Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Onnellisen puutarhurin vuosi

9789510394427

Olen viettänyt pari iltaa aika tiiviisti sohvannurkassa seuranani suosikkini kevään puutarhakirjavalikoimasta. Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellisen puutarhan vuosi (WSOY) aiheuttaa valtavan kutinan viherpeukaloon. Kirja on visuaalisesti kaunis, mutta ehdottomasti parasta on sen informatiivisuus. Opin valtavasti kirjan ääressä. Se kattaa suuremmankin puutarhan vuoden alkukeväästä talveen. Laajudestaan huolimatta se on kuitenkin riittävän perusteellinen esimerkiksi hyötyviljelyn osalta, juuri sopiva ajatellen keittiöpuutarhaani.

Arvostelukappaleena saamani kirjan oppien perusteella olen nyt suunnitellut istutuksiani. Erityisen hyödyllinen oli listaus kasvukumppaneista eli rinnakkain soveltuvista lajikkeista, jotka parhaimmillaan tukevat toistensa kasvua. Sipulien viereen tulevat porkkanat, jotka auttavat torjumaan sipulin tuholaisia. Tomaatin kylkeen istutan basilikan, joka suojelee sitä jos ei kaikelta, niin ainakin joiltain taudeilta. Etanoita houkuttavat lajikkeet istutan parvekkeelle. Viime kesänä vertailimme salaattilajikkeita, jotka eivät niin houkuttaisi etanoita. Kirjassa sellaisena mainitaan sidesalaatti. Sen siemeniä olin ennättänyt ostaa jo maunkin puolesta, mutta tämä tieto ei ainakaan vähentänyt innokkuuttani sen istuttamiseen. Kasvimaalle taitaa päätyä etanoiden karkottamiseen iisoppia – tai sitten tuhkaa ja munankuoria.

Kiitän myös lopusta löytyvää hakemistoa. Vielä en pystynyt omaksumaan kaikkea vaikkapa tomaatinviljelystä. Oppeihin on helppo palata, koska hakemistoon on listattu kasvit lajikkeittain ja sivut, joilla niistä on kirjoitettu.

Kirja saa aikaan valtavan poltteen upottaa sormet multaan, koska se on ihanan positiivinen. Vai mitä sanotte kannustavasta lauseesta: “Keväällä uurastus kannattaa, tarjoaahan loppukesä yhtä sadonkorjuun juhlaa”. Sehän suorastaan pursuaa optimismia, eikö totta? Näissä tunnelmissa aloitin istutuspuuhat niistä kasveista, jotka eivät säikähdä pienestä, vaan itävät parhaiten kylmässä. Porkkana ja mustajuuri päätyivät jo nyt maahan. Ne olisi voinut istuttaa jo viime syksynä. Yrttien kanssa yritän malttaa odottaa kunnolla kesäkuun puolelle. Vanhan kansan oppien mukaan hallavaara on ohi kesäkuun yhdeksäs päivä. Pimeitä öitä kaipaavat aasialaiset kasvit kuten paksoi kannattaa istuttaa aikaisintaan kesä-heinäkuun taitteessa tai ne innostuvat valon johdosta kukkimaan ja käyttävät kaiken energiansa siihen, eivätkä syötävän osan kasvattamiseen.

Aloittelevana hyötyviljelijänä kaipaan valtavasti tietoa ja moni asia on uutta, joten kirja oli kuin tehty minulle. Kirjasta on varmasti kuitenkin iloa myös kokeneemmalle viljelijälle tai puutarhurille, niin kattava opus se on. Ja niin houkutteleva, että hetkeksi melkein unohdin pioneista, omenapuista ja marjapensaista huumaantuneena, etten ole omakotitaloihminen. Kirjan äärellä en ihmettele, miksi pientalojen kauppa on kiihkeimmillään keväällä.

Onnistuin muuten myös löytämään kaipailemiani shison siemeniä sekä vihreään että punaiseen shisoon. Ne löytyivät Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri-kaupasta nimellä veripeippi. Kasvin voi löytää myös nimellä perilla. Hyötykasviyhdistys oli aarreaitta hiukan harvinaisempien lajikkeiden osalta. Shison lisäksi ostin mm. salaattifenkolia, vihersipulia sekä punamaltoista pinaattia. Tästä eteenpäin olen virallisesti siementen ostokiellossa.

