Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Viikon ateriat kotiovelle

Kuinka paljon arkea helpottaa, jos joku toinen suunnittelee arjen ruokaostokset ja huolehtii ostokset puolestasi? Päätin kokeilla. Sain kokeiltavaksi viikon ruokakassin Middagilta. Valmiit ruokalistat ja raaka-aineet saapuivat kotiovelle kannettuna maanantai-iltana. 

Tiedättekö, että tutkimuksissa Suomi on ainoa maa, jossa ruoan verkkokaupan kasvun esteenä on ollut kuluttajien pelko siitä, että heille toimitetaan huonoa tavaraa? Voi tosin olla, että asenteet ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Luin suomalaisten tuntemasta epäluulosta tutkimuksesta, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Muistan silloin miettineeni, kertooko tulos enemmän suomalaisesta kansanluonteesta vai silloisesta tuoretavaran laadusta. Middag läpäisi tämän testin kirkkaasti, kaikki raaka-aineet kasviksia myöten olivat ensiluokkaisia. Kassissa suositaan yrityksen mukaan luomua ja lähiruokaa ja reseptit pyritään rakentamaan sesongin mukaisesti. Ainakin omalla testiviikollamme molemmat lupaukset toteutuivat.

Sain kassin maanantai-iltana puoli kahdeksan aikaan ja meillä kahden aikuisen taloudessa se on vielä oikein hyvä päivällisaika. Puoli tuntia odottelua, noin kymmenen minuuttia aktiivista ruoanlaittoa ja lautasella oli paistettua kuhaa salviavoilla paahdetun kukkakaalin, broccolin ja punasipulin kera. Juuri yksinkertaisempi resepti ei olisi voinut olla, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan maistui meille erinomaisesti. Sopivan kevyt ateria työpäivän päätteeksi.

Sama linja jatkui myös viikon muina päivinä. Ateriat syntyivät suunnilleen luvatussa puolessa tunnissa ja ruokalista oli huomattavasti tavallista arkiviikkoamme monipuolisempi: Kuhaa ja paahdettuja kaaleja, kanasalaattia, possuwokkia, hernesosekeittoa ja pannukakkua. Tavallisena viikkona meillä lipsahdetaan yleensä ainakin kerran leipälinjalle.

Resepteissä oli hienoja pieniä oivalluksia, jotka kohottivat perusarkea: Kanasalaatin broileri leivitettiin pankojauhoissa, pannukakku tehtiin speltistä, wokissa ja salaatissa oli tuoretta ananasta ja molemmissa myös Spoon Maman kastikkeet. Pääosin reseptit olivat toimivia, mutta esimerkiksi possuwokia muokkasin omaan makuumme. Se oli alkuperäisessä muodossaan vähän mauton. Samalla tavoin kuitenkin sovellan reseptejä ylipäänsä, aika harvoin kokkaan mitään kovin orjallisesti reseptin mukaan.

Kovin nirsoa valmiiksi suunniteltu ruokaviikko saattaa kauhistuttaa. Kassia eivoi tuunata omien toiveiden mukaan, mikä sulkee palvelun ulkopuolelle esimerkiksi kasvissyöjät. Kaltaisillemme suhteellisen kaikkiruokaisille sekasyöjille palvelu toimii. Ruokalistan pystyy tarkistamaan verkosta ennen tilausta, jolloin inhokkiviikkoina kassin voi jättää väliin. Meillä raaka-aineista jäi käyttämättä ainoastaan kanasalaattiin tarkoitettu varsiselleri, jota karsastan, lisäksi salaattikastiketta oli reilunpuoleisesti. Ihastuttavan pieni ruokahävikki siis.

Paljon hyvää
+ hyvät, pääosin toimivat ja helpot reseptit
+ helppoa ja vaivatonta, mutta ei kuitenkaan mautonta valmisruokaa, vaan hyvistä raaka-aineista valmistettua kunnon ruokaa.
+ mukavasti vaihtelua: Ruokaviikkomme mahtui kaksi kasvisruokapäivää, kerran kalaa, kerran kanaa ja kerran possua
+ raaka-aineiden määrä oli optimoitu niin, ettei hävikkiä jäänyt. Tarpeen mukaan niitä oli myös ketjutettu, esimerkiksi tuoretta ananasta käytettiin sekä kanasalaatissa että possuwokissa.
+ hyvälaatuiset, kunnolliset raaka-aineet, joissa suositaan luomua ja lähiruokaa.

