Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yhteistyöt

Kevättalven kattaus ja täydellinen lihapullapasta

Jonnekin jatkuvaan sateeseen piiloutuva, orastava kevättunnelma vaatii pastellia ja sesongin parhaat antimet pöytään. Valitsin suosikkini Le Creusetin mallistosta ja katoin niillä kevättalven päivällisen. Täydellinen lihapullapasta hurmasi kaikenikäiset ruokavieraat.

Yhteistyössä Le Creuset

lihapullapasta le creuset

Tänä vuonna helmikuu on paiskonut avokäsin räntää ja vettä molemmille poskille, mutta silti jaksan edelleen uskoa sen olevan kuukausista jaloin. Kyllä se vielä kevääksi kääntyy. Enää ei tarvitse tarpoa pilkkopimeässä töihin ja kotiin, viikonloppuisin päivä tuntuu mukavan pitkältä. Ulkona ei ehkä tunnu keväältä, mutta juuri siksi halusin vähän kevättunnelmaa laskiaisen päivällispöytään.

Olen ihastunut Le Creusetin helmikuussa lanseerattuun uutuusväriin, utuiseen harmaaseen (Mist Gray). Kun yhdistää sen  kermansävyyn ja sekoittaa mukaan hiukan pastelleja, kokonaisuudesta syntyy sopivan keväinen. Valitsin myös teille arvottavaksi neljä kuvan minipataa harmaana (tarkemmat ohjeet postauksen lopussa).

le creuset minipadat

90-vuotiaan ranskalaisklassikon hienous on paitsi laadussa – sen tuntee käsivarsissaan kun nostelee patoja pöytään – myös mielettömän rikkaassa väripaletissa. Siinä missä minä katoin pöytään pastellisen keväistä, rakensivat Mari ja Liisa Kivistöön viime syksynä sadonkorjuukattauksen kaikissa sateenkaaren väreissä. Esimerkiksi ikonista klassikkopataa on tarjolla Skandinavian mallistossa kaikkiaan 12 värissä (maailmalla värejä hengästyttävät 24). Yhä edelleen tietenkin myös siinä ensimmäisessä ja alkuperäisessä, oranssinpunaisena. Padat valmistetaan Ranskassa samassa valimossa, jossa ensimmäinenkin tuli ulos hiekkamuotistaan.

Suurin vaikeus on valinnanvaikeus. Värien lisäksi nimittäin myös kokoja on valita asti. Uusi löytö minulle oli laakea ja matala buffetpata, jossa tarjosin kuuden hengen lihapullapastan. Pata olisi omiaan suurempiinkin juhliin – se olisi nimittäin vetänyt melkein toisen mokoman tarpeen vaatiessa.

kevättalven-menuAlkuun piilotin lajitelman antipasteja minipatoihin, väliruoaksi jaoimme padallisen simpukoita terästettynä mm. chilillä ja korianterilla, pääruoaksi lapsiystävällistä lihapullapastaa ja aterian päättivät köyhät ritarit veriappelsiinisalaatilla.

Lihapullapasta on petollisen yksinkertainen, mutta lopputulos on täydellinen. Yksinkertaisissa lihapullissa on käsittämättömän pehmeä rakenne, joka syntyy reilusti määrästä kuivaa leipää ja raastettua pecorinoa sekä vedestä. Rakenne on aivan poikkeuksellinen. Sitä ei kokeilematta usko. Reseptin perusta on Genius recipes -kirjasta, johon on koottu nerokkaan yksinkertaisia reseptejä. Monet niistä löytyvät myös Food52-verkkolehden sivuilta. Ja kyllä tomaattikastikkeseen roiskaistaan ihan kunnon kimpale voita. Ei ehkä terveysruokaa, mutta herkullisen täyteläistä pyhäruokaa. Pullat on maustettu klassisen lapsiystävällisesti, mutta ne eivät muuta kaipaa. Joskus vähemmän on enemmän.

Ja sitten vielä se arvonta: Kerro kommenteissa, mitä sinä kattaisit minipadoissa kevättalven juhlapöytään 20.2.2016 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan neljä minipataa kevään uutuusvärissä (Mist gray). Palkinnon arvo on 120 euroa ja se postitetaan vain Suomeen. Palkinto arvotaan kaikkien Facebookissa, blogissa ja Instagramissa arvontaan osallistuneiden kesken.

