Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Ihan superia – suklaa-kookoskakku

Suklaa-kookoskakku ja appelsiinijäätelöä
Klassisen keittiön ystävä kohtasi superfoodin, mitä siitä syntyikään?

Kun päätin lähteä Cocovin superfood-reseptikisaan, haaveilin kokkaavani jostain todella eksoottisesta raaka-aineesta kuten siitepölystä, pakurikäävästä tai koivuntuhkauutteesta. Siinä olisi päässyt tällainen perinteisen koulukunnan edustaja venyttelemään omia rajojaan ihan kunnolla. Totuuden nimissä pakurikäävän lisäksi aika paljon osallistumispäätökseen vaikutti myös se, että kisan voittajat kokkaavat Henri Alénin kanssa. Olen siis ihan ostettavissa, mutta vain kun kysessä on Henri Alén – tai Sasu Laukkonen tai Sami Tallgren tai…

Kun paketti saapui postissa, sieltä löytyi huomattavasti perinteisempää tavaraa: Kalaharin suolaa, neitsytkookosöljyä, gojimarjoja ja kaakaonibsejä. Näistä vähintään kahta olisi löydyttävä reseptistä. Melkein harmitti, minulla oli nimittäin pari hyvää ideaa takataskussa siihen pakuriin. En ole mikään superfood-uskovainen vaan kuulun tavallista ruokaa monipuolisesti ja kohtuudella -puolueeseen. Siksi päätin vetää tämänkin haasteen loppuun asti omalla tyylillä. Kisassa haetaan parasta Cocovin tuotteista toteutettua jälkiruokaa tai välipalaa. Arvosteluperusteina maku, kekseliäs yksinkertaisuus, ulkonäkö ja terveellisyys. Täältä ei tule raakailua, raudan pumppausta eikä vihersmoothieta, vaan omaan ruokatyyliini sopivasti klassikko superisti tehtynä. Kuten muutenkin minun keittiössäni, maku on etusijalla. Ei meillä tietenkään koko ajan mässäillä epäterveellisesti, mutta pahaa ruokaa ei minusta kannata syödä edes terveellisyyssyistä.

Laitakokilla on ollut makutuomarina kissanpäivät, kun olen hakenut oikeaa makumaailmaa. Jokunen minitaikina suklaakakkua on tullut vatkattua. Yhden testikakun onnistuin läsäyttämään ja kuulin Aleksin äänen päässäni: Kakku ei läsähdä, jos munat ja sokeri on vatkattu k-u-n-n-o-l-l-a vaahdoksi. Niinpä. Tämä oppi on ensimmäinen askel onnistuneeseen kakkuun.

Halusin tehdä suklaakakun, jossa superfood puolustaa paikkaansa makusyistä. Kakussa maistuu suklaan rinnalla kevyesti kookos ja kaneli. Voi on korvattu neitsytkookosöljyllä, valtaosa jauhoista on jauhettu manteleista ja suklaata täydentävät kaakaonibsit murskattuina. Joukossa on paketin sisällöstä myös ripaus suolaa tukemassa suklaan makua. Kakun rinnalle tein raikastukseksi appelsiinijäätelön. Ei ehkä terveysruokaa, mutta mielenterveysruokaa. Sen verran pääsin keulimaan siitepölyn kanssa, että aiemmin Kämp Signestä lahjaksi saamastani pussista päätyi osa annoksen koristeluun. Kun toinen vaihtoehto oli vaatehuoneen siivous, kummasti innostuin varioimaan myös parikin tarjoiluehdotusta.

Tavoitteena oli saada aikaan annos, jonka voisin mieluusti tarjota oikeastikin vieraille jälkiruokana, eikä se olisi mikään superfoodin tai kisan takia kasaan räävitty kakku. Makuyhdistelmistä tämä oli suklaanhimoisen makutuomarin mielestä paras, jopa Bountyn vihaaja siunasi sopivan kevyen kookoksen maun. Jäätelö on ihan ehdoton rinnalle. Jos haluat oikaista, jäätelön saa toki kaupastakin. Voit tehdä sen myös vaikka edellisenä päivänä pakastimeen.

Tällä siis mennään taistoon jatkopaikasta. Kahdeksan eniten ääniä saanutta pääsee finaaliin ja heistä tuomaristo valitsee neljä kokkaamaan Henri Alénin kanssa – aika lailla toivoisin olevani yksi heistä. Vinkkaan kyllä teille, kun äänestys alkaa.

Jo tässä vaiheessa iloitsen siitä, että ihan itse sain aikaan toimivan kakkureseptin (ja bonuksena se on maidoton). Se on aika paljon ihmiselle, jolla on jauhopeukalo lähes keskellä kämmentä. Neitsytkookosöljy ei myöskään ollut hullumpi uusi tuttavuus, se toimi kakussa loistavasti. Seuraavaksi taidan paistaa siinä testimielessä Murun ohjeella köyhät ritarit. Gojimarjat sen sijaan eivät ole minun juttuni, mieluummin haen marjat lähempää. Mustikkakin kun kuulema on ihan superia – ja paljon parempaa.

