrtit. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.

7. Anna maustua kylmässä hetki ennen tarjoamista.

*****

I urge myself to try new tastes, pick up the ingredients I have never tried before and have yet another round if the first one is not quite a success. Would I not encourage myself to do it, I would easily stick to my old favourites.

Had I always taken the easy option, my initial revulsion to cilantro might not have evolved to an addiction. But rounds of Asian and Mexican flavours have reshaped my perception of that slightly soapy herb. Science backs me up on this. It has been proven that every new experience enlarges the set of patterns in our brains and affects how we perceive different flavours. You start liking foods you first considered as unpleasant as you keep encountering them and give them a try after another. 

I have been enlarging my set of patterns with cilantro and my affection to it has reached the point that a Middle Eastern influenced chickpea salad gets a fistful of cilantro alongside with flat-leaf parsley, sumac, chilli flakes and cumin to spice it up.

Kevät lautasella – Savukalasalaatti nokkostahnalla

Oliiviöljy, joka on ollut keittiössäni voittamaton kaikessa muussa paitsi paistamisessa, on saanut haastajan. Keijulta löytyy nyt uusia pohjoisemmista raaka-aineista valmistettuja kylmäpuristettuja öljyjä, joista sain testiin ensimmäisen puristuksen -menetelmällä valmistetun rypsiöljyn. 

Savukalasalaatti nokkostahnalla-2

Vuosien saatossa jokainen vähänkään öljyistä ja ruoasta kiinnostunut on ymmärtänyt ensimmäisen puristuksen merkityksen oliiviöljyissä ja suosii neitsytoliiviöljyä. Kotoisan rypsiöljyn suhteen käsi sen sijaan hakeutuu alahyllyn muovipulloihin.

Katsetta kannattaa nostaa kuitenkin hiukan korkeammalle. Myös rypsiöljyä on nyt alettu jalostaa pidemmälle. Kylmäpuristuksella ja lempeällä ensimmäisen puristuksen tekniikalla on saatu aikaan öljyä, jota tuskin rypsiöljyksi tunnistaa. Siinä missä tavallinen rypsiöljy on hyvin neutraalia, kylmäpuristettu on vahvan pähkinäistä ja väriltään huomattavasti alahyllyjen öljyä tummempaa.

Keiju kylmäpuristettu rypsiöljy

Olen huljutellut menemään jo pari pulloa. Öljy on kokeilujeni perusteella parhaimmillaan marinadeissa, salaatinkastikkeissa ja siitä tulee esimerkiksi erinomainen pesto. Tein siitä myös hyvää mausteöljyä, jonka maustoin sichuaninpippurilla ja chilillä. Majoneesissa öljyn tuhti ominaismaku lyö sen sijaan liian paljon läpi.

Tein Keijun kylmäpuristetulle rypsiöljylle reseptin, joka hyödyntää sen pähkinäistä makua. Haaleana tarjottavan savukalasalaatin ainekset pyöräytetään ennen tarjoamista nokkostahnassa. Uusia perunoita, parsaa, nokkosta ja ketunleipää. Kuin kevät lautasella. Nokkoset ja ketunleivät poimin salaattiin omasta pihastamme. Kerrankin laiska rikkaruohojen kitkeminen palkitsee.

Ohjeen määrästä nokkostahnaa tulee ainakin tuplasatsiin salaattia, mutta kovin pientä määrää sauvasekoitin ei väännä tasaiseksi tahnaksi. Siksi oheinen annostelu. Lopun voit käyttää seuraavana päivänä. Raasta ylijäämätahnan joukkoon muutama ruokalusikallinen parmesania, niin saat kelpo peston pastalle.

savukalasalaatti 3

Savukalasalaatti nokkostahnalla

kahdelle

1 pieni savusiika

250-300 g uusia perunoita
noin 1/2 punttia parsaa
4 viiriäisen munaa (tai 2 kananmunaa)

Nokkostahna

1/2 l nokkosen lehtiä
vajaa 1/2 ruukkua basilikaa
2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna
3/4 dl kylmäpuristettua Keiju-rypsiöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

koristeluun ketunleipiä

1. Valmista ensin nokkostahna. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla niin miedolla lämmöllä, etteivät ne pääse palamaan. Kaada korkeaan kulhoon jäähtymään. Ryöppää nokkosen lehdet nopeasti kiehuvassa vedessä. Nosta ne kattilasta ja valuta ylimääräinen vesi pois. Laita kaikki tahnan ainekset samaan korkeaan kulhoon pinjansiementen kanssa ja surauta tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Nosta kylmään maustumaan.

