Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Kasvisruokapäivä – pinaattiletut

Kasvisruokapäivä, eikun kuukausi, tai ainakin lihaton kuukausi. Blogissa vietetään maaliskuussa lihatonta kuukautta ja käynnistän sen ikisuosikeilla eli pinaattiletuilla.

Lihattomalla kuukaudella ei toki muuteta maailmaa ja vaikka taustalla on myös ekologisia ja ennenkaikkea eettisiä pohdintoja, ajattelin kuitenkin lähestyä asiaa hurskastelun sijaan positiivisesta lähtökohdasta – haastan itseäni nykyistä monipuolisemmaksi kasvis- ja kalaruokakokiksi. Nykyinen repertoaari on niin kapea, että kaikki vinkit hyvistä resepteistä otetaan kiitollisena vastaan.

Kuukausi ei ole lihaton pelkästään blogissa, vaan ystäväni yllytyksestä päätin kokeilla lihatonta kuukautta myös virtuaalimaailman ulkopuolella. Tosin kylässä syön, mitä tarjotaan.

Maaliskuun teemaan on helppo tarttua kasvisruoalla, jota jopa kaikki koululaiset rakastavat. Sus siunatkoon niitä porvoolaisvanhempia, jotka hakivat pinaattilettukieltoa kouluruokailuun lisäaineiden vuoksi. En tiedä, miten heidän kävi, mutta joutaisivat nyt hyvitellä paistamalla oheisella ohjeella ison kasan lettuja. Pinaattiletut olivat kuitenkin kasvisruoista ainoa, joka ylsi koululaisten suosikkiruokalistalle.

Resepti on kaivettu vanhasta kotitalouden kirjastani, joka on lähes esihistorialliselta ajalta. Mutta resepti on pitänyt pintansa, sillä suhteet olivat aika lailla samat kuin mm. Kauhaa & rakkautta– ja Chicling-blogien ohjeissa. Kirjan ilmestymisen aikaan paikallisessa T- tai E-marketissa ei ollut tarjolla tuoretta italiaista pinaattia ympäri vuoden. Ohjeessa käytetäänkin pakastepinaattia. Chicling-blogin Hannalta nappasin idean muskottipähkinästä. Itse laitoin sen jo taikinaan.

Ja ei, näitä ei syödä sokerin kanssa, vaikka niin kuulema laitakokin partioleirillä ne aina syötiin. Selvisipä nyt samalla tuo partiomenneisyys, joka ei valitettavasti ilmene millään lailla arjessamme.

Pinaattiletut

kahdelle-kolmelle

5 dl maitoa
3 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sulatettua voita
150 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää (todellakin vain ripaus, muuten se jyrää kaikki muut maut voimakkuudellaan)

1. Sekoita taikina.

2. Anna sen turvota vähintään puoli tuntia.

3. Paista voissa mieluiten valurautapannulla.

Makuasioita metsästä, suolta, pellosta ja järvestä – pavlova

Vadelmapavlova
Suomalaiselle ruoalle omistettu helmikuu on hyvä lopettaa suosikkilistaukseen. Meillä kasvaa monia mahtavia raaka-aineita, niitä kannattaa kehua. Suomalaiset puutarhan- ja metsänantimet päätyivät tällä kertaa toiselta puolelta palloa lainattuun pavlovaan. 

Täysin subjektiivisesti valittuna parasta Suomesta on:

1. Marjat. Lakka, vadelma, mustikka, mansikka…Listaa voisi jatkaa ihan loputtomasti. Minusta myös marjassa käyminen on rentouttavaa, jos se ei mene urakoinnin puolelle.

2. Kala. Hyvää se on toki muuallakin. Pilkkimiesten rivistöjen ja kalastusharrastajien lukumäärän perusteella se on myös muiden kuin minun arvostama herkku. Oma suosikkini on ahven. Alkukesästä ei tarvita mitään muuta kuin uusia perunoita, voissa paistettuja ahvenfileitä ja reilusti tilliä. Tämä onkin suora aasinsilta seuraavaan suosikkiin.