Suklaa-kookoskakku

6 leivosvuokaa (tein kakut kuuteen runebergin torttuvuokaan)

2 kananmunaa
80 g sokeria
80 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus vähintään 70 %)
100 g neitsytkookosöljyä
1 rkl kaakaonibsejä
ripaus suolaa
40 g mantelijauhetta
30 g vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl  leivinjauhetta

vuokien voiteluun voita ja korppujauhoja

1. Sulata suklaa ja kookosöljy vesihauteessa, anna jäähtyä. Voitele korppujauhota leivosvuoat tai ihan pieni kakkuvuoka. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Vatkaa sokeri ja munat jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon suklaa-kookosöljyseos.

3. Rouhi kaakaonibsit (voit jättää myös pois) ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Nostele ne taikinan joukkoon varovasti.

4. Nostele taikina leivosvuokiin tai kakkuvuokaan. Muista jättää kohoamisvaraa esim. runebergin torttuvuoat kannattaa täyttää vain noin 2/3 täyteen.

5. Paista 180 asteessa noin 15 minuuttia (pieniä leivoksia) tai kunnes ovat kypsiä. Ole tarkkana, etteivät pääse kuiviksi.

Appelsiinijäätelö

1 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
1/2 dl appelsiinista puristettua appelsiinimehua
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 vaniljatanko
1 1/4 sokeria
6 keltuaista

1. Sekoita kerma, maito ja appelsiinimehu. Raasta joukkoon appelsiininkuori. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet seokseen. Lisää joukkoon myös kuoret.

2. Kuumenna seos ja nosta sen jälkeen liedeltä. Anna maustua ja jäähtyä huoneen lämmössä noin tunti. Poista vaniljatanko.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt kerma-maitoseos.

4. Nosta seos vesihauteeseen ja vatkaa vesihauteessa kunnes seos alkaa paksuuntua. Tarkoitus on kypsentää keltuaiset, jottei muna maistu jäätelössä läpi. Kun seos on paksuuntunut kastikemaiseksi, nosta se jäähtymään. Anna jäähtyä kunnolla kylmäksi.

5. Kaada kylmä massa jäätelökoneeseen ja aja jäätelöksi koneen ohjeen mukaan.

Reseptikilpailun järjestää Cocovi

Pelkkää höttöä – hampurilaissämpylät

Parhaat hampurilaissämpylät ovat ihan höttöä. Ei kuitua, ei terveysruokaa, vaan ihan vehnäpullaa. 

Minulla on viha-rakkaussuhde Helené Johanssonin Leipä-kirjaan. Vika ei suinkaan ole kirjassa, se antaa nimittäin perusteelliset ohjeet täydellisen leivän leipomiseen ja on minusta parhaita opuksia, jonka olen tämän aiheen ympäriltä löytänyt. Mutta samaan aikaan tuo kirja muistuttaa minua suuresta saamattomuudestani.

Ostin kirjan suuressa sisäisessä uhossani, kun olin päättänyt oppia hapanjuurten salat ja oppia ilmiömäiseksi leivänleipojaksi. Syksyn aikana leipäjuuret, jotka tietenkin suunnittelin jakavani testamentissa jälkipolville, unohtuivat jääkaappiin tai niihin tarkoitetut rusinat homehtuivat. Miten vaikeaa voi olla pitää hengissä yhtä hiivaeliötä?

Näistä sämpylöistä olen saanut balsamia haavoihini. Ei hapanjuurta, ei esitaikinaa, ihan suoraviivaista vaivaamista yleiskoneella ja pari tuntia kohottamista. Lopputuloksena täydellistä vehnähöttöä nyhtöpossuburgereihin.

Ohje on kirjassa hotdogsämpylöille, mutta toimii yhtä lailla hampurilaissämpylänä. Kokemuksesta voin kertoa, että seesaminsiemenet kannattaa laittaa päälle heti, kun on pyöritellyt taikinan sämpylöiksi, jos ei halua keräillä niitä kimpoilevia siemeniä pitkin lattioita. Järki olisi toki voinut sanoa, että kohottamisen aikana sämpylöihin muodostuu pinta, johon siemenet eivät enää tartu, mutta oppia ikä kaikki.

Hampurilaissämpylät

12 pienenpientä sämpylää  

3 3/4 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Vaivasin omaani noin reilu 15 minuuttia. Sen jälkeen taikinassa oli hyvä sitko.

2. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia.

3. Jaa taikina 12 osaan (6-8, jos haluat suurempia sämpylöitä). Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja taputtele litteämmiksi. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia.

4. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.

Pssst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ruoka-apua Tampereelta – omena-mantelimuffinssit

Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa “rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit

kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.