Arvovalintoja lautasella – broileripihvit

Kesäkurpitsa-broileripihvit
Syyllistyäkö vai eikö? Maukkaat broileripihvit johtivat henkiökohtaiseen pohdintaan arvovalinnoista ja eettisyyden merkityksestä lautasella.

kesäkurpitsa-broileripihvit-suolaajahunajaa

Seuraan säännöllisesti Guardianin koukuttavaa ruokasivustoa, jossa olen ihastunut mm. Yotam Ottolenghiin. Kun Mikko Takala oli Kauppalehdessä testannut Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjasta kesäkurpitsa-broilerpihvejä, en voinut vastustaa kiusausta. Tekijät, arabi ja juutalainen, ovat kasvaneet Jerusalemissa ja sittemmin luoneet uransa Lontoossa. Vaikka ruoka ei kansakuntia riitaisalla alueella ole pystynyt yhdistämään, nämä kaksi miestä se onneksi on.

Tämäkin resepti – kuten useimmat Ottolenghin reseptit – on erinomainen: Kevyet arkipihvit syntyvät kohtuullisessa ajassa ja niissä on makua. Tekemäni muutokset ovat varsin minimaalisia, lisäsin hiukan mausteita mm. inkivääriä ja laitoin reilummin yrttejä. Oli pakko laittaa kirja tilaukseen, toistaiseksi kaikki netistä löytämäni kirjan reseptit ovat olleet erinomaisia.

Broilerin käyttäminen johti taas kerran pohdintoihin valinnoistani lihatiskillä. Mitä enemmän luen asiasta, sitä suuremmat tunnontuskat tehotuotetun, ylijalostetun broilerin ostamisesta on alkanut tulla. Muutamassa vuodessa sen käyttö on meillä vähentynyt melko olemattomaksi, mutta edelleen sitä meille ostetaan satunnaisesti. Paketti jauhelihaa taisi olla ensimmäinen ostamani erä broilerinlihaa lähes puoleen vuoteen.

Muutama vuosi sitten en juurikaan pohtinut syömistäni ja sen eettisyyttä. Tieto on vaikeuttanut valintoja. Yöpöydällä on joulusta alkaen ollut Syötäväksi kasvatetut. Kutsuttakoon sitä vaikka silmien sulkemiseksi tosiasioilta, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen – ehkä pelkään, että tieto lisää liikaa tuskaa. En ole valmis kasvissyöjäksi ja olen välillä pohtinut, missä menee raja: Mistä olen valmis luopumaan? Uhanalaiset kalat – helppo valinta, vaihtoehtoisia kalalajeja kyllä riittää. Suomen Kuvalehden mukaan esimerkiksi Suomen 73 kalalajista uhanalaisia on 12. Valinnanvaraa on siis edelleen, vaikka jättäisin ankeriaat mereen. Häkkikanaloiden munat ovat helposti korvattavissa vapaan kanan munilla ja luomumunilla. Lihansyönnin osalta rajankäynti onkin huomattavasti vaikeampaa.

Täysin eettistä ja ekologista vaihtoehtoa lihansyönnistä ei taida olla edes olemassa. Riista lienee lähimpänä kaupunkilaisen kuvittelemaa ideaalia, mutta todellisuudessa hirviä ja riistalintuja ei riitä Suomen metsissä täyttämään kaikkien tarpeita. Reaalimaailmassa se olisi vain harvoille mahdollinen valinta. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos kysytään punavihreiltä koulutetuilta naisilta pääkaupunkiseudulla, kasvissyönti vaikuttaa olevan lähes normi. Kuva on kuitenkin harhaanjohtava: Eri lähteiden lukujen perusteella arviolta 96-98 % suomalaisista syö lihaa.

Ruokaprofessori Johanna Mäkelä totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että yhä tärkeämmäksi osaksi ruokapuhetta on tullut se, mitä ei syödä. Saman ilmiön tunnistan itsekin. Henkilökohtaisia arvovalintoja tehdään laajalla skaalalla: Osa rajaa pois lautaseltaan lihan, toiset kaiken eläinperäisen, osa tonnikalan, jotkut kaiken lihan riistaa lukuunottamatta, toiset eläinlapset, broilerin tai muun paitsi luomulihan. Kiinnostavaa on, kuinka hiljaa suuri lihaasyövä enemmistö tässä keskustelussa on. Lukujen ja varmasti myös meidän kaikkien empiiristen kokemusten perusteella me lihansyöjät olemme kuitenkin edelleen valtava enemmistö.

