Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Jos metsään haluat mennä nyt – sitruunainen poke-kakku

Suomalaisen yltiöhyveellisyyden ylin porras: Marjanpoiminta. Mummotkin keräsivät saaveittain. Mitä te niiden pokemonien perässä juoksette, menkää mustikkaan! Olisi edes jotain hyötyä. Iloton korpivaellus – suomalainen ideaali. Jos metsään haluat mennä nyt – mene toki, mutta pakko ei ole. 

Poke-kakku
Viime vuonna päätin kokeilla kaupunkimarjastamista. Polleana pakkasin rasiat pyörän perään ja polkaisin kohti mustikkametsää. Maan suurin kaupunki on nimittäin oikeasti luonnonläheinen kotikaupunki, jota halkoo valtava puisto täynnä marjoja ja sieniä. Ihan siinä meidän kaikkien ulottuvilla.

Lupaava alku, mättäät mustikoita sinisenään. Pyörä parkkiin ja kyykkyyn. Ei itikan itikkaa. Kaupunkikeräilyn ylellisyyttä. Pohja alkoi täyttyä. Mutta miten tässä haisee niin siltä iteltään? Haju, ihan kaikkialla, kunnes tajuan, että olen astunut jonkin aikaa sitten koiranjätökseen. Kaikki pakkautuneina tiiviisti vaelluskenkien (kaupunkilainen ei tietenkään lähde luontoon ilman niitä) syviin väleihin. Vielä toinen samanlainen kakkaepisodi samalle reissulle ja päädyin kurvaamaan kotiin lähikaupan pihan kautta. Siitä litra mukaan ja piirakan tekoon.

Voin poimia puolihuolimattomasti piirakkatarpeet mökin pihalta. Mutta kun hommaan lisätään pohjaton 10 litran sanko ja hyötynäkökulma, livahtaa hommasta huvi nurkan taakse ja tilalle pamahtaa suorittaminen. Hampaat irveen ja sankoa täyteen.

Tänä vuonna suomalaisissa metsissä häärii ennätykselliset 3500 viisumillista poimijaa – ja lisäksi se jokavuotinen ennätysmies, josta iltapäivälehdet saavat hyvän lööpin ja se nuori mies pohjoisesta, joka sai kehut presidenttiä myöten. Marjastakoot minunkin puolestani, minä maksan. Laatikollisen saa alle kolmellakympillä, siinä on meille pullamössöille koko talven tarpeiksi.

Mustikat sitruunaiseen poke-kakkuun on siis kerätty lähikaupan laarista, mutta se ei vähennä makunautintoa. Poke-kakku ei saa nimeään lähiravintolan portsarista vaan siitä, että kakun pintaan tökitään (poke) reikiä paistamisen jälkeen ja niihin valutetaan täytettä. Vaikkapa hilloa, kuten Sanna Kekäläisen Hesariin tekemässä kakussa, josta sain alunperin innoituksen tökkimiseen tai marjasurvosta kuten Kokit ja potit -blogin kakussa. Halusin tuhdisti sitruunaisen version kakusta, joten valutin sitruuna-jogurttikakun reikiin sitruunamehulla ohennettua lemon curdia. Sitruunaa kerrakseen kaltaisilleni hapannaamoille.

Sitruunainen poke-kakku

kuudelle hengelle, noin 18-senttiseen irtopohjavuokaan.
Huomioi, että täytteen menekkiin vaikuttaa se, kuinka paljon ja kuinka syviä reikiä tökit kakkuun

175 g huoneenlämpöistä voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
1 pienen luomusitruunan kuori
veitsenkärjellinen vaniljaa (tai 2 tl vaniljasokeria)
2 dl turkkilaista jogurttia
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte

noin 1 dl lemon curdia
noin 3-4 rkl sitruunamehua

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl turkkilaista jogurttia
1-2 rkl tomusokeria
ripaus vaniljaa

lisäksi mustikoita, vadelmia ja mintunlehtiä
voita vuoan voiteluun ja leivinpaperia (tai korppujauhoja)

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen ja nosta voi lämpiämään huoneenlämpöiseksi.

2. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, voitele reunat kevyesti ja vuoraa ne leivinpaperilla (tai voitele ja korppujauhota vuoka).

3. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon raastettu sitruunankuori ja vaniljajauhe (tai vaniljasokeri).

4. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Lisää jogurtti.

5. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi nuolijalla taikinan joukkoon.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

7. Anna kakun jäähtyä vuoassaan noin vartti ja kumoa se sen jälkeen vuoasta ritilän päälle (tai lautaselle). Töki kakkuun esimerkiksi puuhaarukan kahvapäällä koloja melkein pohjaan saakka. Tein yhteensä kahdeksan koloa.

8. Mittaa lemon curd pieneen kulhoon ja ohenna sitä lusikallinen kerrallaan sitruunamehulla, kunnes saat valuvaa mutta edelleen jämäkkää tahnaa. Levitä tahna kakun päälle ja pidä huoli, että se valuu kunnolla reikiin. Pinnalle on tarkoitus jäädä vain ohuen ohut kerros.

9. Juuri ennen tarjoilua, vatkaa vatkaimella tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja vanilja tasaiseksi vaahdoksi. Levitä se kakun päälle ja koristele reilulla keolla tuoreita mustikoita ja vadelmia sekä mintunlehdillä ja tomusokerilla.

Satokauden Nizzansalaatti ja hyvän salaatin anatomia

Salaatin tekijät tärkeimmät ohjenuorat: Käytä aina kauden parasta antia, äläkä turhia vetistele. Hyvän salaatin anatomia ja Nizzansalaatti, kulhollinen uutta satoa. 

Nizzansalaatti

Hyvän salaatin anatomia on aika yksinkertainen:

Huomioi sesonki. Vaikka kalpea naama huutaa kevättalvesta vitamiineja, kannattaa pitkälle kevääseen salaatit rakentaa vaikkapa paahdetuista juureksista ja viljatuotteista. Mauttomia talvitomaatteja on turha pilkkoa lautaselle, makua on minimaalisesti. Juuri nyt on puolestaan paras aika vihersalaateille ja tomaatitkin ovat pian herkullisimmillaan.

Ruokaa, ei pupunruokaa. Salaatti ilman kastiketta on turhake ja nälkää pitämään tarvitaan myös proteiinia, siihen ei pelkästä heinästä ole. Lihaa, kalaa, linssejä, papuja, juustoa, kananmunia. Rajana on oikeastaan vain mielikuvitus ja salaatin saa sovitettua sopivaksi oikeastaan kaikkiin ruokavalioihin.

Kastike, viimeinen silaus ja välttämättömyys. Oliiviöljyllä pärjää pitkälle, useimmiten käytän myös sitruksia. Juuressalaatteihin kastikkeen voi laittaa hyvissä ajoin maustamaan ainesosia, mutta vihersalaatteihin kastike kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, jotta salaatti pysyy rapeana. Liika on liika kastikkeessakin. Teen mieluusti hiukan tiukanmakuisia kastikkeita, joita riittää pikkutilkka antamaan makua salaattiin.

Anna hampaille töitä. Purutuntuma ja tekstuurit: Pähkinöitä, siemeniä, krutonkeja ja napakoita kasviksia. Vastapainoksi pehmeiksi keitettyjä kananmunia, avokadoa, fetaa tai muuta juustoa. Hyvässä salaatissa on vastusta myös hampaille.

Muutamaa sääntöä vahvistavaa poikkeusta lukuunottamatta jätän salaateissa kaiken aika reilunkokoiseksi. Revin salaatin lehdet – niille ei veistä näytetä – ja paloittelen muutkin ainesosat reiluiksi paloiksi. Salaatin rakenne on parempi ja maut pääsevät paremmin esille. Salaatti ei myöskään turhaan vetisty, kun ainesosista irtoaa vähemmän nestettä.

