Blog

Kylmänä tarjoiltava gazpacho sopii helleherkuksi – ja kyllä se maistuu vaikka ei helteilisikään.Tänä kesänä pienikin pilkahdus aurinkoa on riittänyt ilon aiheeksi.

Gazpachokokeilu lähti liikkeelle kesäkuisesta käynnistämme KuuKuussa. Laitakokki tilasi tomaattikeittoa. Nyt jos koskaan raaka-aineet ovat parhaimmillaan. Pöytään tuli raikkaan tomaattisen keiton sijaan epämääräisen ruskea keitto, joka tomaatin sijaan maistui worchesterkastikkeelta tai vastaavalta maustekastikkeelta. Ensimmäisen kerran kymmenen vuoden aikana näin, että ravintola-annos jäi kaikkiruokaiselta mieheltäni syömättä. Lusikallista enempää en itsekään halunnut. Makuasioita, totesi tarjoilija noutaessaan melkein koskemattoman keittolautasen pois.

Saimme aikaan asiasta mielenkiintoisen keskustelun pyörämatkalla kotiin. Mikä saisi tuollaisessa tilanteessa palaamaan ravintolaan? Sinänsä tarjoilija oli oikeassa, kyseessä on nimenomaan makuasia. Tuloksena tästä oli kuitenkin se, että närkästynyt seuralaiseni, joka on periaatteen mies, ei aio enää astua jalallakaan ravintolaan. Ei siksi, että yksi annos oli huono, muut olivat kuitenkin ihan hyviä, vaan siksi, että pahoittelun sijaan asia kuitattiin makuasioilla. Emme parinkymmenen minuutin kotimatkan aikana päässeet yksimielisyyteen, miten tilanne olisi hoidettu niin, että kaikille jää hyvä mieli ja ravintolaan haluaa palata uudestaankin. Siksi kysynkin, mikä saisi teidät palaamaan vastaavassa tilanteessa?

Tunkkaisen keiton jäljiltä halusin tehdä raikasta tomaattikeittoa. Nyt raaka-aineet ovat parhaimmillaan hyvään gazpachoon. Jos ette pidä, totean, että kyseessä on makuasia. Meitä oli piknikillä kahdeksan ja me pidimme, tai ainakaan kukaan ei halunnut rahojaan takaisin, mutta tämä keitto tarjoiltiinkin talon piikkiin. Olivatkohan he sittenkin vain kohteliaita? Tiedä häntä, mutta minä ainakin tykkäsin ja aika moni otti lisää, vaikka eihän meillä lasketa. Ja kaksi piknikseurueesta on jo kaksi soitellut reseptin perään. Otan sen kohteliaisuutena.

Masutoaitemussa oli juuri paahdettu paprikoita ja siitä innostuneena käytin niitä gazpachossani. Gazpachon voi tehdä leivällä tai ilman, tämä on tehty ilman ja lisäsin joukkoon myös yrttejä, vaikka niitä ei klassisissa resepteissä useinkaan gazpachoon lisätä. Kannattaa huomioida, että oheisen ohjeen annos on todella suuri.

Gazpacho

alkuruoaksi armeijalle – tai ainakin noin kymmenelle

1,5 kg kypsiä tomaatteja
2 pientä kurkkua
3 punaista paprikaa
6 valkosipulin kynttä
1 dl hyvää oliiviöljyä
6 rkl punaviini- tai sherryviinietikkaa
suolaa
silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Puolita paprikat, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Anna jäähtyä.

2. Kalttaa tomaatit: Ristiviilto kuoreen, noin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen (tai kunnes kuori alkaa rullautua pois). Poista kuoret ja puolita tomaatit. Poista myös puumainen kanta.

3. Laita paprikat, tomaatit, kuorittu ja krouvisti pilkottu kurkku sekä silputtu valkosipuli ja yrtit mikseriin ja aja tasaiseksi. Jos haluaa oikein tasaisen lopputuloksen keiton voi myös siivilöidä, mutta itse pidän versiosta, joka ei ole ihan mehumainen. Usein ohjeissa ohjeistetaan myös poistamaan kurkusta siemenet, mutta vastapainoksi lisätään vettä. Itse jätän siemenet, enkä lisää vettä.

4. Lisää joukkoon oliiviöljy, viinietikka ja yrtit. Mausta suolalla.

5. Viilennä kylmäksi jääkaapissa ennen tarjoilua.