Kävisiköhän kaupunkilaisen metsästyksestä harvinaisempien raaka-aineiden jahti? Kun löytää tuotteen, jota ei ole ihan helposti saatavilla, yllätys on aina iloinen.
Kaikki Meksikon tuntijat ovat vannoneet masa harina -maissijauhojen nimeen ja julistaneet ne ainoiksi oikeiksi tortillajauhoiksi. Vielä vuosi sitten niitä ei kuitenkaan ollut juuri kukaan löytänyt Suomesta. Meksikolaisen ruoan buumi on muuttanut tilanteen. Tuuletin siis ihan pienesti, kun Masutoaitemu-Riitan vinkistä löysin pussin Stockalta – niitä oli siellä ainakin heidän Etelä-Amerikka-teemansa ajan. Ankerias neuvoi, että ne kuuluvat myös Ruohonjuuren valikoimaan.
Masa harina on erityinen hienoksi jauhettu, valkoinen maissijauho, jonka valmistusprosessi on monivaiheinen. Ensin nimittäin maissista tehdään taikina, josta juontaa nimensä myös jauhon nimi taikinajauho, masa harina. Taikina kuivataan ja sen jälkeen jauhetaan jauhoksi. Masa harinaa ei kannata korvata tavallisella maissijauholla. Tee mieluummin vehnätortillat, nekin ovat erinomaisia.
Leivottavuudeltaan masa harina on vehnäjauhoa haastavampaa. Harvalla meistä on tortillaprässiä – ja epäilen, etteivät sellaisen omistajat eksy tämän postauksen pariin, mutta kyllä sitä hiukan tuli ikävä kaulitessa. Muutaman erehdyksen ja yrityksen jälkeen tekniikka löytyi. Reunoista ei kuitenkaan kaulimalla saa tasaisen kauniita kuten vaikkapa vehnätortilloissa. Jos haluaa parannella lettusten esteettisyyttä, reunat voi tasoittaa leikkaamalla tortillan veitsellä pyöreäksi. Tortillat voi kaulia kahden minigrip-pussin välissä, mutta itse totesin helpoimmaksi kaulita ne kahden leivinpaperin välissä.
Tortillojen kanssa tarjosin nyhtöpossua luottoreseptillä – tosin ilman bbq-kastiketta – sekä muutamaa tahnaa ja salsaa, joista kukin sai koota haluamansa yhdistelmän. Raikas ananassalsa oli loistokaveri rasvaiselle possulle. Sen reseptin julkaisen myös lähipäivinä.
Ohje on peräisin Thomasina Miersin kirjasta Mexican Food Made Simple. Laitoin taikinaan hiukan enemmän vettä. Alla olevassa ohjeessa on määrä, johon päädyin oman sormituntumani perusteella.
Ja erikoiskiitokset kuvausinspiraatiosta Suvi sur le vif -blogiin. Mielettömän taitavan Suvin tummat kuvat inspiroivat treenailemaan vähän toisenlaisia kuvia. Tortillat olivat kuvattavina aika hirvityksiä. Lopuksi paiskasin yhden laitakokin käteen ja lopputulema oli sentään ensimmäisiä kymmeniä ja kymmeniä otoksia parempi.
Maissitortillat
(tulostettava versio reseptistä)
10 kpl
225 g masa harina -maissijauhoja
1 rkl oliiviöljyä
reilu ripaus suolaa
noin 3 1/4 dl kädenlämpoistä vettä
1. Sekoita sekaisin jauhot, suola ja oliiviöljy.
2. Lisää ensin noin puolet vedestä ja anna vetäytyä kymmenen minuuttia.
3. Lisää vähitellen loput vedestä. Alkuperäisen ohjeen mukaan nesteen määrä on 3 dl, mutta totesin ainakin omalla kohdallani, että hiukan enemmän tarvittiin, jotta taikinasta tuli sileää, joustavaa ja hiukan kosteaa. Vaivaa viitisen minuuttia, kunnes taikinan koostumus on toivotunlainen.
4. Peitä kostealla liinalla ja anna vetäytyä vähintään puoli tuntia.
5. Ota taikinasta pieni pala kerrallaan (se mitä naisen nyrkin sisään helposti sopii, on aika sopiva määrä), painele se leivinpaperin päällä pyöreäksi kolikoksi ja (ellet omista tortillaprässiä) kauli se ohueksi tortillaksi. Ilman prässiä taikinasta on haastavaa saada kovin kauniita eli reunat pyrkivät repeilemään. Reunoja voi kaunistella leikkaamalla veitsellä repeytynyttä reunaa pois.
6. Paista kuumalla valurautapannulla ilman öljyä. Nosta paistettu lettu leivinliinan sisään, jotta ne pysyvät lämpiminä. Jos paistat suurempaa määrää, kannattaa valmiit pitää alhaisessa lämmössä uunissa. Kylminä tortillat eivät maistu hyviltä.