Pohdintani asian ympärillä on kyllä jonkin verran muuttanut ruokalistaani: Vähintään kerran viikossa pyrin pitämään kasvisruokapäivän, suosin kalaa, broileria lautaselle päätyy vain harvoin ja luomulihan osuus lihaostoistamme on lisääntynyt. Pidän lihasta liikaa – myös grillibroilerista ja pitkään haudutetusta lihapadasta, jotta olisin valmis luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Syyllistyn hiukan siitä, että eettisyyden sijaan valintojani ohjaavat makunautinnot, mutta en kuitenkaan syyllisty tarpeeksi, jotta olisin valmis muuttamaan ruokatottumuksiani kovin radikaalisti. Nämäkin maukkaat pihvit söin hyvällä ruokahalulla. Tunnustan tosiasiat ja hyväksyn, että lautaselleni päätyvien eläinten kohdalla kyse on tuotantoeläimistä. En kaipaa ylenmääräistä inhimillistämistä, mutta toivoisin, että tuotantoeläimiä kasvatettaisiin inhimillisissä olosuhteissa. Mitä se sitten tarkoittaa? Siinä riittää ainakin kaltaiselleni eläinten kasvatuksesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle pohdittavaa.

Näkökulmia on yhtä monta kuin keskustelijoita. Oletteko te pohtineet omaa ruokavaliotanne eettisistä tai ekologisista syistä tai tehneet arvovalintoja pohdintojen seurauksena? Rajaatteko jotain lautaselta pois vai syöttekö kaikkea hyvällä ruokahalulla?

kesäkurpitsa-broileripihvit-1-suolaajahunajaa

Kesäkurpitsa-broileripihvit

6 kpl, kahdelle

250 g broilerijauhelihaa
100 g raastettua kesäkurpitsaa
2 kevätsipulia
sentin-parin pätkä tuoretta inkivääriä
1/2 kananmuna
reilu 2 rkl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteria, minttua, basilikaa)
1/2 tl juustokuminaa
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
lusikankärjellinen cayennepippuria

öljyä paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa, silppua valkosipuli, yrtit ja inkivääri. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Sekoita kaikki aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja taputtele massasta kuusi pienehköä pihviä. Paista öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin.

4. Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 220-asteisessa uunissa kypsiksi (noin 7-8 minuuttia).

facebookissa-lätkä

Paahdettu porkkana-avokadosalaatti

Porkkana-avokadosalaatti sitruskastikkeella

porkkana-avokadosalaatti-suolaajahunajaa

Opin juuri knoppitiedon: Porkkana on yksi niistä juureksista ja vihanneksista, joissa kotimaiset tuottajat ovat kilpailukykyisimpiä. Puutarhaliiton mukaan peräti 93 % suomalaisten syömästä porkkanasta tuotetaan Suomessa. Kaukana ei siis ole se väite, että ilman ulkomaantuontia täällä syötäisiin talvet lähinnä naurista – ja lukujen perusteella rinnalle riittäisi myös porkkanaa. Esimerkiksi salaateista rajojen ulkopuolelta saapuu 70 % ja tomaatistakin yli kolmannes. Luvut ovat muutaman vuoden takaisia, mutta ilmasto on kyllä ihan entisensä eli merkittäviä muutoksia kulutuksessa ei todennäköisesti ole tapahtunut.

Viime vuonna oman palstani positiivisiin yllättäviin kuuluivat juuri porkkanat, joten ehkä muutaman kuukauden päästä pääsen tekemään tätä Jamien sivuilta löytämääni porkkana-avokadosalaattia oman maan porkkanasadosta. Salaatti on jo hetken odottanut toteuttamista. En olisi itse tullut ajatelleeksi porkkanan ja avokadon yhdistämistä, joten kiinnostukseni heräsi.

