Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Tulisen ja makean liitto – chorizotapas

Chorizoa ja paahdettua paprikaa
Tapas-antipasti-sapasillan espanjalaista osuutta edusti chorizo paahdettujen paprikoiden kera. Tällä tapaksella Espanja korjasi potin: Tarjoiluastia puhdistettiin pohjia myöten, viimeiset öljytkin pyyhkäistiin leivänpalalla.

Nappasin tämän makeaa ja tulista yhdistävän reseptin Jokihaka kokkaa -blogista. Jokihaka vietti olympiataukoa, mutta meillä kokattiin hänen pettämättömiä reseptejään elokuussa ihan urakalla (mm. jo aiemmin julkaisemani maukkaat kanavartaat).

Paahdettua paprikaa ei paprikaksi tunnistaisi, ellei tietäisi. Paahtaminen tekee paprikasta ihanan makean ja sellaisena se kelpaa jopa monella paprikaa muutoin vieroksuvalle. Paahdetun paprikan makeus komppaa tässä ruokalajissa hyvin chorizon tulisuutta. Ruoan tulisuutta voit säädellä itse valitsemalla chorizon ja savustetun paprikajauheen oman suun mukaisiksi. Savustettua paprikajauhetta löytyy sekä tulisempaa (picante) että makeampaa (dulce) versiota. Itse käytin jauhetta, joka on siltä väliltä.

Savustetusta paprikasta on tullut uusi suosikkini, sillä saa kivan säväyksen arkisempiin ruokiin ilman, että ruoasta tulee kuitenkaan tulista. Toimii erinomaisesti myös mm. gazpachossa. Oman purkkini löysin Tampereen Keittiöelämää-kaupasta, mutta savustettua paprikaa saa ainakin pääkaupunkiseudulla monista hyvinvarustetuista kaupoista ja DeliDelistä.

Chorizoa ja paahdettua paprikaa

kahdelle-kolmelle osana useamman tapaksen settiä

3 pientä paprikaa
vajaa 100 g chorizoa
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta (kokeile annostusta maltillisesti)
kunnon puristus sitruunamehua
pari oksaa tuoretta oreganoa tai muita yrttejä

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Leikkaa paprikat neljään osaan, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Poista kuoret paprikasta ja leikkaa se sopiviksi suupaloiksi.

2. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla, paista siinä ronskeiksi paloiksi leikattua chorizoa, kunnes se on hiukan ruskistunut. Älä paista liian kuumalla, muuten seuraavaksi pannulle laitettavat valkosipulit palavat karrelle.

3. Lisää pannulle valkosipulit ja paprikat. Paista hetki. Mausta pippurilla ja savupaprikalla. Purista joukkoon sitruunamehu ja lisää lopuksi yrtit.

4. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Munakokkelin salaisuudet – munakokkeli

Munakokkeli Julia Childin opein
Täydellisen mehevä ja kostea munakokkeli pelastaa pilvisemmankin sunnuntaiaamun. Olen kokeillut monia versioita ja todennut, että vanhat opit ovat tässä lajissa voittamattomia. Nimittäin Julia Childin opit. Julia Childin, joka tänään juhlisi 100-vuotispäiväänsä.

Aloitin vuoden alussa kirjaprojektin, jonka tavoitteena oli tyhjentää keittokirjahyllyni kaikista sellaisista kirjoista, joista en löydä mitään kokattavaa. Laskelmissa en kuitenkaan ottanut huomioon, miten houkuttelevia uusia teoksia halajaa kirjahyllyyni. Onneksi kuitenkin moni minulle turha kirja on päätynyt niistä ilahtuneisiin uusiin koteihin.

Yksi tämän vuoden hankinnoistani on ikiklassikko Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kyllä, juuri se kirja, jonka Julie kokkasi läpi vuoden aikana Julie Powellin blogin ja kirjan pohjalta syntyneessä leffassa Julia & Julie. Kaikki kirjan 524 reseptiä eivät varmasti pääse meillä tulille edes elämäni aikana vuodesta puhumattakaan, mutta mm. tämä kirjan täydellinen munakokkeli on ehdottomia suosikkejani. Käsi pystyyn muuten, kenellä oli kirja jo ennen elokuvaa. Elokuva taisi nostaa kirjan taas yhden sukupolven suosioon – meidän ruoanlaiton ystävien “joilla ei ole kotiapulaista, mutta voimme tarpeen tullen jättää mielestämme kaiken muun, mikä voisi häiritä sitä iloa, jota ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian”.

Vuonna 1961 julkaistu ja 1968 suomennettu kirja kuuluu niihin kalleuksiin, jotka kuuluisi periä ruokaa rakastavalta vanhapiikatädiltä sivumerkintöineen, mutta tilasin omani proosallisesti verkosta ja huomiotkin joudun kirjoittamaan ihan itse. Ehkäpä jonain päivänä joku ruokaa rakastava sukulaiseni ilahtuu omasta kappaleestani merkintöineen. Ihan lähiaikoina en ole kirjasta kuitenkaan luopumassa; kuka ei tarvitsisi keittokirjaa, jossa on oma kappaleensa täydellisille kananmunaresepteille.

