Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Kirjanpitäjän vaimon simpukat

05.12.2011 11:32 \ 12 kommenttia \

Gratinoidut simpukat
Simpukan valmistuksessa on kaksi koulukuntaa: Toiset käyttävät vain hyvin vähän mausteita, jotta simpukan hento maku ei peity, toiset taas toivovat pataan tuhdimmin makua. Tässä ohjeessa simpukan ohella olennaista on maukas voi-persilja-valkosipuli-sitruunaseos. Ei siis suositella simpukkapuritaaneille, mutta sitäkin enemmän meille muille.

Saimme ruokavieraita, jotka todella arvostavat äyriäisiä. Harvoin tapaa ihmistä, jonka lempiruokaa kaksivuotiaana on ollut simpukat ja oliivit, joten kiitollisempaa ruokavierasta ei simpukkakokki taida saada. Kuva ei tee oikeutta ruoalle, koska joudutte nyt valitettavasti tyytymään kuvaan ennen uuniin menoa. Uunista ne kiikutettiin kauniin kullanruskeina pöytään ja siitä parempiin suihin niin nopeasti, ettei siinä kameraa ehtinyt viritellä.

Simpukoitten valmistamista pidetään turhaan vaikeana. Olennaisinta siinä on, että tarjolle ei päädy simpukoita, jotka eivät olleet eläviä pataan mennessään. Sen varmistaminen on helppoa: Kopauta avautuneita simpukoita puhdistusvaiheessa esim. pöydän pintaan, jos ne eivät sulkeudu, heitä ne pois. Heitä tässä vaiheessa pois myös kaikki simpukat, joiden kuori on rikkoutunut. Keittämisen jälkeen puolestaan roskiin kuuluvat kaikki ne yksilöt, jotka eivät ole keittäessä avautuneet. Tätä ohjeistusta kannattaa noudattaa pilkulleen, muu sen jälkeen ei sitten ole enää niin tarkkaa.

Simpukkakokin paras ystävä on hyvä kalatiskin myyjä. Jos ostat simpukkapussin, siitä suuri osa päätyy roskiin. Helpotat kummasti omaa työtäsi, kun ostat simpukat kaupasta, jossa myyjä tarkistaa jokaisen kappaleen ennen ostamista. Se kuuluu ihan peruspalveluun ja ellei kuulu, vaihda liikettä. Siitä huolimatta jokunen simpukka aina ehtii kuolla matkalla, mutta määrä on merkittävästi vähäisempi.

Tämä ohje on muokkautunut ja jalostunut meillä kerrasta toiseen, mutta nyt aletaan olla aika lähellä sitä, mikä sopii meidän perheen makuun. Saakoon se siis nimekseen kirjanpitäjän vaimon simpukat, eikö niillä kaikilla talousihmisillä ole kirjanpitäjän sielu?

Gratinoidut simpukat
alkuruokana neljälle

600-700 g sinisimpukoita
3 dl valkoviiniä
75 g voita
vajaa ruukku tuoretta persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
pari viipaletta kuivaa leipää (tai korppujauhoja)

merisuolaa suolapediksi

1. Pese ja harjaa simpukat huolellisesti kylmässä vedessä. Poista kuolleet yksilöt ylläolevan ohjeen mukaisesti.

2. Laita simpukat kattilaan ja kaada päälle valkoviini. Kuumenna kunnes viini kiehahtaa. Heiluta kattilaa pari minuuttia liedellä, jotta simpukat sekoittuvat ja avautuvat. Älä keitä liian kauaa, jotta simpukat eivät sitkisty. Käytä vain avautuneet yksilöt.

3. Pilko valkosipuli, raasta sitruunankuori ja hienonna persilja. Sekoita kaikki täytteen ainekset leipää lukuunottamatta tahnaksi. Jos haluat rapsakamman gratiinin, käytä enemmän leipää ja sekoita osa raastettuna täytteen joukkoon. Jos haluat dipata herkullista voisulaa leipään, riittää, kun raastat kuivaa leipää vain pinnalle.

4. Irrota simpukka kuorestaan ja poista toinen puolikas kuoresta. Asettele simpukan liha kuoreen ja kuoret simpukanlihan kera paistoastiaan tai uunipellille merisuolapedille. Lusikoi noin teelusikallinen voiseosta kuhunkin simpukkaan ja ripottele päälle raastettua leipää tai korppujauhoja.

