Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Laiskan köksän vispipuuro

23.11.2012 16:05 \ 50 kommenttia \

Vispipuuro mehusta
Valmiista mehusta vispipuuro syntyy vaivatta. Jääkaapin mehuhyllyn vajuttamisen voi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa satokautta. 

Jos katsoo koko valmistusprosessia, on tämän vispipuuron synnyttämiseen käytetty aika paljon energiaa. On haettu mustaherukat Kuopion torilta bussilla (äiti), perattu marjat (äiti), keitelty mehut (äiti), tuotu mehupullot junalla Helsinkiin (äiti) ja tehty mehusta vispipuuro (minä). Jos omistaa ahkeran äidin, loppuosa on  kuitenkin laiskalle kokille sopivan vaivaton satsaus vispipuuroon. Nykyään mustaherukka- ja puolukkamehutiivistettä saa onneksi kaupanhyllystäkin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten niin ei aina ollut.

Meillä vispipuuro melkein poikkeuksetta keitetään mehusta. Omat suosikkini syntyvät musta-tai punaherukkamehusta tai niiden sekoituksesta. Olen pohtinut myös seljankukka- ja raparperimehujen testaamista puuron tekoon. Minulla on aina jääkaapissa se muutama pullo mustaviinimarjamehua flunssan karkoitukseen, niistä liikenee riittävästi myös vispipuuroon. Mehuversio on vaivaton, ei marjojen keittelyä eikä siivilöintiä. Siitä tulee myös aina takuuvarmasti samettisen pehmeää. Puuron voi toki tehdä myös ihan oikeista marjoista, vilkaise vaikka Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan marja-aronia-omenavispipuuroa.

Meillä vispipuuro tunnettiin lapsuudessani marjapuurona. Google-haun perusteella vispipuuro menee rinnanmitalla ohi yleisempänä muotona, mutta valmistustapa vaikuttaa olevan sama. Liekö murrevaikutusta sitten. Kummalla nimellä tämä herkku teillä tunnetaan?

Vispipuuro

neljälle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mehua (esim. mustaherukka-, punaherukka-, puolukkamehu)
1 1/2 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

1. Laimenna mehutiivisteestä vahva mehu. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

2. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

3. Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Puuroa ja pullantuoksua myös Facebookissa

Kategoriat: hävikistä herkuksi, helpot ja nopeat, kasvisruoat, marjat, perinteistä kotiruokaa, säilöntä \ Tagit: , , , , \ 50 kommenttia

Pelkkää höttöä – hampurilaissämpylät

20.11.2012 15:29 \ 34 kommenttia \

Parhaat hampurilaissämpylät ovat ihan höttöä. Ei kuitua, ei terveysruokaa, vaan ihan vehnäpullaa. 

Minulla on viha-rakkaussuhde Helené Johanssonin Leipä-kirjaan. Vika ei suinkaan ole kirjassa, se antaa nimittäin perusteelliset ohjeet täydellisen leivän leipomiseen ja on minusta parhaita opuksia, jonka olen tämän aiheen ympäriltä löytänyt. Mutta samaan aikaan tuo kirja muistuttaa minua suuresta saamattomuudestani.

Ostin kirjan suuressa sisäisessä uhossani, kun olin päättänyt oppia hapanjuurten salat ja oppia ilmiömäiseksi leivänleipojaksi. Syksyn aikana leipäjuuret, jotka tietenkin suunnittelin jakavani testamentissa jälkipolville, unohtuivat jääkaappiin tai niihin tarkoitetut rusinat homehtuivat. Miten vaikeaa voi olla pitää hengissä yhtä hiivaeliötä?

Näistä sämpylöistä olen saanut balsamia haavoihini. Ei hapanjuurta, ei esitaikinaa, ihan suoraviivaista vaivaamista yleiskoneella ja pari tuntia kohottamista. Lopputuloksena täydellistä vehnähöttöä nyhtöpossuburgereihin.

Ohje on kirjassa hotdogsämpylöille, mutta toimii yhtä lailla hampurilaissämpylänä. Kokemuksesta voin kertoa, että seesaminsiemenet kannattaa laittaa päälle heti, kun on pyöritellyt taikinan sämpylöiksi, jos ei halua keräillä niitä kimpoilevia siemeniä pitkin lattioita. Järki olisi toki voinut sanoa, että kohottamisen aikana sämpylöihin muodostuu pinta, johon siemenet eivät enää tartu, mutta oppia ikä kaikki.