Tekemistä ei olisi kannattanut lykätä yhtään: Salaatti oli niin järjettömän hyvää, että söimme sitä samantien kaksi päivää putkeen. Epätodennäköinen yhdistelmä nimittäin toimii loistavasti, kun porkkanat paahdetaan mausteöljyssä marinoituna uunissa ja kastikkeen pohjan muodostavat raikkaat sitrukset. Salaatin suutuntuma on hieno: Pehmeä avokado ja pehmeäksi paahdettu porkkana yhdistyvät rapeaan paahdettuun leipään ja siemeniin.

Olen ollut kohtuullisen uskollinen Jamien alkuperäiselle reseptille. Vaihdoin vain kuminan fenkolinsiemeniin, koska pidän anikseen vivahtavan fenkolin ja appelsiinin yhdistelmästä. Jamie varmaan hyväksyisi muutoksen: Hänen mukaansa nimittäin fenkolinsiemenet on sichuaninpippurin, chilin, korianterinsiementen ja kurkuman rinnalla yksi viidestä mausteesta, jotka kaikilla pitäisi olla kaapissaan. Isänmaallista olisi tosin ollut käyttää kuminaa, sillä kolmannes maailman kuminasadosta tuotetaan Suomessa. Valoisien öiden ansiosta siitä kasvaa täällä poikkeuksellisen aromaattista.

Olen myös vähentänyt chilin määrää, omat kuivatut chilini ovat suhteellisen tulisia, mutta muutoin muutokset ovat lähinnä nimellisiä. Hieno resepti kaiken kaikkiaan. Salaattin päälle voi ripotella hiukan fetaa tai tarjota sen esimerkiksi grillattun halloumin kanssa.

Porkkana-avokadosalaatti sitruskastikkeella, resepti Jamie Oliver

(tulostettava versio reseptistä)
neljälle

500 g porkkanoita
3 avokadoa
1/2-1 kuivattu chili tulisuudesta riippuen
1 tl fenkolinsiemeniä
2 valkosipulin kynttä
6 oksaa timjamia (lehdet)
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
1 appelsiini
1 sitruuna
4 ohutta (noin puoli senttiä) viipaletta ciabattaa tai muuta hyvää vaaleaa leipää
yhteensä noin ruukullinen erilaisia salaatteja (rukolaa, vesikrassia, romainesalaattia)
4 rkl paahdettuja siemeniä (esim. kurpitsansiemeniä ja pinjansiemeniä)
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia

1. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Kuori porkkanat ja leikkaa ne pitkittäin muutamaan osaan – paitsi jos sinulla on ihania, kapeita uuden sadon porkkanoita.

3. Keitä porkkanat lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.

4. Valmistele sillä aikaa mausteöljy porkkanoiden maustamiseen, tarvitset sen samantien, kun kaadat porkkanoista veden pois. Hiero morttelissa suola, pippuri, kuivattu chili ja fenkolinsiemenet tasaiseksi. Lisää valkosipuli ja timjamin lehdet. Tuloksena on hiukan tahnamainen koostumus. Kaada joukkoon oliiviöljyä ja loraus vaaleaa balsamicoa tai valkoviinietikkaa. Maista, että mausteet ovat kohdillaan.

5. Pyörittele porkkanat mausteöljyssä ja laita ne uunivuokaan. Leikkaa sitruuna ja appelsiini puoliksi ja laita ne samaan vuokaan porkkanoiden kanssa leikkuupinnat alaspäin.

6. Paahda uunissa, kunnes porkkanat ovat saaneet kunnolla väriä – käytännössä noin puoli tuntia.

7. Kun porkkanat ovat uunissa, halkaise avokadot, poista siemenet ja lohko hedelmät. Revi salaatti reiluiksi paloiksi ja paahda siemenet.

8. Ota porkkanat ja sitrushedelmät uunista. Purista appelsiineistä ja sitruunoista mehu esim. painamalla niitä tukevalla kauhalla pohjasta. Sekoita joukkoon samanverran oliiviöljyä ja loraus balsamicoa. Mausta suolalla ja pippurilla.

9. Sekoita porkkanat, avokadot ja salaatinlehdet. Lisää joukkoon kastike. Paahda ohuet ciapattaviipaleet leivänpaahtimessa ja murra paahdetut leivät ronskeina paloina salaatin joukkoon.

10. Nosta tarjolle lautasille tai tarjoiluvadille, ripottele pinnalle paahdetut siemenet ja lisää tarvittaessa oliiviöljyä. Tarjoa jogurtin kanssa.