Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Alkukesän perunasalaatti – lämmin perunasalaatti

12.06.2012 17:53 \ 14 kommenttia \

Tätä on taas odotettu yli puoli vuotta. Uudet perunat, melkein parasta koko kesässä.

Kesäkuussa blogissa kokataan teeman mukaisesti vähintään kerran viikossa uudesta sadosta, todellisuudessa varmaan useamminkin. Tämä on melkein parasta aikaa vuodesta, viikko toisensa jälkeen kypsyy uusia maistuvia raaka-aineita.

Vaikka tässä yhteydessä pitäisi varmaan kertoa perunasta, kirjoitan kuitenkin sanasen parsasta. Törmäsin nimittäin juuri Glorian blogissa  Makeaa elämää muutamaan kiinnostavaan anekdoottiin parsan saapumisesta Suomeen. Kiitokset siitä voidaan lähettää kahdelle taholle, joista kumpaakaan ei enää nosteta suomalaisen ruokakulttuurin kehityksen airueiksi. Parsaviikot aloitti ravintoloissaan (Center Inn -ketju, joista itse muistan lähinnä Omenapuun, Raffaellon ja Königin) jo 80-luvulla Eila Kuurma, joka ajoitti parsaviikot keskieurooppalaiseen sesonkiin huhtikuun alkuun. Todellisen kansansuosion ensi siemenet kylvi kuitenkin Valintatalo, joka otti parsan 1994 kevään kärkituotteeksi mainonnassaan ja laski hinnan niin alhaiseksi, että parsasta innostuttiin laajemminkin kotikeittiöissä. Nykyään ei ole montaa itseään kunnioittavaa ravintolaa, joka ei parsaa sesongin aikana tarjoilisi, ruokablogeissa ensimmäiset parsareseptit ovat varma orastavan kevään merkki ja jo pääsiäisenä kuhina Stockan parsalaarien ympärillä oli vaikuttava.

Kälyni mukaan minulla on vääristynyt kuva helposta, kun kyseessä on ruoanlaitto. Tämä perunasalaatti on ihan oikeasti helppo valmistaa ja ainekset – ehkä vesikrassia lukuunottamatta – löytyvät melkein jokaisesta kunnollisesta ruokakaupasta. Sen vesikrassinkin voi jättää pois ja tehdä yrttiöljyn pelkästä rucolasta. Idean vesikrassin hyödyntämiseen sain Masutoaitemusta. Yhdistin sen yrttiöljyssä rucolaan. Lopputuloksena oli raikas alkukesän salaatti, jonka tarjosin lämpimänä paistettujen ahvenien kanssa.

Lämmin perunasalaatti

kahdelle-kolmelle

noin 200 g pieniä uusia perunoita
5-6 vartta vihreää parsaa
2 uuden sadon sipulia tai punasipulia
vajaa 100 g vihreitä papuja

Yrttiöljy

yhteensä kourallinen rucolaa ja vesikrassia
1 pieni valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

1.  Tee yrttiöljy. Lisää yrttien ja pilkotun valkosipulin joukkoon ohuena nauhana oliiviöljyä kunnes yrttiöljy on sopivan paksuista. Rouhi joukkoon suolaa ja mustapippuria. Anna maustua hetki.

2. Höyrytä tai keitä pestyt ja pienityt kasvikset samassa kattilassa. Kypsymisjärjestys perunat, vihreät pavut, parsanvarret (noin 4-6 minuuttia) ja parsannuput (pari minuuttia). Pidä huolta, että kasvikset jäävät napakoiksi, älä keitä yli.

3. Pilko muiden kasvisten kypsyessä sipuli ohuiksi siivuiksi.

4. Sekoita kypsien vihannesten joukkoon sipuli ja yrttiöljy. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Tarjoa esimerkiksi esimerkiksi kalan kanssa lämpimänä (jos haluat tarjota kylmänä, jäähdytä kasvikset ennen yrttiöljyn lisäämistä kylmällä vedellä).

Kategoriat: helpot ja nopeat, kasvisruoat, lisukkeet \ Tagit: , , , , , , , , , , \ 14 kommenttia

Toivoa täynnä

08.06.2012 15:55 \ 24 kommenttia \

Minulla ei ole viherpeukaloa, ei edes keskellä kämmentä. Senkin uhalla perustin kuitenkin keittiöpuutarhan viljelylaatikoihin takapihallemme.

