Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ruoka

Vapun paras kombo – Rahkamunkit

Vapun paras kombo: Aurinko, sima ja munkit. Iloinen vappumieli ja kulhollinen rahkamunkkeja.

Rahkamunkit

Opiskeluaikoina paistoimme munkit yöllä vappujuhlien jälkeen tuoreina Ullanlinnanmäelle. Nyt astetta aikuisempana se haisee turvallisuusriskiltä ja olen siirtynyt päivävuoroon.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa rahkamunkkeja, jotka valmistuvat pikaisesti. Leivinjauheella kohotettava taikina vain sekoitetaan ja paistetaan, se ei kaipaa vaivaamista tai kohottamista.

vinkki

 

Pehmeä taikina jää helposti keskeltä raa’aksi, jos öljyn lämpötila kohoaa liian korkeaksi. Munkit tarvitsevat kypsyäkseen koosta riippuen nelisen minuuttia 170-180-asteisessa öljyssä. Kannattaa paistaa ensin koemunkki, tarkistaa kypsyys ja käyttää apuna kelloa.

 

Rahkamunkit

noin 15 pientä munkkia

2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl kardemummaa
lusikankärjellinen 100 % vaniljaa
1/2 luomusitruunankuori raastettuna (voit jättää pois tai käyttää appelsiinia)
50 g voita
1 kananmuna
250 g maitorahkaa

noin litra rypsiöljyä uppopaistamiseen ja sokeria munkkien pinnalle

1. Sekoita kuivat aineet. Raasta joukkoon sitruunankuoren keltainen osa.

2. Sulata voi. Sekoita kuivien aineiden joukkoon voi, kananmuna ja maitorahka ja sekoita taikina tasaiseksi. Se jää melko kosteaksi eli taikina ei ole pullataikinamaista.

3. Pyörittele taikina jauhotetuilla käsillä pieniksi munkeiksi. Älä välitä, jos pinta ei ole tasainen, uppopaistaminen kaunistaa kyllä munkit.

4. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa 180-asteiseksi ja paista munkit kypsiksi 4-6 munkin erissä. Munkit kypsyvät noin 4 minuutissa. Käännä ne puolivälissä.

Pidä öljyn lämpötila koko ajan 170-180 asteen välissä. Öljy on silloin riittävän kuumaa, jotta munkit eivät imaise sitä liikaa, vaan öljy vain kypsentää munkit. Munkit myös ennättävät kypsyä myös sisältä ennenkuin pinta on liian tumma, kun öljyn lämpötila ei nouse yli 180 asteen.

4. Laita sokeria paperipussiin ja sokeroi lämpimät munkit ravistelemalla ne muutaman munkin erissä pussin sisällä.

Makupareja vappubrunssille – lämpimät valkohomejuustoleivät

Yhteistyössä CASTELLO.
Vapun kohokohta on minulle jo vuosien ajan ollut brunssi. Aatto jää ihan lapsipuolen asemaan, ystävien tapaaminen vappupäivänä on työväen juhlan paras osuus. 

valkohomejuustoa, pekonia ja parsaa

valkohomejuustoa ja paahdettua raparperia

Jo vuosia – tai oikeastaan vuosikymmeniä – olen juhlinut vappua lähes joka vuosi samassa rakkaassa seurassa. Opiskeluaikoina Ullanlinnanmäellä, nykyisin haalarit on jätetty nurkkaan ja sama seurakunta tapaa enimmäkseen ravintolassa tai jonkun kotona. Ennen pääosassa oli kuohuviini, nyt siinä rinnalla panostetaan myös ruokaan. Kuohuvaa unohtamatta. Tärkeintä on kuitenkin seura. Ystävät, joiden kanssa olemme kasvaneet aikuisiksi, mutta emme kunnolla aikuistuneet. Se tulee todistettua joka vappu.

Sen takia tein myös CASTELLO-valkohomejuustoille vappureseptiikkaa, joka toimii vappubrunssilla kotioloissa. Helpoista helpointa tarjottavaa, sopivasti suolaista, vähän makeaa. Makoisia makupareja, pohjana hyvä leipä. Edes sitä ei tarvitse hankkia vappupäivänä. Edellisen päivän leipä paahtuu kyllä uunissa rapeaksi.