Muutama pieni kehitystoive
– neljän tunnin aikaikkuna toimituksille on aika pitkä aika odottaa kotona. Ymmärrän, että logistiikkassa on omat haasteensa, kun jokainen kassi tilataan erikseen ilman jatkuvaa tilausta. Ainakin minun ostokynnystäni madaltaisi kuitenkin merkittävästi se, että vaikkapa edellisenä päivänä saisin tarkemman tiedon kuljetusajasta esimerkiksi tunnin tarkkuudella. Mieluummin tekisin pienen happihyppelyn, enkä viettäisi iltaa neljän seinän sisällä odottamassa ruokakassia.
– Osasta resepteistä puuttuivat ihan perusmausteetkin kuten vaikkapa suola ja pippuri. Lisäksi esimerkiksi possuwokki kaipasi hiukan reippaampaa maustamista. Kun ruoka suunnitellaan monenlaisten perheiden tarpeisiin, makuja on toki monia, mutta ehkä resepteissä voisi olla ehdotuksia sopiviksi lisämausteiksi.

Halpa vai kallis, se on toki jokaisen henkilökohtainen näkemys. Minusta hinta viidestä ateriasta neljälle hengelle on varsin kohtuullinen 99 euroa. Varsinkin kun raaka-aineet olivat todella laadukkaita.  Meidän taloudellemme sopivampi koko on kolmen aterian setti, josta kahden hengen talous syö kyllä melkein viikon. Se maksaa 79 euroa.

Summasummarum, palvelun hyvät puolet voittivat. Sain tällä kertaa kassin Middagilta, mutta kiireviikkoina maksaisin kassista mielellään pyydetyn hinnan. Arkikokkaaminen ei ole nautinnoista suurimpia varsinkaan, jos aika on kortilla. Tilaan kassin varmasti joskus tulevaisuudessakin helpottamaan tiukkoja viikkoja – ainakin, jos kuljetusaikataulusta saa tarkemman arvion.

Mites te muut: Olisitko itse valmis tilaamaan vastaavan ruokakassin helpottamaan arkea – tai helpottaisiko se ylipäänsä?

Viikon ruokakassin lahjoitti kokeiltavaksi Middag.

Täydellinen maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkakeitto
Antto Melasniemen ohjetta seuraten keitin t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n maa-artisokkakeiton. 

Kaikista syksyn antimista odotan eniten maa-artisokkaa. Samaan aikaan olen kuitenkin jumiutunut sen osalta pelkkään soppaan eli kovin monipuolisesti ei maa-artisokkaa minun keittiössäni hyödynnetä. Tässä asiassa minua komppaavat myös Peppi Aralehto ja Ari Ruoho. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuukauden raaka-aineena oli maa-artisokka ja kokkipariskunnan mukaan maa-artisokka ei todellakaan ole kovin monikäyttöinen raaka-aine. Se tarvitsee kylkeensä kermaa tai maitoa, jotta ruokaan saa oikeanlaisen samettisen rakenteen. Aion kyllä syksyn mittaan kokeilla vielä Ruohon Kuukausiliitteessä kokkaamia muhennettuja maa-artisokkia, mutta sitä ennen kuitenkin se jokasyksyinen tähtihetki: Ensimmäinen maa-artisokkakeitto. Maitoa ja kermaa säästämättä.

Olen elänyt siinä uskomuksessa, että maa-artisokkakeittoon tarvittaisiin perunaa rakenteen takia. Olen myös aina keittänyt sen kasvisliemeen ja lopuksi vaan lorauttanut kermaa mukaan. Antto Melasniemi romutti molemmat tavat ensimmäisessä (1/2011) Mondo Ruoka&Viini -lehdessä julkaistussa ohjeessaan. Hänen keitossaan on viisi ainesosaa: Maa-artisokkaa, kermaa, maitoa, suolaa ja valkopippuria. Muuta ei tarvita: Tämä on nimittäin täydellinen keitto. Varmemmaksi vakuudeksi totean, että tämä taitaa olla blogihistoriani ensimmäinen kerta, kun käytän sanaa täydellinen.

Olen keventänyt keittoa reippaalla kädellä. Melasniemen ohjeessa kermaa ja maitoa käytetään yhtä paljon. Minä olen todennut, että 1:2 on tarpeeksi kermainen omaan makuuni. Lisäksi käytän hiukan vähemmän nestettä kuin Melasniemi. Annos ei ole suurensuuri, mutta keitto on sen verran tuhti, että pieni määrä riittää varsinkin, jos tarjoat keiton alkuruokana.

Blogissa on myös perinteisempi ohje (lue: kevyempi, mutta ei yhtä taivaallinen ohje) maa-artisokkakeitolle ja maa-artisokasta kannattaa tehdä myös maukasta muhennosta. Komppaa kalaa täydellisesti.

Maa-artisokkakeitto Antto Melasniemen tapaan

pieni alkupalakeitto kolmelle-neljälle (neljälle keittäisin pikkuisen isomman satsin, on nimittäin petollisen hyvää)
Myös esimerkiksi puolitoistakertaiseen keittoon käytän kermaa vain saman määrän kuin tähän satsiin, eli käytän suhteessa enemmän maitoa. Edelleen keitto säilyy riittävän kermaisena

500 g maa-artisokkia
1-2 dl kermaa
4-5 dl maitoa (varaa hiukan enemmän, jotta voit tarvittaessa ohentaa keittoa)
suolaa
valkopippuria

pinnalle ruohosipulia (taittaa keiton kermaisuutta)

1. Kuori ja paloittele maa-artisokat.

2. Laita kattilaan maito ja kerma. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää maa-artisokat ja keitä, kunnes ne ovat kypsiä.