Saan viherherätyksen aina keväisin. Kannan tuntuvan summan rahaa puutarhamyymälään, vuoraan parvekkeemme kukilla ja yrteillä, jotta voin tappaa ne heinäkuussa. Vain sitkeimmät selviytyvät hoivissani. Se ei kuitenkaan estä minua toistamasta samaa virhettä joka vuosi.

Joka vuosi päätän, että luen ja otan selvää. Yksinkertaisinkin artikkeli masentaa kuitenkin tälläisen vihertumpelon. Yleensä kolmannessa lauseessa aletaan puhua koulimisesta, karaisusta, kiertoviljelystä, maanparannuksesta, multaamisesta, varkaitten poistamisesta tai muista mystisistä toimenpiteistä. Keskiverto puutarhaopus lannistaa minut viimeistään sivulla neljä. Nyt olen kuitenkin lukenut sinnikkäästi ja teoriassa homma on ihan hallussa – tai sitten ei.

Olen nyt joka tapauksessa ottanut askeleen kohti sadonkorjuuta. Olen kaivannut penkit, virittänyt suojakankaat, salaojittanut, kantanut huikealle tilukselleni yli 500 litraa luonnonmukaisesti tuotettua multaa sekä turvesäkin, kylvänyt, istuttanut ja tankannut jokaisen istuttamani lajikkeen hoito-ohjeet. Nyt istun täällä miettimässä, miten erotan rikkaruohot varsinaisesta kasvustosta, voikukan villirucolasta.

 

Todennäköisesti kylvin epäonnistumisen pelossa aivan liian paljon siemeniä toivoen, että edes joku niistä itäisi. Olin kerrankin sentään sen verran nöyrä, että valitsin vain lajikkeita, joiden väitetään olevan helppoja kasvatettavia – tai ainakaan yhdenkään valitsemani kasvin kohdalla ei mainittu niiden olevan hankalasti hoidettavia. Ymmärsin siis unohtaa parsajuurakot ja viiniköynnökset ja tyydyin viinisuolaheinään.

Paitsi siemenien myös lajikkeiden osalta minulta saattoi karata mopo pahasti käsistä. Nöyrempi puutarhuri jättäisi luettelon välistä, koska on varsin nöyryyttävää, jollei näin mittavasta listasta synny minkäänlaista satoa. Osan kasvatan siemenistä, mutta anoppi oli koulinut ja karaissut minulle mittavasti kasvatettavaa. Täydensin laatikkojani myös paikallisessa puutarhamyymälässä. Kasvimaallani on kasvamassa nyt mm. porkkanoita, kyssäkaalia, kaskinaurista, retiisiä, tilliä, purjoa, salaatteja, pinaattia, vuonankaalia, ruusukaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, rucolaa, steviaa, persiljaa, mansikkaa, ruohosipulia, silopersiljaa, sitruunamelissaa, lipstikkaa ja mäkimeiramia. Hengästyttävä lista, toivottavasti hengästyttää myös satoa korjatessa.

Ensimmäinen pieni voitto matkalla kotipuutarhuriksi on plakkarissa, toivotaan, ettei se jää kesän ainoaksi saavutukseksi. Viimevuotinen parvekkeelle unohtunut villirucola alkoi nimittäin versoa innolla uudestaan huolimatta täysin ravinteettomasta kasvualustasta, yllättäen tunnistin sen rucolaksi ja siirsin rakkaudella sen kasvimaalleni citykanien syötäväksi.

Pahoin pelkään, että tästä kaikesta uurastuksesta on palkkiona lähinnä kipeä alaselkä ja elämäni kalleimmat salaatit. Siksi otin runsaasti kuvia kasveistani nyt, kun ne vielä ovat hengissä. En vielä uskaltanut lukea oppaista kohtaa kasvitaudit ja tuhohyönteiset. Haluan uskoa, että kumpikaan näistä uhista ei löydä minun kasvimaalleni. Olen toivoa täynnä ja tunnen jo oman maan kesäkurpitsan, kaskinauriiden, keltaisten porkkanoiden ja kyssäkaalin maun suussani, mutta samalla pohdin, mitä tarkoittaa, että pitää lannoittaa usein? Kauhean epämääräinen ajanmääre näin vihertumpelon näkökulmasta.

 

Kategoriat: hyötyviljely, kasvimaa \ Tagit: , , , \ 24 kommenttia

Primöörit – britakakku

05.06.2012 18:25 \ 25 kommenttia \

Britakakku mansikoilla ja raparperilla
Olen työntänyt sormeni multaan. Katsotaan, saadaanko kesän mittaan satoakin. Ensisadon noukin kuitenkin anopin puutarhasta.