Valkohomejuusto on niin joviaali kaveri, että siihen voi yhdistää melkein mitä vaan. Kevään juhlaan keväiset raaka-aineet, siksi juuston makupareina on tällä kertaa vapun kunniaksi parsaa ja raparperia. Suolaisiin leipiin yhdistin myös klassisen parsan seuralaisen eli pekonin tai ilmakuivatun kinkun ja viimeisen silauksen leivät saavat lempeästä basilikaöljystä.

castello-creamy-white,-parsaa-ja-pekonia

castello-creamy-white,-raparperia,-appelsiinia-ja-vaniljaa

vinkki

Jos et saa raparperia, keitä mintulla maustettu mustikkahillo pakastemustikoista. Kesä-heinäkuussa kannattaa yhdistää juustoon aprikoosia. Muutama siivu valkohomejuustoa croissantin väliin itsekeitetyn aprikoosi- tai mustikkahillon kera. Täydellinen aamunaloitus.

Parsa-valkohomejuusto-pekonileivät

6 pientä leipää

3 isoa tai 6 pientä siivua hyvää maalaisleipää
1 pkt CASTELLO-valkohomejuustoa
6 siivua pekonia tai ilmakuivattua kinkkua
6 vihreää parsaa
voita tai öljyä voiteluun

Basilikaöljy

1/2 ruukkua basilikaa
ripaus suolaa
noin 1/2-3/4 dl hyvää oliiviöljyä

1. Valmista ensin basilikaöljy (voit valmistaa jo edellisenä päivänä): Leikkaa veitsellä basilikan lehdet rouheaksi silpuksi. Voit toki laittaa lehdet myös kokonaisina mortteliin, mutta silpun saa tahnaksi nopeammin. Laita lehdet mortteliin, ripauta hiukan sormisuolaa ja pyöritä basilika ja suola tahnaksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jos haluat tasaisen öljyn, siivilöi öljy siivilän ja harsokankaan lävitse. Purista lopuksi kankaasta jämäkästi kaikki mahdollinen öljy irti.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

3. Kuori parsat ja leikkaa ne kahteen tai kolmeen osaan siten, että ne ovat sopivan pituisia leivän päälle. Nosta odottamaan kylmään veteen.

4. Leikkaa maalaisleipä siivuiksi, puolita isot siivut. Voitele ne ja leikkaa päälle reiluja viipaleita CASTELLO-valkohomejuustoa. Nosta leivät uuniin ja paista kunnes juusto sulaa ja saa hiukan väriä (noin kymmenen minuuttia).

5. Leipien paistuessa Keitä parsat ja paista pekoni rapeaksi. Jos haluat säästää yhden valmistusvaiheen, käytä pekonin sijaan ilmakuivattua kinkkua, sen voi laittaa leipien päälle kylmänä.

6. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää suola, keitä parsan varsia kolme minuuttia, lisää sitten nuput ja keitä vielä kaksi minuuttia. Pidä huolta, että parsa jää napakaksi. Kaada keitinvesi pois.

7. Nosta pekonisiivut kylmälle pannulle, käännä liesi keskilämmölle ja paista molemmin puolin, kunnes pekonisiivut ovat rapeita. Nosta siivut paperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

8. Kokoa leivät: Nosta kuuman juuston päälle kahteen osaan leikattu pekoni ja parsaa. Valuta päälle basilikaöljyä. Tarjoa lämpiminä.

Raparperi-valkohomejuustoleivät

kuusi pientä leipää

3 isoa tai 6 pientä siivua hyvää maalaisleipää
1 pkt CASTELLO -valkohomejuustoa
noin 200 g nippu raparperia
muutama ruokalusikallinen appelsiinimehua
2-3 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria tai ripaus vaniljajauhetta
voita voiteluun

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Valmista ensin paahdetut raparperit: Pilko raparperin varret reiluiksi paloiksi. Nuoria ei tarvitse kuoria, mutta jos kesä on edennyt pidemmälle, kannattaa paksut varret kuoria.

3. Levitä raparperit ohueksi kerrokseksi uunivuoan pohjalle.

4. Sekoita sokeri ja vanilja(sokeri) appelsiinimehun joukkoon ja kaada seos raparperien päälle. Sekoita seos raparperien joukkoon.

5. Peitä vuoka foliolla ja nosta se uuniin. Paista ensin 10 minuuttia ja poista sen jälkeen folio. Jatka paistamista ilman foliota, kokeile kypsyyttä viiden minuutin välein. Aika riippuu raparperien paksuudesta. Kokonaispaistoaika on noin 20 minuuttia.