5. Gratinoi 250 asteisessa uunissa 5-6 minuuttia tai kunnes kuori on kullanruskea. 

6. Tarjoa hyvän leivän kera.

Kategoriat: alkuruoat, äyriäiset, kalaruoat \ Tagit: , , , , , \ 12 kommenttia

Täydellisen risoton metsästys

01.12.2011 16:17 \ 14 kommenttia \

Karitsan karetta, risotto milanesea
Täydellisen risoton metsästys on loputon matka.  Onneksi epätäydelliset harjoitusversiotkin ovat meidän ruokakunnan lempiruokia.

Jos oikein kaipaan kehuja, niitä saa meillä helpoiten keittämällä hyvän risoton. Vasen laitakokki elää siinä uskossa, että olisin jotenkin erityisen ansioitunut risoton tekijä. Luultavasti kyse on enemmänkin rajallisesta määrästä risottokokemuksia oman kotikeittiön ulkopuolella. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä riisipuuron kuuluu maistua palaneelta. Ehkä tässäkin on kyseessä samanlainen ilmiö, olen ehdollistanut miespolon keskinkertaiseen risottoon.

Tein risotto milanesen BBC Good Food -lehden sivustolta poimimani ohjeen mukaan. Vaihdoin tosin sipulin salottisipuliin, koska se sopii minusta tähän huomattavasti paremmin. Risoton kaveriksi paistoin karitsan karetta, ainoaa osaa lampaasta, josta todella pidän. Risotto sai meillä vuolaat kehut, mutta kuten totesin kyse voi olla ehdollistamisesta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että itsekin olin tällä kertaa vallan tyytyväinen. Lopputulema oli rakenteeltaan sopivan löysä (vaikka kuvassa näyttääkin hämmentävän kiinteältä) ja arborioriisi kypsyydeltään al dente. Hyppysellinen sahramia kruunasi risoton. Ei ihme, että se on lähes kultaa kalliimpaa.

Kynttilänvalo, loistoseura, hyvä viini ja Sarah McLachlan taustalla saattoi vaikuttaa arvostelukykyymme, mutta suosittelen samaa arvostelukykyä heikentävää yhdistelmää myös teille muille.

Risotto milanese
4 hengelle lisukkeena tai väliruokana, annoskoko on pienehkö eli nälkäisille tekisin kyllä suuremman annoksen

50 g voita
2 salottisipulia
150 g arborioriisiä
1 1/4 kuivaa valkoviiniä
8-9 dl kanalientä
50 g parmesania raastettuna
pari reilua hyppysellistä sahramia

1. Keitä kanaliemi.

2. Sulata puolet voista kattilassa ja kuullota silputtuja salottisipuleja voissa, kunnes ne ovat pehmeitä.

3. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

4. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on imeytynyt. Lisää sahrami ja ala lisätä kanalientä noin kauhallinen kerrallaan. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää kunnolla pohjia myöten nestettä lisätessäsi. Jatka tätä kunnes riisi on pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli vain aavistuksen napakkaa (keittoaika on yleensä noin reilu vartti). Nesteen määrä on hyvä arvioida matkan varrella, itselläni sitä meni noin 8 desiä, mutta kannattaa aina varautua hiukan suuremmalla määrällä. Risoton kuuluu olla löysähköä.

4. Lisää lopuksi loppu voi ja raastettu parmesan. Tarjoa samantien parmesanin (reilusti siihen päälle, kuvaushetkellä omassa annoksessani siitä oli säälittävän vähän) kanssa, risotto ei odota syöjää, vaan toisinpäin.

Karitsan kare
noin kolme luuta, käytännössä noin 250 g karetta / ruokailija

1. Mausta kare kokonaisena suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

2. Ruskista se pannulla öljyssä.

3. Hiero pintaan tahna, jossa on valkosipulia, timjamia, rosmariiniä, raastettua sitruunankuorta ja ihan pieni loraus oliiviöljyä. Lisää öljyä vain sen verran, että saat mausteseoksesta hiukan tahnamaisen.