3. Perunat. Perunaa saa toki kaikkialla, mutta pohjoisessa ne ovat jotenkin poikkeuksellisen hyviä. Ehkä pottu pitää karuista olosuhteista.

Lisäksi bonuksena tilli ja raparperi. Uudessa Glorian Ruoka & Viinissä Pekka Terävä olisi valmis nostamaan tillin Suomen kansallisyrtiksi. Hänen mukaansa missään tilli ei kasva niin aromikkaaksi kuin kylmässä Pohjolassa. Olen samaa mieltä myös Terävän tillisuosikeista: Parhaimmillaan tilli on uusien perunoiden kanssa ja tilli-jokirapuklassikossa.

Huomenna voin toki olla ihan eri mieltä tästä listauksesta, koska aikamoinen määrä hienoja raaka-aineita jäi listauksen ulkopuolelle. Olen toisaalta myös sitä mieltä, että esimerkiksi suomalaiset tomaatit eivät koskaan hakkaa  paikan päällä nautittuja italialaisia serkkujaan. Kasvuolosuhteet ovat siellä niin paljon suotuisammat. Miltä teidän parasta Suomesta -listauksenne näyttäisi?

Olisin halunnut tehdä pavlovan lakasta, se on marjasuosikeistani aika vahva ykkönen – se on niin harvinaista herkkua. Pari viime vuotta on ollut ilmeisen heikot hillavuodet, koska soilta marjaa ei helsinkiläiskauppoihin ole juuri päätynyt. Sen vuoksi tein pavlovan nyt pakastimesta kaivamistani vadelmista, jotka ovat päätyneet sinne appivanhempien takapihalta ja mökin vadelmapuskista.

Marenkiin otin vinkkejä Top Chefin Lassen pavlovasta. Siitä tuli suuri oikeanlainen rapeansitkeä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sokerin lisäämisen kanssa. Lisäsin sen itse ilmeisesti turhan nopeasti, minkä vuoksi marengista tuli uunissa saumoista hiukan kirkasta nestettä, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut.En ole suurensuuri kermavaahdon ystävä, sen vuoksi minun versiossani kermaan lisätään joko tuorejuustoa tai rahkaa. Jätin myös vadelmat aika happamiksi, koska marenki on itsessään niin makeaa.

Pavlova vadelmista

ainakin 4 annosta (erillistä kuppia)

Marengit

2 valkuaista (paino yhteensä 70 g)
70 g sirosokeria
70 g tomusokeria

1. Erottele valkuaiset huolellisesti keltuaisesta. Koko homma kaatuu muutoin siihen. Kannattaa käyttää huoneenlämpöisiä munia.

2. Ala vatkata hitaasti ja lisää vähitellen sirosokeri samalla kiihdyttäen vatkaustehoa. Vatkaa kuohkeaksi, kiinteäksi ja valkoiseksi vaahdoksi ja lisää sen jälkeen tomusokeri ja vispaa kovaksi vaahdoksi.

3. Tee leivinpaperin päälle uunipellille joko annoskuppeja tai yksi suurempi reunallinen kakkupohja pursottamalla tai lusikalla. Itse yritän tehdä kupin pohjasta aika ohuen ja saada aikaan kuopan, jotta sisään mahtuu kunnolla marjoja.

4. Kuivata 100-125 asteessa noin tunti tai kunnes marenki on kuivaa.

Täyte

1-2 dl kuohukermaa
1/2-1 prk maitorahkaa tai 1/4-1/2 prk Philadelphia-tuorejuustoa
400 g vadelmia
sokeria maun mukaan

Täytteen määrä on makuasia, sen vuoksi tässä on leveämpi haitari. Jos teet suuremman määrän, täytettä on aika reilusti.

1. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon rahka tai tuorejuusto.