Hampurilaissämpylät

12 pienenpientä sämpylää  

3 3/4 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Vaivasin omaani noin reilu 15 minuuttia. Sen jälkeen taikinassa oli hyvä sitko.

2. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia.

3. Jaa taikina 12 osaan (6-8, jos haluat suurempia sämpylöitä). Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja taputtele litteämmiksi. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia.

4. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.

Pssst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Kategoriat: leivät, leivonta, liharuoat, pitkän kaavan mukaan \ Tagit: , , , \ 34 kommenttia

Potut öljykylvyssä – ranskalaiset

17.11.2012 10:57 \ 30 kommenttia \

Minun logiikallani tunnin keittäminen rasvassa ei voi johtaa hyviin ja rapeisiin ranskalaisiin. Toisin kuitenkin kävi. 

Vanhan totuuden mukaan rapeat ranskalaiset vaativat kahden kerran keittämisen ja lämpötilojen kanssa pelaamista. Olen tehnyt niitä muutaman kerran kotioloissa ja lopputulema on kelpo, mutta edellyttää tarkkuutta. Sen sijaan tämä ohje on sen Kauppalehti Optiossa esitelleen Mikko Takalan mukaan idioottivarma. Ohje on Joel Robuchonin ja julkaistu alunperin Jeffrey Steingartnenin The Man Who Ate Everything -kirjassa.

Kauppalehti Option ruokasivut ovat yhdet suosikeistani. Takala kaivaa esille kiinnostavia kirjoja ja niitä testataan tositoimissa. Pakotan kuriirini tuomaan minulle lehden jo pelkästään ruokasivujen takia viikoittain. Vieläkin vähän harmittaa, että pietarilainen hotellisiivooja oli heittänyt roskiin Optioni, jossa oli ohje mangochutney ribseihin.

Suhtauduin tähän ohjeeseen kuitenkin hiukan skeptisesti, opiskeluaikojeni pikaruokalatyökokemusten perusteella ranskalaisten teossa puhutaan minuuttien eikä tunnin rasvakylvystä. Näin silmissäni mustanpuhuvat palaneet perunanpalaset. Minulla on kuitenkin aika kova luotto Takalaan, joten kaivoin kattilan ja öljypullon esille. Jouduin nielemään epäilyni.

Metodilla ei minusta aivan täydellisiä ranskalaisia tule, mutta ysin arvoisia kuitenkin. Se on pirun hyvin, kun ottaa huomioon vaivannäön suhteessa perinteiseen metodiin. Toinen hyvä puoli reseptissä on se, että tässä ei lutrata öljyä litrakaupalla, vaan normaalia pienempi määrä riittää. Tein ohjeen moninkertaisena, kun syöjiä oli paljon, silti öljyä meni vain reilu litra.

Valitse ranskalaisiin Bintje-perunoita tai muita kiinteitä perunoita. Omani tein Nicolasta. Ja kyllä, näitä keitetään tunti. Sisäinen palomieheni kehottaa ottamaan sammutuspeiton hellan lähelle, mutta suurin osa ajasta ollaan kyllä niin matalissa lämpötiloissa, että arvioisin syttymisvaaran melko pieneksi. Tätä lausuntoa en ole valmis antamaan vakuutusyhtiölle.

Robuchonin ranskalaiset

1 iso peruna / syöjä
kasviöljyä (rypsi tai auringonkukka)
suolaa

1. Kuori perunat, leikkaa niistä sivuiltaan noin 1 senttimetrin levyisiä tikkuja. Huuhtele ja valuta.

2. Laita perunat isoon, paksupohjaiseen kattilaan. Perunoita saa olla korkeintaan kahdessa kerroksessa.

3. Kaada päälle kylmä kasviöljy. Öljyn pinnan pitäisi olla noin 2-3 senttiä ylimpien perunoiden päällä.

4. Laita kattila liedelle keskilämmölle ja keittele noin 15 minuuttia. Jatka keittämistä vielä 25 minuuttia. Irrottele tarvittaessa pohjaan tarttuneet perunat. Älä menetä uskoasi tässä vaiheessa ei ole vielä ihan hirveästi tapahtunut, vaikka takana on 40 minuuttia keittämistä.

5. Nosta lämpöä lopussa niin, että öljy kuplii voimakkaasti ja keitä vielä vartti. Perunoiden pitäisi tässä vaiheessa olla kauniin kullanruskeita.

6. Nosta perunat pois reikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä. Mausta suolalla ja tarjoa heti.

Kategoriat: kasvisruoat, lisukkeet \ Tagit: , , , , , , \ 30 kommenttia