2. Kuori parsat, pilko ne muutamaan osaan ja laita kylmään veteen odottamaan.

3. Siivoa kala: Poista ruodot ja leikkaa kala reiluiksi paloiksi.

4. Pese tai raaputa perunat puhtaaksi ja keitä ne kypsiksi.

5. Perunoiden kiehuessa kuumenna toisessa kattilassa vesi kiehuvaksi viiriäisen munia varten. Nosta ne poreilevaan veteen ja keitä noin 2 (löysähkö) – 3 (kova) minuuttia. Nosta kattilassa kylmään veteen jäähtymään. Kuori, kun munat ovat jäähtyneet ja halkaise kahtia.

6. Kypsennä parsat. Laita kiehuvaan veteen ensin varret, keitä noin 3 minuuttia. Lisää nuput ja keitä vielä 3 minuuttia.

7. Kun perunat ja parsat ovat kypsiä, kaada molemmista vesi pois ja nosta ainekset yhteen kattilaan. Sekoita joukkoon nokkostahnaa lusikallinen kerrallaan. Rouhi vielä joukkoon suolaa ja mustapippuria.

8. Kaada kulhoon, nostele päälle savukalan palasia, puolitetut viiriäisen munat ja koristele halutessasi ketunleivillä.

*****

With olive oil most of us see the value of the extra virgin quality, the finest of all olive oil varieties, whereas canola oil is merely seen as a bulk product sold in the plastic bottles for everyday use. But a technique that combines cold pressing and a gentle first press cultivates rapeseeds to a fragrant oil with a distinctive nutty flavour and a deep, almost amberish colour. 

yhteistyössä

Postaus on yhteistyö Keiju-öljyjen kanssa.

Lisää reseptivinkkejä löydät Keiju-öljyjen Facebook-sivulta sekä Keiju-öljyjen verkkosivulta. Verkkosivuille voit jättää myös oman reseptisi ja osallistua kisaan.  Viisi parasta reseptiä voittaa 200 euron lahjakortin kokkiman.com-verkkokauppaan.

Pellolta pöytään – Kaupunkilaisten oma pelto

Huolimatta siitä, että olen viime viikot kyykkinyt, kaivanut ja raivannut, jotta saisin omaan pihaan pienen viljelyksen aikaiseksi, olen jättänyt osan sadontuotannostani ammattilaisten käsiin. Osa kasviksistani tulee suoraan pellolta pöytään, nimittäin kaupunkilaisten omalta pellolta vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa. 

ruohosipuli

Kaupunkilaisten omaa peltoa pyörittävä Herttoniemen ruokaosuuskunta etsii uusia jäseniä. Viiden vuoden ajan toimineessa ruokaosuuskunnassa on taas vapaita paikkoja. Ruokaosuuskunnan taustalla on halu tuottaa puhdasta ja tuoretta ruokaa, jonka alkuperän tietää. Ruokaosuuskunnalla on oma pelto Vantaan Korsossa, jonka hoidosta vastaavat ammattilaiset.

Pellon sato jaetaan tasan kaikkien sato-osuuden ostaneiden jäsenten kesken. Vuosittainen satomaksu on tänä vuonna 450 euroa. Edellisten vuosien perusteella ruoka tulee suurinpiirtein samanhintaiseksi tai hiukan halvemmaksi kuin kaupasta ostettuna, mutta vielä hintaa olennaisempaa osuuskunnan perustajille ja jäsenille on puhtaan ja laadukkaan ruoan tuottaminen lähellä. Siksi peltoa viljellään biodynaamisesti.