3. Soseuta samettisen sileäksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos keitto on liian paksu. Keitto kannattaa ohentaa suhteellisen ohueksi, muuten siitä tulee turhan tuhti.

4. Ripottele päälle ruohosipulia.

Vääräoppista pastaa – Pasta All’amatriciana

Mistä sitä kiistelemään ellei makuasioista? Italiassa kaikki tietävät, mikä on ainoa oikea tapa valmistaa pasta All’amatriciana. Tämä olkoon minun oikea tapani – olkoon vaikka jonkun toisen mielestä täysin väärä.

Tosielämässä italialaiset eivät kuitenkaan itsekään osaa päättää, tuleeko all’amatricianaan sipulia vai ei, chilistä nyt puhumattakaan. Roomassa vannotaan sipulin nimeen ja vajaan sadan kilometrin päässä Amatricessä sitä ei vahingossakaan sotketa mukaan. Kumpikin tapa on tietenkin se ainoa oikea. Edes kastikkeen kanssa tarjottavasta oikeasta pastalaadusta ei ole syntynyt yhteisymmärrystä, bucatini lienee kuitenkin yleisin – tai siis useimpien mielestä se ainoa oikea. Ainoa asia, josta ei synny kiistaa on guanciale eli kuivattu sianposki: Siitä tunnistaa aidon All’amatricianan.

Suomessa pieleen alkaa mennä jo sen ainoan asian kanssa, josta Italiassa on päästy yhteisymmärrykseen: Guancialea ei meikäläisiltä tiskeiltä juurikaan saa, joten vaihdoin sen pancettaan. Ja siitä eteenpäinkin päästin mopon irti ihan kunnolla: Sipulia, valkosipulia, kuivattua chiliä ja lopullisena niittinä alkuperäisreseptille sardelleja ja tomaattipyrettä. Nuo yrtit tuossa päällä ovat varsinainen kerettiläisyyden huipentuma, mutta onneksi makuasioista jos mistä kannattaa kiistellä. Minä väitän, että lopputuloksena oli pirun maukas tomaattikastike. Vääräoppinen kyllä, mutta onko sillä nyt niin väliä.

Jos kaipaat arkeen pientä luksusta, näin saat sitä edullisesti: Hae Pasta Factorystä Teurastamolta samana päivänä tehtyä tuorepastaa ja valitse muutama ihanan kypsä tomaatti. Käytä pekonin sijaan pancettaa. Tähän kaikkeen luksukseen et saa montaa euroa tuhlattua – ja maku on joka sentin arvoinen. Todella maukkaaseen lopputulemaan pääsee kyllä myös hyvillä tölkkitomaateilla, kuivapastalla ja pekonilla eli ei huolta vaikka et sattuisi asumaan Helsingissä tai lähikauppasi valikoimassa ei ole pancettaa.

Ja kuten olen luvannut: Lokakuussa arkiruoka valmistuu noin puolessa tunnissa, eikä vaadi kahta kattilaa tai pannua enempää.

Pasta All’amatriciana (tai tomaatti-pekonipasta)

neljälle

500 g tuorepastaa tai 400 g kuivapastaa (esim. bucatini tai spagetti)

6-8 siivua pancettaa tai pekonia
1 rkl tomaattipyrettä
3 sardellifilettä (tai anjovista)
4 valkosipulin kynttä
1 pieni kuivattu chili (tai makusi mukaan) tai kuivattuja chilihiutaleita
1-2 sipulia
1 prk hyviä kokonaisia tölkkitomaatteja tai 8 kypsää tomaattia
ripaus ruokosokeria
suolaa, mustapippuria
pecorinoa tai parmesania

1. Hiero morttelissa sardellifileet, valkosipuli, tomaattipyree ja chili tahnaksi.

2. Paista pancetta tai pekoni rapeaksi ja kullanruskeaksi kuumalla pannulla. Nosta se pois pannulta.

3. Laske lämpöä ja kuullota sipuli pannulle jääneessä rasvassa kullankeltaiseksi. Älä päästä palamaan. Lisää sardelli-valkosipuli-tomaattipyree-chilitahna ja kuullota muutama minuutti.

4. Lisää kaltatut tomaatit pienehköinä paloina ja ripaus ruokosokeria. Leikkaa pancetta pieniksi paloiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Hauduta puolisen tuntia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

5. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja raasta päälle reippaasti pecorinoa tai parmesania.

Lähteet: NY Times, Saku Tuomisen Aglio & Olio, Wikipedia. Reseptin pohjana olevan tahnan lainasin Dash and Bella -blogin kastikkeesta.

Kurkkaa myös suolaa&hunajaa-sivulle Facebookissa