Ehdotin taloyhtiöömme istutuslaatikoita, innostuneita ei ollut montaa, mutta pääsemme nyt seinänaapurin kanssa viljelyhommiin. Saan siis työntää sormeni multaan. Kyyninen laitakokki epäilee, että viimeistään heinäkuussa kasveilleni käy yhtä huonosti kuin parvekekukilleni joka kesä. Siinä viljelytaitoni tiivistetysti.

Taloyhtiömme oli yhteisöllinen, ennen kuin siitä tehtiin ilmiö. Naapurit ulkoiluttivat toistensa koiria, skoolasimme yhdessä kesälle ja tunsin kaikki naapurit nimeltä. Poismuuttaminen harmitti monia. Parin viime vuoden aikana väki on vaihtunut tavallista enemmän ja valitettavasti taloyhtiön ahkerimmat hengennostattajat ovat muuttaneet pois. Ehkäpä tutustun uusiin naapureihin viljelytouhuissa, eikö vastoinkäymisilllä ole tapana yhdistää?

Kesäkuun teema onkin primöörit, kauden ensisato. En lähde niin soitellen sotaan, että väittäisin, että sitä satoa saataisiin minun viljelylaatikostani, vaan onneksi on viherpeukaloinen anoppi ja Hakaniemen tori. Kesäkuun ajan blogissa kokataan siis vähintään kerran viikossa kauden ensivihanneksista. Aloitetaan anopin puutarhan antimilla ja suosikkivihanneksellani eli raparperilla.

Britakakku on anoppini bravuuri ja olen oppinut sen häneltä. Kesää joudutetaan usein meillä jo vappuna tarjoamalla mansikka-raparperibritaa vappupäivän brunssilla, mutta tänä vuonna maltoin mieleni ja jaksoin odottaa kotimaisia raparpereita anopin ehtymättömistä puskista. Mansikoiden suhteen jouduin ottamaan hiukan etunojaa ulkomaisilla serkuilla.

Olen puolittanut normaalin britakakun reseptin, koska muutoin sitä syödään kahden hengen taloudessa viikko. Tästä riitti neljälle ja lantionseutuni kiittää, ettei rääppiäisiä näistä pidoista juuri jäänyt.

Britakakku mansikoilla ja raparperilla

noin 22*34-senttiseen vuokaan/uunipannulle
4-6 hengelle

Pohja

75 g voita
3/4 dl sokeria
2 keltuista
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl kevytmaitoa

Marenki

2 valkuaista
1 dl sokeria

Raparperihilloke

noin 150 g kuorittua ja paloiteltua raparperia
3/4 dl sokeria

Kermarahka

2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
vaniljasokeria

1 l mansikoita

1. Valmista kakkutaikina: Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan vuorotellen jauhoja ja maitoa. Jauhot kannattaa laittaa taikinaan taikinaan siivilän läpi. Levitä taikina ohuesti leivinpaperilla vuoratulle uunipellille tai muuhun vuokaan.

2. Vatkaa marenki. Aloita vatkamalla valkuaisia ja lisää sokeri vähitellen. Marenki on valmiina jämäkkää ja kiiltävää. Se pysyy kulhossa, vaikka käännät kulhon ylösalaisin. Levitä marenki taikinan päälle. Ole huolellinen, ettei marenkiin sekoitu taikinaa. Kakkuun tulee muuten rumia ruskeita raitoja paistettaessa.

3. Paista marenkia ja pohjaa 175 asteessa noin puoli tuntia. Voit loppuvaiheessa peittää kakun leivinpaperilla, jos marenki alkaa tummua liikaa.

4. Kakun ollessa uunissa keitä raparperihilloke. Laita paloitellut rapaperit ja sokeri kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kunnes raparperit ovat pehmenneet. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää maitorahka.

6. Kokoa kakku jäähtyneenä. Leikkaa marenki-kakkupohja puoliksi, jotta saat kaksikerroksisen kakun. Laita toiselle puolikkaalle ensin raparperihilloketta, sitten kerma-maitorahkavaahtoa ja lopuksi reilusti pilkottuja mansikoita. Nosta toinen puoli levystä kanneksi ja koristele kakku mansikoilla. Jos et halua koristella kakkua, puolet ohjeessa annetusta mansikkamäärästä riittää.

Vielä ehdit osallistua myös Taste of Helsingin lippuarvontaan,
joka on käynnissä 6.6. klo 19 saakka.  

Kategoriat: brunssi, jälkiruoat, kakut, leivonta \ Tagit: , , , , \ 25 kommenttia