Silmänruoka on puoli ruokaa (tai ainakin neljäsosa). Kun kokoat salaatin syvän kulhon sijaan laakealle alustalle, saat salaatin ainesosat kauniisti esille. Kaikkien ainesten sekoittamisen sijaan voit asetella ainekset myös sektoreihin tai koota salaatit valmiiksi lautasille. Laakean astian etuna on myös se, etteivät alimmat ainekset vety kulhon pohjalla.

Älä turhia vetistele. Vähänkään multainen salaatti pitää pestä, mutta myös kuivata. Salaattilinko tai pyyhe ovat siihen parhaita välineitä. Vetinen salaatti menettää kaiken rapeutensa. Samasta syystä poistan muista paitsi avomaankurkuista siemenet ja suosin tomaateista kirsikkatomaatteja.

Hyödynnä koko vihreä linja. Vuonankaali, vesikrassi, pinaatti, tammenlehväsalaatti, romaine. Omat suosikkini ovat salaattiosaston tummanvihreästä päästä. Jos tuppaat jymähtämään yhteen salaattilaatuun, käy välillä vieraissa.

vinkki


Hiukan nuupahtaneelle salaattikerälle voi antaa shokkihoitoa upottamalla sen jääkylmään veteen. Se saa kylmässä kylvyssä rapeutensa takaisin. Muista kuivata salaatin lehdet huolellisesti.

 

Suosikkisalaattini? Mahdoton sanoa. Kun kaikki kasvimaan antimet ovat tuoreimmillaan, lautasellani kuitenkin vihertää. Mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä useammin salaattiainekset saavat paahdetta pintaansa uunista ja kasvisten tilalle tulevat juurekset.

Nyt on paras aika vuodesta koota lautaselle tuoreita makuja, höyryttää kasvikset kevyesti ja maustaa ne mahdollisimman hellävaraisesti. Lähes kaikki maasta nostettava alkaa olla parhaassa sesongissaan. Nizzansalaatti on maukas kulhollinen satokauden antimia: Suomalaisia papuja, avomaankurkkua, syvänpunaisia tomaatteja, kesäsipuleita. Kotoisen satokauden version teen vaihtamalla tonnikalat ja anjovikset kotimaiseen kalaan ja jättämällä oliivit pois. Kylkeen hapokas vinegretti,

Satokauden Nizzansalaatti

kahdelle

noin 250-300 g kalaa (esimerkiksi savusiikaa, ahvenia tai kuhaa)
4 pienehköä perunaa
2 kananmunaa
100 g vihreitä papuja
1 avomaankurkku
noin 10 kirsikkatomaattia
1 kesä(puna)sipuli
1/2 ruukkua tummanvihreälehtistä salaattia
muutama oksa tuoretta tilliä
(kourallinen mustia oliiveja)

Sinappivinegretti

4 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl dijonsinappia
1/2 pienestä valkosipulin kynnestä
ripaus suolaa
ripaus sokeria
mustapippuria

1. Kypsennä kala, jos et käytä valmiiksi savustettua kalaa. Savusta, grillaa tai paista mielesi mukaan.

2. Valmista vinegretti: Kuori ja raasta tai pilko valkosipulin kynsi mahdollisimman hienoksi. Mittaa kaikki ainekset lasiin tai pieneen kulhoon ja vatkaa haarukalla tasaiseksi kastikkeeksi. Maista ja tasapainota maku haluamaksesi. Kastike on aika hapokas, koska pidän sellaisesta Nizzan salaatissa – maltillisesti vahvaa kastiketta, jotta myös ainesten omat maut pääsevät esiin.

3. Pese perunat ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Uudet perunat laitetaan kiehuvaan veteen.

4. Keitä kananmunat löysähköiksi. Laita ne kylmään veteen ja keitä vielä 6 minuuttia sen jälkeen, kun vesi on alkanut kiehua. Säikäytä munat eli kaada vesi pois, odotan hetki, että kuorelta haihtuu kosteus ja laita munat sen jälkeen kylmään veteen.

5. Kypsennä vihreät pavut. Leikkaa niistä päät pois ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä napakoiksi (noin 5-7 minuuttia).