2. Soseuta osa vadelmista kastikkeeksi ja makeuta makusi mukaan sokerilla.

3. Kokoa marengin päälle ensin vadelmakastiketta, päälle kerma-rahka/tuorejuustoseosta ja vielä reilusti vadelmia.

Top Chef -haaste: Koko menu mullan alta vol. 3 – selleripannacotta

Selleripannacotta “Waldorf”
Makeaa mullan alta eli perinteiset waldorfin salaatin ainekset, mukulaselleri, omena ja saksanpähkinä, taipuivat myös jälkiruokaan. Selleripannacotta omenagranitella päätti Top Chef -haasteeseen rakennetun juuresmenun.

Juureksia alkoi viime syksynä vilahdella enemmänkin jälkiruokaohjeissa. Monessa lehdessä ja blogissa yhdisteltiin ainakin punajuurta suklaaseen. Porkkanakakku on tietenkin ihan klassikko. Selleriä sen sijaan en olisi yhdistänyt jälkiruokaan kovin helposti. Totuuden nimissä on todettava, että selleri ei käytännössä tässä maistu, vaan kerma, sokeri ja omena kyllä ottavat oman paikkansa. Selleri jäi ainakin minun tekeleessäni aika lailla sisarpuolen rooliin ja jäin miettimään sen tarpeellisuutta.

Olen keskimäärin aika hulda huoleton, mitä tulee reseptien noudattamiseen. Tässäkin reseptissä teki mieli heti alkaa muunnella lisukkeita, karamellisoida omenoita ja ties mitä, mutta kerrankin seurasin ohjetta aika kirjaimellisesti. Yhden vaniljatangon menin lisäämään, mutta sitä voitaneen pitää aika lievänä rikkeenä. Pisteet Luomon ja Top Chefin Jounille. Bongasin tämän hänen reseptinsä Mandatumin asiakaslehdestä ja reseptin tarkka noudattaminen palkitsi. Minun suuhuni loistavasti tasapainossa oleva jälkiruoka: Makea pannacotta, jonka omenagranite raikasti.

Top Chef -haasteessa haastettiin tekemään ruokaa juureksista. Tässä siis minun menuni: Haudutettua lanttua ruiskuoressa, punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa sekä selleripannacotta. Mitä sinä kokkaisit juureksista?

    

Selleripannacotta “Waldorf”

2 hengelle

Pannacotta

1/4 mukulaselleri
3/4 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1-2 liivatelehteä

1. Kuori ja pieni selleri. Kiehauta kerma, maito, vaniljatanko, sokeri ja juuriselleri.

2. Ota pois liedeltä. Anna maustua kannen alla reilu puolisen tuntia.

3. Liota liivatteita viitisen minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna samalla keitos uudelleen ja kun se on kuumaa, lisää liivatteet ja sekoita huolellisesti. Siivilöi pannacotta ja kaada se vuokaan tai annosvuokiin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia (kannattaa varata enemmän aikaa).

Omenagranite ja omenaliemi

1 dl sokeria
0,5 dl vettä
1 kanelitanko
2 dl tuorepuristettua omenamehua (älä tingi tästä eli käytä vain tuorepuristettua mehua)

1. Kiehauta sokeri, vesi ja kanelitanko.

2. Lisää tuorepuristettu omenamehu, siivilöi kahteen astiaan. Laita toinen jääkaappiin ja toinen pakastimeen. Toisesta saat omenaliemen ja toisesta graniten.

3. Raaputa jäätynyt omenaliemi haarukalla graniteksi juuri ennen tarjoilua.

Karamellisoidut saksanpähkinät

1/2 dl saksanpähkinöitä
1/4 dl sokeria
1/2 rkl suolatonta voita (minulla oli kyllä suolaista)

1. Sulata sokeri paistinpannulla.

2. Lisää voi ja sekoita.

3. Lisää saksanpähkinät ja kääntele pannulla muutama minuutti. Älä päästä sokeria palamaan. Been there, done that.

4. Laita pähkinät jäähtymään leivinpaperin päälle. Varo, ne ovat TODELLA kuumia.

Ota pannacotta huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen tarjoilua. Kokoa annos joko lautaselle tai annosvuokaan. Laita omenalientä joko lautasen pohjalle tai pannacottan päälle, raaputa omenagranitea ja koristele karamellisoiduilla pähkinöillä.