Muokattu: Hip, hip hurraa ja onnea voittajalle. Blogin kaikkien aikojen suosituimmassa arvonnassa random.org toimi onnettarena ja poimi voittajaksi nimimerkki Ramonan. Voittajaan on oltu yhteydessä, ellei hän ilmoittaudu, arvonta uusitaan. 

Lihapullapasta – lihapullia tomaattikastikkeessa

noin kahdeksalle muun aterian tukevuudesta riippuen

3 1/2 dl kuivaa leipää karkeaksi korppujauhoksi ajettuna
3 dl haaleaa vettä
2 kananmunaa
noin 800 g nauta-sikajauhelihaa
100 g pecorinoa raastettuna
2 valkosipulin kynttä
noin 1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa varsineen

Tomaattikastike

2 prk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
100 g voita
1 iso sipuli (tai 2 keskikokoista)
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

päälle tuoretta lehtipersiljaa ja parmesania raastettuna
lisäksi pastaa noin 100 g / ruokailija

1. Aja kuiva leipä karkeaksi rouheeksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyllä. Jos et omista sellaista, leikkaa leipä mahdollisimman pieniksi palasiksi veitsellä.

2. Laita leivänmuru kulhoon ja kaada päälle haalea vesi. Anna turvota sen aikaa, että vesi on imeytynyt.

3. Lisää raastettu juusto ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää jauheliha, silputtu valkosipuli ja lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita massa tasaiseksi ja paista pannulla pieni pala koe-eränä. Lisää mausteita tarvittaessa.

4. Pyöritä lihapulliksi ja paista useammassa erässä paistinpannulla pulliin hyvä paistopinta. Pullien ei tarvitse olla kypsiä, ne haudutetaan kypsiksi tomaattikastikkeessa. Nosta paistetut pullat hetkeksi sivuun odottamaan.

5. Silppua kastiketta varten sipuli ja valkosipulin kynnet. Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, keitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia.

6. Lisää kastikkeen sekaan lihapullat, laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla noin 45 minuuttia. Jos kastike on kovin ohutta, keitä viimeinen vartti ilman kantta. Kastikkeesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla paksua.

7. Keitä kastikkeen hautuessa pasta paketin ohjeen mukaan ja sekoita kypsän pastan joukkoon lihapullat ja kastike. Silppua pinnalle reilusti tuoretta lehtipersiljaa ja raasta parmesania. Älä hukuta pastaa kastikkeeseen ja pulliin vaan säästä mieluummin vaikka osa seuraavaksi päiväksi. Kastiketta saa olla reilusti, mutta myös pastan pitää maistua.

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Le Creusetin kanssa. Kattauksessa on käytetty minipatoja (sävy Mist gray), kivikeramiikkalautasia (sävy Creme), 20-senttistä pataa (sävy Creme), buffetpataa (sävy Creme) ja kuohuviinilaseja. Tarkempia tietoja tuotteista löydät Le Creusetin sähköisestä katalogista.

Meksikolaiset aamiaismunat – Huevos rancheros

Olen kausisyöjä. Jumitun makuihin, tänä kesänä ja syksynä fetaan. Mitä vahvempaa sen parempaa. Oikein tuhtia kreikkalaista fetaa salaatteihin, pastaan, linssipataan. Feta on nimittäin paljon mielikuvaansa monipuolisempi. Apetinalle tekemässäni reseptissä kreikkalainen feta kohtaa meksikolaiset aamiaismunat, huevos rancherokset.

huevos rancheros

Sunnuntain laiska myöhäinen aamiainen, päivän lehti ja huevos rancheros. Mutta yhtä hyvin viikonlopun lounas tai päivällinen. Huevos rancheros osuu suoraan maailmalla jylläävään aamiaisbuumiin tai brinnervillitykseen, jossa illallislautaselle katetaan aamiaiselta tuttuja elementtejä. Aamiaisesta on tullut haastavien taloudellisten aikojen turvaruokaa. Aamiaisruokia rakastavana ihmisenä toivotan vohvelit ja kananmunaruoat tervetulleeksi myös päivälliselle.

Erilaisia huevos rancheroksia on yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Sitä paistetaan shakshukan tapaan uunissa tai kootaan maissitortillan päälle. Tyyli ja täytteet ovat vapaat, kunhan mukana on munaa jossain muodossa. Paistettuna sunny side up, uppomunana tai munakokkelina. Useimmiten mukana on  lisäksi vähintäänkin mustapapuja ja tomaattia jossain muodossa. Chorizoa unohtamatta.