6. Halkaise kirsikkatomaatit, kuori avomaankurkku ja leikkaa se reiluiksi paloiksi. Siivuta kesäsipuli ohuiksi siivuiksi.

7. Huuhtele ja kuivaa huolellisesti salaatinlehdet, revi ne reiluiksi paloiksi.

8. Kokoa salaatti suoraan lautasille tai laakeaan kulhoon.

9. Valuta hiukan vinegrettia salaattiin ja nosta loppu kastikkeesta pöytään.

Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu – ruusuinen vadelma-raparperikakku

Kun palaa tauolta, kannattaa se tehdä komeasti. Raikas ja ruusuinen vadelma-raparperikakku, juhlapöydän kuningatar kirpun ristiäisistä, on juuri sopiva paluu blogin pariin.
ruusukakku

En tiedä, oliko minulla hirveästi kuvitelmia, millaista vauva-arki on. Mutta jos olikin, tuskin olisin osannut ennakoida täysin todellisuutta. Symbioosia on takana nyt reilu kolme kuukautta. Toisaalta kaikki on ollut paljon helpompaa kuin uskalsin ehkä toivoakaan, leppoisaa ja ihanaa. Mutta samalla paljon tiiviimpää, kuin ymmärsin odottaa. Kun pullo ei kelpaa, äiti on aika kriittinen. Tämä majakka ja perävaunu -yhdistelmä ei pääse irti toisistaan.

Kaikesta tästä on ollut seurauksena viiden vuoden blogiharrastuksen pisin tauko. Muistikortti pullistelee kuvia, uskokaa kai älkää, meillä on nimittäin taas kokattu. Eikä sanottavakaan ole loppunut. Päinvastoin: Pää on täynnä puolivalmiita tekstejä, ideoita ja asiantynkää. Kun istuu päivät imettämässä, on aikaa ajatella. Paljon. Vain kädet puuttuvat. Niitä voisin ottaa pari lisää.

Tätäkään kakkua tuskin olisi syntynyt ilman niitä apukäsiä. Miehen. Äidin. Anopin. Leivoin kakun ristiäisiin, kun ympärillä oli hyssyttäjiä. Kesti yli kuukausi saada se tänne blogiin. Sellaista se on. Meidän uusi normaali. Ainakin vielä hetken. Tahtovat nimittäin kasvaa silmissä nuo lapset.

Ruusuinen vadelma-raparperikakku on saanut innoituksensa ruusuisesta pavlovasta. Vadelmia saa nyt edullisesti ja raparperiakin edelleen, joten parempaa aikaa leipoa tämä ruusuinen kakku ei olekaan. Kakut ovat juuri nyt tällaisia: Korkeita ja yksinkertaisia. Toinen äärilaita on övereistä överein, joka pullistelee koristeita ja ui toffeessa ja muussa yltiömakeassa. Välimuotoja ei tunneta.

vinkkiKorkea kakku on helpoin koota kahdesta erillisestä kakkupohjasta. Ne kypsyvät nopeammin kuin yksi korkea kakkupohja, eikä pinta ehdi tummua turhan tummaksi.

Kun kokoat kakkua laita pohjimmaiseksi ja ylimmäiseksi leveimmät kakkupohjat, keski-osa on helpompi tasoittaa vaahdolla kuin yläosa. Tasoita reunat kermavaahdolla (tai tässä tapauksessa täytteenä käytettävällä kerma-mascarponevaahdolla) ja nosta kakku kylmään. Kylmän vaahdon päälle on helppo levittää kuorrutus tasaisesti.

Tasaisen pinnan salaisuus on palettiveitsi. Tavallisella veitsellä kuorrutteen levittäminen tasaiseksi on hankalaa. Veitsi kannattaa myös kastaa kuumaan veteen jokaisen vedon jälkeen. Helpoiten levittäminen onnistuu, jos sinulla on pyörivä alusta, mutta kohtuullisen hyvää jälkeä saa ilmankin. 