6. Raparperien kypsyessä valmistele leivät. Voitele leivät ja leikkaa niille CASTELLO-valkohomejuustoa. Samalla kun nostat raparperit uunista, laita sinne leivät ja paista, kunnes juusto on sulanut ja saanut hiukan väriä (noin 10 minuuttia).

7. Kun leivät ovat valmiita, ota ne pois uunista ja nostele niiden päälle paahdettuja raparperejä. Tarjoa lämpiminä.

yhteistyössä

Postaus on yhteistyö CASTELLO:n kanssa

Mitä nuoret ja naiset edellä – kotitekoiset kalapuikot

Eettisyys ja vastuullisuus leimataan edelleen helposti viherpiipertäjien puuhasteluksi. Esimerkiksi kalakaupassa vastuullisuudesta on kuitenkin tullut arkipäivää läpi tuotantoketjun ja Suomen suurin pizzaketju hakee kasvua maailmaa parantamalla.

kalapuikot suolaajahunajaa

Ruokakeskustelu on viime aikoina keskittynyt hintaan ja halpuuttamiseen. Halpaketjun markkinaosuuden kasvu kertoo, että hinta on yhä suurelle osalle suomalaisista kuluttajista merkityksellinen päätöskriteeri – julkisen keskustelun mukaan lähes ainoa fiksun kuluttajan valintakriteeri. Samaan aikaan kuitenkin monet pienet merkit kertovat, että vastuullisuudesta voi jo oikeasti olla merkitystä liiketoiminnalle – se ohjaa valintojamme enemmän kuin uskoisikaan. Lidlkin alkoi todenteolla kasvaa vasta, kun se alkoi kehittää toimintaansa myös muutoin kuin hinta edellä. Edelleen sen kotimaisuusaste on kuitenkin suurista ketjuista selkeästi alhaisin.

Kun kymmenisen vuotta sitten tutkittiin vastuullista kuluttamista, johtopäätös oli, ettei yksittäinen kuluttaja aidosti muuta toimintaansa maailman pelastamiseksi, koska oman roolin merkitys tuntuu niin mitättömältä kokonaisuudessa. “Muut saastuttavat kuitenkin“. Viimeaikaisissakin tutkimuksissa on todettu, ettei vastuullisuus ohjaa vielä yhtä paljon ostopäätöksiä kuin se vaikuttaa mielikuviin.

Suunta on kuitenkin muuttumassa: 56 % naisista ja melkein puolet suomalaisista on viestintätoimisto Milttonin maaliskuisen vastuullisuuskyselyn mukaan jättänyt vastuuttomasti tuotetun tuotteen tai palvelun ostoskoristaan. Kokonaisuudessaan naiset ovat valmiimpia tekemään vastuullisia valintoja, yhä useammin se vaikuttaa heidän kohdallaan esimerkiksi työpaikan valintaan.

“Jos haluaa palvella milleniaaleja (1980-2000 syntyneitä), tarvitaan läpinäkyvyyttä ja rehellisyyttä”. Virkistävää puhetta Kotipizzan toimitusjohtajalta Tommi Tervaselta alalla, jossa suurin osa kilpailijoista kilpailee hinnalla ja painaa sekä kustannukset että katteen minimiin. Samaan aikaan Kotipizza sanoo haluavansa nostaa raaka-aineidensa vastuullisuutta, panostaa lähiruokaan ja hankkii jo nyt 62 % raaka-aineistaan Suomesta – pelkästään Lapinlahdelta miljoona kiloa juustoa vuodessa. Tosin pizzataikina tulee edelleen Hollannista. Ananasta Suomesta ei saa jatkossakaan, mutta toivottavasti viikoittainen kontillinen taikinaa tulee vielä kotimaasta. Ketju hankkii pääosan raaka-aineista ilman välikäsiä, koska se mahdollistaa tavarantoimittajien toimintatapojen valvonnan.

Yrityksen alan keskiarvoa parempi 20 % vertailukelpoisen myynnin kasvu viime vuonna puhuu sen puolesta, että laadulla ja vastuullisuudella on väliä – jopa alalla, joka on tunnettu luokattomista viiden euron lätyistään ja jota säännöllisesti epäillään harmaasta taloudesta. Strategian muutoksen järkevyydelle löytyy tukea myös maailmalta: Nopeiten kasvava kategoria ravintolamaailmassa on ns. fast casual, usein näiden ravintoloiden toimintaperiaatteissa korostuvat myös kestävyys ja vastuullisuus.