Pääsen kesän ajaksi testaamaan osuuskunnan jäsenyyttä. Olen selannut jo pari iltaa tämän vuoden kasviluetteloa. Juhannuksesta aina marraskuulle on heinäkuun kolmen viikon taukoa lukuunottamatta luvassa kassillinen tuoretta satoa. Noutopisteitä on pellon lisäksi neljä. Viikon kasvisannoksen voi noutaa Teurastamolta, Cafe Regatasta, Herttoniemen kirjastosta tai Lasipalatsista. Tulossa vaikuttaisi olevan mm. makeita porkkanoita, mangoldia, mustajuurta, härkäpapua, kurpitsaa, fenkolia, erilaisia kaaleja, papuja ja yrttejä

porkkanat

Toivon totisesti, että luontoäiti on tänä vuonna suosiollinen, pellon kasvivalikoimaa en koskaan saisi mahdutettua viljelylaatikkoihini ja nyt se tuodaan minulle tuoreena pöytään kerran viikossa. Ehkä ammattilainen saa onnistumaan jopa maissin, joka parvekkeellamme kasvoi villiksi viidakoksi tuottamatta minkäänlaista satoa. Ammattimainen viljely on tähän saakka jokaisena toimintavuonna taannut hyvän sadon pelloilta. Sama viljelijä on vastuussa niistä jo kolmatta vuotta ja kaikkiaan tämä kesä on osuuskunnalle jo viides viljelykausi.

Jokainen osuuskunnan jäsen pääsee myös osallistumaan toimintaan, koska osa toiminnasta pyörii vapaaehtoisvoimin. Jokainen voi valita omien kiinnostustensa pohjalta, miten vuosittaisen talkootyön (10 tuntia) tekee. Ajatuksena on tutustuttaa kaupunkilaiset viljelyyn, tukea yhteisöllisyyttä ja saada homma pyörimään kohtuullisilla kustannuksilla. Talkootöistä pääsee irtautumaan rahalla, mutta itse näen ne mahdollisuutena oppia viljelystä ammattilaiselta.

Lauantaina on hyvä tilaisuus käydä tutustumassa toimintaan paikan päällä. Pellolla järjestetään isot viikonlopputalkoot klo 11-16. Kumpparit jalkaan, työhanskat mukaan ja pääset työntämään sormet multaan tai tarttumaan vasaraan. Pellolla on kuulemani mukaan monenlaista tehtävää ja samalla hyvä tilaisuus kysellä jäseniltä kokemuksia, jos mietit liittymistä.

Vielä ehdit hyvin mukaan tämän sesongin sadon jakoon. Kaikkiaan osuuskuntaan mahtuu 200 sato-osuuden ostanutta jäsentä, tälle kaudelle mukaan otetaan vielä muutamia kymmeniä. 1.6. mennessä liittymällä saat myös 20 euron alennuksen liittymismaksusta. Sadon voi aina myös jakaa ystävän kanssa, vaikkapa vuorottelemalla viikkoja tai puolittamalla viikon saldon. Pienelle taloudelle vihanneksia voi olla parhaina satokausina ylenmäärin.

Tutustu ruokaosuuskunnan toimintaan heidän verkkosivuillaan. Sieltä löydät tarkemmat tiedot liittymisestä, tämän vuoden viljelykasveista, jakelusta ja kaikista käytännön kysymyksistä.

*****

Blogista voit kesän mittaan lukea kokemuksia ruokaosuuskunnasta ja tuskinpa tulette välttymään myöskään satokassien sisällöltä. Postaukset on tehty yhteistyössä ruokaosuuskunnan kanssa, mutta palkan saan porkkanoina ja punajuurina. Suurin syy näihin postauksiin on kiinnostukseni asiaan ja haluni tukea tätä hienoa, yhteisöllistä hanketta – ja syödä puhdasta ja tuoretta ruokaa.