Ruusuinen vadelma-raparperikakku

noin kahdellekymmenelle, kahteen noin 18-senttiseen vuokaan

Kakkupohjat

5-6 munaa (3 dl)
3 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte

raparperihilloketta (ks. resepti alla)
reilu 5 dl vadelmia (jos käytät pakastevadelmia, valuta neste huolellisesti pois)
4 dl vispikermaa
150 g mascarponea
3-4 tl ruusuvettä
sokeria

Kuorrutukseen

3 dl vispikermaa
100 g mascarponea
2-3 tl ruusuvettä
sokeria

Koristeluun ruusuja ja macaroneja
Kostuttamiseen sitruunalla maustettua vettä

lisäksi leivinpaperia ja voita vuokien vuoraamiseen sekä foliota suojaamaan ruusujen varret

1. Kuumenna uuni 185 asteeseen. Voitele molemmat kakkuvuoat ja vuoraa ne leivinpaperilla (tai voitele ja korppujauhota ne).

2. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Kuohkean kakun perusta on muna-sokerivaahto eli vatkaa kunnes saat helposti tehtyä kahdeksikon vaahdon pinnalle vatkaimesta valuvasta taikinasta.

3. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi varovasti taikinan joukkoon. Käytä sekoittamiseen sähkövatkaimen sijaan esimerkiksi nuolijaa.

4. Jaa taikina tasan kahteen vuokaan ja paista kakkupohjia noin 20-25 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Kokeile kypsyyttä tikulla: Kun tikkuun ei tartu enää taikinaa, kakku on kypsä.

5. Nosta kakut uunista ja pudota ne hetken kuluttua vuoasta noin parinkymmenen sentin korkeudelta pöydälle. Kakuissa oleva vesihöyry korvaantuu ilmalla ja ne pysyvät kuohkeana.

6. Anna kakkupohjien jäähtyä ja leikkaa ne kahteen osaan täyttämistä varten.

7. Kakkupohjien jäähtyessä vatkaa täyte: Yhdistä kulhossa kerma ja mascarpone ja vatkaa vaahdoksi. Mausta sokerilla ja ruusuvedellä.

8. Yhdistä kaksi kakkua kokoamisvaiheessa. Jos haluat mahdollisimman suorareunaisen kakun, laita leveimmät kakkulevyt pohjimmaiseksi ja päällimmäiseksi.

9. Kokoa kakku kerros kerrokselta: Kostuta kakkulevy ensin sitruunalla maustetulla vedellä, levitä sen jälkeen raparperihilloke, sen päälle kerma-mascarponevaahto ja ripottele vaahdon päälle kolmasosa vadelmista.

10. Kun kaikki kerrokset ovat päällekkäin, tasoita vielä reuna kerma-mascarponevaahdolla tasaiseksi, peitä kakku ja nosta se kylmään.

11. Koristele kakku samana päivänä, kun tarjoat sen. Vatkaa kerma ja mascarpone vaahdoksi, mausta ruusuvedellä ja sokerilla. Kuorruta kakku ohuehkolla kerroksella vaahtoa. Tasainen kuorrutus on helpointa tehdä palettiveitsellä tai muulla leveällä veitsellä. Kostuta veistä vetojen välillä kuumassa vedessä.

12. Koristele ruusuilla ja macaroneilla: Leikkaa ruusuihin noin parin sentin mittainen varsi, suojaa se huolellisesti foliolla tai tuorekelmulla ja paina kakun pintaan. Asettele macaronit puolikaareen.

Raparperihilloke

noin 1 l raparperia pilkottuna
1 1/2 dl sokeria
lusikankärjellinen 100 %-vaniljaa
1/4 dl vettä

1. Keitä raparperihilloke jo hyvissä ajoin ennen kakun täyttämistä, jotta se ehtii jäähtyä. Hillo on melko hapanta, koska halusin kakusta makean sijaan raikkaan. Käytä enemmän sokeria, jos haluat hillosta makeaa.

2. Laita kaikki ainekset kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes raparperi on pehmeää (noin 10 minuuttia).