Omaan versiooni huevos rancheroksista kokosin kaiken, mistä pidän ja tein sen aamiaiskokkaajalle ystävällisenä. Mikään ei vaadi pitkää haudutusta tai maustamista, salsakin vain pilkotaan tuoreista aineksista. Chorizosta ja mustapavuista paistoin pikaisen paistoksen. Lisäksi raikasta salsaa, tuhdisti suolaista fetaa, muutama siivu avokadoa ja paljon korianteria. Hyvä balanssi syntyy, kun teet salsasta sopivasti hapokkaan etkä säästele fetassa. Ne raikastavat tuhdin chorizo-mustapapupaistoksen. Kokosin huevos rancheroksen maissitortillan päälle, mutta pohjaksi käy myös paahdettu leipä.

Arla Aperina kreikkalainen feta

Uppomunia ei kannata kaihtaa, ne eivät ole vaikeita – maineensa vastaisesti. Tärkein neuvoni on: Käytä tuoreita munia. Tarkemmat ohjeet löydät alta. Mutta voit toki myös keittää löysän munan tai paistaa munan toiselta puolelta. Sama ohje toimii myös ilman kananmunaa lounaana tai päivällisenä. Tee silloin vain isompi satsi. Kasvisversio taas syntyy ilman chorizoa. Käytä silloin öljyä papupaistoksessa.

Apetinan verkkosivuilta löydät lisää tietoa Apetina-tuotteista ja reseptejä fetasta.

Huevos rancheros

kahdelle

2 maissitortillaa (tai siivua vaaleaa leipää)
mustapapu-chorizopaistosta (ohje alla)
tomaattisalsaa (ohje alla)
1/2 avokado
pala Apetina kreikkalaista fetaa
2 kananmunaa (uppomunien ohje alla)
tuoretta korianteria
(jalapenoa)

1. Valmista tomaattisalsa ja anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

2. Valmista mustapapu-chorizopaistos ja pidä lämpimänä sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

3. Valmista uppomunat.

4. Kuutioi tai siivuta avokado

5. Lämmitä maissitortillat (esim. pakastepussissa mikrossa).

6. Kokoa annos: Nosta pohjalle lämmin maissitortilla, levitä sen päälle reilusti chorizo-papupaistosta, tomaattisalsaa ja avokadoa ja fetaa murustettuna. Nosta päälle uppomuna, sirottele tuoretta korianteria säästelemättä. Jos haluat lisää potkua, siivuta jalapenoa.

Tuoretomaattisalsa

1-2 kypsää tomaattia (tai vastaava määrä kirsikkatomaatteja)
1 salottisipuli
1/2-1 punainen chili
noin 1 rkl limen mehua
suolaa
kourallinen tuoretta korianteria

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä siemenet. Leikkaa ne pieniksi kuutioiksi.

2. Silppua sipuli, chili ja tuore korianteri. Purista limen mehu.

3. Sekoita kaikki ainekset. Säädä hyvä happo-suolatasapaino limen mehulla ja suolalla. Salsan kuuluu olla hapokas ja kohtuullisen suolainen. Silloin se raikastaa annoksen. Älä säästele myöskään korianterissa.

4. Anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan muutoin.

Chorizo-mustapapupaistos

noin 50-70 g chorizoa palana (ei raakamakkaraa)
1 pieni pkt (285 g) mustapapuja
1/2-1 punainen chili
1 tl jeeraa
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
vähän limen mehua
loraus vettä

1. Kuutioi chorizo mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Huuhdo ja valuta mustapavut. Silppua tuore chili ja valkosipulin kynsi.

2. Kuumenna paistinpannu ja nosta siihen chorizokuutiot. Öljyä ei tarvita, chorizossa on tarpeeksi rasvaa. Paista sen aikaa, että chorizo alkaa hiukan paahtua ja siitä on irronnut rasvaa. Lisää pavut ja kaikki mausteet. Kuumenna ja laske lämpötila alhaiseksi ja pidä paistos lämpimänä. Jos se alkaa kuivua, lisää hiukan vettä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Uppomuna

2 tuoretta kananmunaa
1 rkl etikkaa
noin litra vettä

1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.

2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.

3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen. Tee yksi kerrallaan.

4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia.

5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla välineellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.

yhteistyössä

Yhteistyö Arla Apetinan kanssa.

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.