Vain neljässä vuodessa suomalaisista on tullut myös yksi vastuullisimpia kalankuluttajia maailmassa. Osin meidän kuluttajien ansiosta mutta vielä suurempi vaikutus on sillä, että kauppa ja tuotanto ovat alkaneet toimia koko tuotantoketjun läpi poikkeuksellisen vastuullisesti ja sitoutuneet laajalti välttämään uhanalaisia lajeja. Olemme edelleen kasvatetun norjalaisen lohen ja tonnikalan suurkuluttajia, silti 62 % Suomessa myydystä kalasta on WWF:n kalaoppaassaan suosittelemia ns. vihreällä merkittyjä lajeja ja vain 2 % vältettäväksi listattuja lajikkeita. Muutos on ollut nopea: Esimerkiksi uhanalaista niilinahventa tuotiin Suomeen WWF:n mukaan vuosina 2004–2011 keskimäärin lähes 850 000 kiloa. Viime vuonna määrä oli pudonnut vajaaseen 600 kiloon.

Näihin lukuihin ei päästä pelkästään viherpiipertäjien tai Punavuoren ja lähialueiden puna-viherkuplassa elävien valinnoilla, niin kalankulutuksessa kuin pizzassakin on kyse massojen ostopäätöksistä. Etunenässä ovat nuoret ja naiset, mutta yhä useampi meistä on valmis tekemään vastuullisempia valintoja. Mikä ilahduttavinta, päätöksillämme on merkitystä: Esimerkiksi uhanalaisen Itämeren lohen kanta on lähtenyt kalastusrajoitusten ja suojelun avulla elpymään. Ehkä näemme vielä päivän, että laji pelastuu ja kanta on kestävällä tasolla.

*****

Kalaa on siis helppo syödä kestävästi, vaihtoehtoja on runsaasti. Kalapuikkojen ohje on muokattu uudesta Glorian Ruoka  & Viini 100 parasta reseptiä -kirjasta.  Sopiva annoskoko on noin 200 g kalaa / henkilö. Tarjoa vaikkapa perunamuussin ja tartarkastikkeen kera.

vinkkiVoit valita kalapuikkojen raaka-aineeksi melkein minkä tahansa vaalean kalan. Turskan ohella esimerkiksi kuhan tai hauen (pyydä kauppiasta poistamaan y-ruoto). Monista kalalajeista saa sekä kestävästi kalastettuja että vältettäviä yksilöitä, koska kalakantojen tila on usein niin paikallinen. Niin myös kalapuikoissa käyttämäni turskan kohdalla. Yksittäisten alueiden muistaminen on työlästä, varmin tunnus kestävästi kalastetusta turskasta on MSC-merkintä. WWF:n kalaoppaasta löytyy tarkempaa tietoa, minkä alueen turskaa suosia ja minkä välttää.

vinkki


Parasta kalapuikkojen kuorrutukseen on japanilainen korppujauho eli panko, joka on rakenteeltaan korppujauhoa suurirakeisempaa ja kevyempää. Se antaa kalalle ihanan rapean, mutta kevyen pinnan. Jos et löydä pankoa, voit jauhaa kuivasta leivästä korppujauhoa tai käyttää tavallisia korppujauhoja.

Kalapuikot

kolmelle

noin 600 g vaaleaa kalaa esim. turskaa, haukea tai kuhaa (noin 200 g/hlö)
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
2 dl pankojauhoja
1/2 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria
muutama ruokalusikallinen silputtua tilliä ja ruohosipulia
öljyä paistamiseen

1. Poista kalasta ruodot ja leikkaa se sopiviksi paloiksi. Mausta palat suolalla ja valkopippurilla (voit sekoittaa suolan ja valkopippurin myös vehnäjauhoihin).

2. Riko kananmunat ja kaada ne lautaselle. Levitä toiselle lautaselle vehnäjauho. Sekoita pankojauhojen joukkoon yrtit ja levitä seos kolmannelle lautaselle.

3. Pyörittele kalapalat pala kerrallaan vehnäjauhoissa (karista ylimääräinen jauho pois), sen jälkeen kananmunassa (valuta jälleen ylimääräinen pois) ja lopuksi pankon ja yrttien seoksessa.

4. Paista rapeaksi, kypsäksi ja kullanruskeaksi öljyssä keskilämmöllä noin pari-kolme minuuttia puoleltaan riippuen kalapalojen paksuudesta.

Lähteet: HS, Yle, WWF