Täydellisen munakokkelin valmistamisessa ei ole Julian mukaan kuin muutama vinkki: Käytä kohtalaista lämpöä, lisää kerma vasta lopussa ja malta lopettaa kypsentäminen ajoissa. Kokkeli nimittäin kypsyy vielä liedeltä ottamisen jälkeen ja lopussa lisätty kerma lopettaa kypsymisen. Kokkeli on parhaimmillaan, kun se on mehevän kosteaa.

Munakokkeli (ohje Ranskalaisen keittiön salaisuudet)

kahdelle

4 munaa
1 rkl voita
1 rkl kuohukermaa
suolaa
(halutessasi ruohosipulia tai muita yrttejä)

1. Sekoita munien rakenne rikki kulhossa.

2. Lämmitä pannua miedohkolla lämmöllä ja sulata voi.

3. Kaada muna seos pannulle ja pyörittele sitä koko ajan pannun pohjaa myöden puuhaarukalla tai vispilällä. Ole kärsivällinen, kestää jonkinaikaa, ennen kuin munaseos alkaa saeta.

4. Kun munaseos on sopivan sakeaa (toimi nopeasti), ota pannu pois levyltä ja sekoita siihen kerma. Se pysäyttää kypsymisen ja munakas säilyy mehevänä.

5. Mausta maun mukaan suolalla. Itse lisään lopuksi myös ruohosipulia, jos sitä sattuu olemaan.

PS Julian syntymäpäivän kunniaksi kokataan monissa blogeissa. Suomalaisia postauksia on blogiinsa koonnut Rouva Raadelmasta.

Jätskiä mustikkasuille – mustikkajäätelö

Mustikkajäätelö limoncellolla
Klassinen makupari toimii myös jäätelössä. Jäätelönsyöntiä ei hylätä huikeiden litramäärien perusteella kylmässä pohjolassa talvellakaan, mutta juuri nyt tähän löytyisi makuaineet metsästä. Pieni kiepaus Alkon kautta tarvitaan toki myös.

Aiemmin tein mustikasta ja sitruunasta mustikka-limoncellohilloa. Silloin ajatuksena oli alunperin ollut jäätelö samaisista raaka-aineista. Olen treenaillut tätä sen verran, että kohta on lähdettävä vielä kerran metsään. Onneksi mustikoita voi periaatteessa poimia ensimmäisiin yöpakkasiin saakka.

Reseptin pohjan otin ensimmäisellä yrityksellä Maku-lehden mansikkajäätelöstä. Muokkasin sitä toista kertaa varten kuitenkin enemmän omaan makuuni. Reseptissä on mm. vähennetty kermaa suhteessa maitoon. Jäätelöstä tulee rakenteeltaan koneella pehmeähkö. Itse pakastin jäätelön koneesta ottamisen jälkeen muutamaksi tunniksi, jotta sain siitä kovempaa.

Mustikkajäätelö limoncellolla

2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
vajaa 1 dl sokeria
2 keltuaista
1/2 sitruunan raastettu kuori (pienen sitruunan)
1/2 vaniljatanko
1-2 rkl limoncelloa
4-5 dl mustikoita (sokeroimattomia, jos käytät sokeroituja, kannattaa vähentää sokerin määrää reseptissä)

1. Sekoita maito,  vajaa 1/2 dl sokeria, raastettu sitruunankuori, limoncello ja vaniljatangon siemenet kattilassa. Lisää seokseen vaniljatangon kuori ja kuumenna seos melkein kiehumispisteeseen. Nosta kattila liedeltä.

2. Vatkaa keltuaiset ja 1/2 dl sokeria vaaleaksi vaahdoksi.

3. Sekoita keltuaisvaahto maito seokseen ja kuumenna uudelleen, kunnes seos alkaa sakeutua. Lopeta keittäminen hetki, kun seos on hiukan sakeutunut, ettei kastike leikkaa kiinni. Seoksesta on tarkoitus tulla ohutta vaniljakastiketta.

4. Jäähdytä seos kylmäksi. Hyvä tapa on laittaa suurempaan kattilaan kylmää vettä ja “kylmäkalle” ja asettaa seos pienemmässä kattilassa sinne jäähtymään.

5. Kun seos on jäähtynyt lisää joukkoon vaahdoksi vatkattu kerma ja soseeksi survotut mustikat. Mustikat kannattaa soseuttaa huolella, muuten ne jäävät jäätelöön jäisiksi sattumiksi.

6. Jäähdytä jäätelöksi jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaisesti. Pakasta jäätelö muutamaksi tunniksi, jos haluat siitä kovempaa.