4. Paista 150 asteessa, kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tämä on aika lailla medium).

5. Kääri vetäytymään folioon noin 5-10 minuutiksi, jotta nesteet eivät valu lihasta, kun leikkaat sen annospaloiksi.

Kategoriat: italialainen, liharuoat, lisukkeet, pitkän kaavan mukaan, risotot \ Tagit: , , , , , , , , , \ 14 kommenttia

Tuliaisia glögijuhliin

29.11.2011 16:12 \ 8 kommenttia \

Porkkanakakku
Pomoni toi joskus töihin todella hyvää porkkanakakkua. Salaisuus oli kuulemma ananasmurskassa ja kookoksessa. Pakkohan sitä oli yrittää jäljitellä, kun leivoin viemisiä glögijuhliin.

Löysin sopivan reseptin Patalintu-blogista, joka puolestaan oli löytänyt sen Täti Moonikan Majatalo -blogista. Virtuaalinen keittokirja toimi jälleen. Lopputulos on jonkinlainen yhdistelmä näiden kahden bloggaajan versioista ja lisäksi lisäsin reseptiin muskottipähkinää, jota olen käyttänyt omassa suosikkiporkkanakakussani.

Tähän postaukseen sisältyvä leivontavinkki kertoo karulla tavalla, kuinka laiska leipuri olen. Huomasin vasta kotona, että ohjeeseen tarvitaan myös ruokasoodaa. Kaapista löytynyt versio oli vanha, siis erittäin vanha. Kun ulkona on syysmyrsky ja on juonut juuri sen verran viiniä, että kauppamatka kannattaa tehdä jalan, ei juurikaan huvita lähteä hakemaan puuttuvaa soodaa. Ensimmäinen vinkki kai olisi, että resepti kannattaa lukea aina loppuun ennen kauppaan lähtöä.

Se ei kuitenkaan ole se varsinainen vinkki, vaan jaan kanssanne harvakseltaan leipovalle sopivan vinkin eli kuinka testata, että leivinjauhe tai sooda on vielä toimintakunnossa: Laita astiaan noin desilitra kuumaa vettä ja kaada sinne puoli teelusikallista leivinjauhetta. Jos se on käyttökelpoista, se alkaa kuplia kuten kuvassa. Sama homma onnistuu myös soodan kanssa, mutta veteen pitää lisätä myös reilu loraus viinietikkaa, koska sooda tarvitsee happaman nesteen toimiakseen. Voin kertoa, että eron kyllä huomaa, koska oma soodani oli jäänyt eläkkeelle päätyöstään, eikä saanut aikaan kuplan kuplaa. Onneksi sain lähikaupan vihoviimeisen purkin, muutoin kakku olisi vaihtunut kukkapuskaan.

Suhtaudun aina kovin varauksellisesti ohjeisiin, joissa hehkutetaan reseptin täydellisyyttä. Ilmeisesti olen allerginen amerikkalaisille ylisanoille. Tässä tapauksessa on kuitenkin sanottava, että lopputulos oli erinomaisen mehevä. Kaikille muille kaltaisilleni, joiden mielestä Bounty ei ole mainoslauseensa mukaisesti pala paratiisia, voin vakuuttaa, että kookos ei maistu tässä ollenkaan, mutta ehkä sillä on positiivinen vaikutus kakun rakenteeseen. Kakkua kehuttiin kovasti juhlissa, mutta harvapa sitä alkaa tuliaisia haukkua.

Porkkanakakku
halkaisijaltaan 26-senttiseen kakkuvuokaan

4 kananmunaa
3 1/2 dl ruokokidesokeria
2 dl rypsiöljyä
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelirouhetta
1/4 dl kookoshiutaleita
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
3 tl kanelia
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
8 dl hienoa porkkanaraastetta (4 isoa porkkanaa)
1 prk ananasmurskaa valutettuna

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
1-2 tl sitruunamehua (maun mukaan)

Koristeeksi: pähkinärouhetta, marsipaaniporkkanoita, pekaanipähkinöitä, karamellisoitua porkkanaa tai mitä ikinä keksitkin.

1. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi.

2. Lisää joukkoon öljy.

3. Sekoita kaikki kuivat aineet ja mausteet keskenään ja lisää taikinaan.

4. Lisää taikinaan porkkanaraaste ja lopuksi valutettu ananasmurska.

5. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 55-65 minuuttia (minulla meni aika tasan tunti). Kakku on kypsä, kun tikkuun ei tartu enää taikinaa.

6. Anna vetäytyä jääkaapissa yön yli (maku paranee, mutta maistuvaa se on toki samanakin päivänä). Kuorruta seuraavana päivänä juuri ennen tarjoilua.

Kategoriat: kakut, leivonta \ Tagit: , , , , \ 8 kommenttia