Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivät

Kotikaupungin parhaat – grillattu juustoleipä savustetusta scamorzasta

Mietin minne veisin Suomeen syksyllä muuttaneen ulkomaalaisen kollegani lauantain ratoksi. Päätin näyttää yhden mansikkapaikoistani, Hakaniemen hallin.  Sinne voi huoletta viedä lähes kenet tahansa edes hiukan hyvästä ruoasta pitävän, tunnelma kyllä nappaa mukaansa.

grillattu-leipä-savujuusto

Esittelin ystäväni kuhan, siian ja mateen. Uusia tuttavuuksia hänelle, kalat ovat usein niin paikallisia. Opastin, että graavilohi maistuu parhaalta ihan ohuina siivuina leivän päällä. Avasin Runebergin torttujen tarinan.

Helsingin halleista eläväinen Hakaniemi taitaa olla suosikkini. Se ei ole yhtä kaunis kuin pieteetillä kunnostettu Kauppahalli tai ruokahalliksi muuttunut, mutta nykyään harmittavan hiljainen Hietaniemen halli, eikä siellä ole yhtä hyvä ravintolatarjonta kuin kahdessa muussa, mutta se on aidosti osa kaupunkilaisten arkea. Sieltä voi helposti koota ison osan viikonlopun aterian aineksista ja ympäristön hyvä ravintolavalikoima kyllä paikkaa hallin puutteet siltä osin.

Syömään mekin suuntasimme muualle, pienen Kallio-kierroksen kautta. Ohitimme henkeämme pidätellen ohuella jäällä uhkarohkeilleet pilkkijät ja päätimme kierroksen Lie Meen kulholliselle höyryävää phô-keittoa. Helsingistä tuli toivottavasti asteen mukavampi paikka elää – ja mikä parasta näin samalla oman kotikaupunkini uusin silmin. Itselle arkisesta löytyy toiselle ihasteltavaa.

Illalla tein hallin antimista grillattuja juustoleipiä. Niitä ei näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta olisi syntynyt ilman hallireissua. Rezen maalaisleipä, syvänpunaisia kirsikkatomaatteja, joista perusmarketissa joutuu vain haaveilemaan ja Lentävästä lehmästä homman clou, savustettu scamorza. Se on mozzarellan tapaan valmistettu lehmänmaitojuusto. Maultaan tosin mozzarellaa vahvempi, erityisesti savustettuna ja rakenteeltaan kiinteämpi – niin kiinteä, että sitä voi leikata myös juustohöylällä.

scarmorzaScamorzaa saa vain harvoilta juustokauppiailta, mutta kannattaa katsastaa tiskiltä päärynänmuotoista ruskeaa juustoa. Nappaa kiinni, jos eteen sattuun, sen hento savunmaku antaa hienon vivahteen ruokaan. Jos et saa scamorzaa, viipaloi leipien väliin mikä tahansa savunmakuinen juusto. Juju on makean chutneyn ja savun yhdistelmässä. Pallo scamorzaa on hiukan mozzarellaa suurempi, tarvittava määrä riippuu paljolti siivujesi tuhtiudesta: Puolikkaasta riittää juustoa naftin puoleisesti, kokonaisesta tulee turhankin reilusti.

Kannattaa muistaa, että chutney kiehuu reilusti kasaan, eli esimerkiksi mustapippuria kannattaa rouhia sekaan hyvin kevyellä kädellä.

Grillattu juustoleipä savustetusta scarmorzasta

kahdelle

4 isoa viipaletta hyvää leipää
1/2-1 palloa savustettua scamorzaa
basilikanlehtiä
tomaattichutneytä
voita

1. Keitä ensin chutney ja oikaise ja käytä purkkitavaraa.

2. Voitele leipäviipaleet toiselta puolella voilla.

3. Siivuta scamorza ja levitä molempien leipien sille puolelle, jota et ole voidellut. Nostele päälle basilikan lehtiä ja levitä toiselle leivälle juuston päälle kerros chutneya. Paina viipaleet vastakkain, voidellut puolet ulospäin.

4. Kuumenna paistinpannu, varaa pannuun myös sopiva kansi. Ruskista leipä ensin toiselta puolelta keskilämmöllä, käännä leipä ympäri, laita kansi pannun päälle ja paista toinen puoli kullanruskeaksi. Malta paistaa keskilämmöllä, jotta juusto ennättää sulaa.

Simppeli tomaattichutney

250 g kypsiä kirsikkatomaatteja
1 keskikokoinen punasipuli
vajaa 1 dl fariinisokeria
reilu 1/3  dl punaviinietikkaa
1/2 punainen chili
ripaus suolaa
kevyesti mustapippuria myllystä

halutessasi voit maustaa chutneyn myös esimerkiksi inkiväärillä tai valkosipulilla

1. Leikkaa tomaatit neljään osaan. Kuori sipuli, leikkaa neljään osaan ja siivuta ohuen ohuiksi siivuiksi. Poista chilistä siemenet ja siivuta ohuiksi siivuiksi.

2. Laita kaikki ainekset pannulle, kuumenna poreilevaksi ja keittele hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia tai kunnes chutneysta tulee hillomaista.

3. Purkita puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin laittamista. Chutney säilyy jokusen viikon tiiviisti suljetussa purkissa jääkaapissa.

******

I wanted to show a glimpse of a genuine Helsinki city life for my colleague, who has moved to the city from abroad. I decided to start the “why to fall in love with Helsinki” tours from Hakaniemi Market Hall and Kallio district. 

There are altogether three market halls in Helsinki each of them having its distinctive nature. The Old Market Hall went through an extensive renovation and became a beautiful gem with nice restaurants. Hietaniemi Market Hall is worth a regular visit already because of Rosburger, often claimed as the best grilled burger of town served in very casual atmosphere by meatshop Roslund.

My personal favourite is however the less polished and sort of more authentic Hakaniemi Market Hall. It carries everything from rare novelties (like smoked scamorza cheese I used for the grilled cheese sandwich in the picture above) to everyday ingredients with prices that albeit being above the supermarket level are yet mostly affordable considering the quality.

It is lacking great restaurants other ones are having, but the district surrounding the hall makes up for this fault. It is packed with several ethnic food stores and restaurants to every taste including the almost only Vietnamese restaurant in Helsinki with wider range of food, not just Vietnamese rolls. Give their phô a try. 

For a traveller or an expat with interest to food strolling through the hall and its neighbourhood is an unbeatable immersion to everyday life of local food lovers.  

Pieni boulangerie – risottoleipä ja Teemun ja Markuksen leipäkirja

Perunamuusin jämät rieskaan, kaurapuuro sämpylöihin. Näiden itsestäänselvyyksien pohjalta olisi voinut juolahtaa mieleen, hukuttaa myös risoton loppu leipään. Mutta hoksasin tämän mahtavan kostean rakenteen leipään antavan kikan vasta, kun löysin risottoleivän Teemun ja Markuksen leipäkirjasta.

risottoleipa Jos saisin valita yhden uuden lähipalvelun nukkumalähiöömme, se olisi kunnon leipomo. Sellainen, jossa pakataan aamulla leivottuja, täydellisen rapeakuorisia leipiä paperipusseihin ja josta voi samalla ostaa korvapuustin heräteostoksena.

Nukkumalähiön leipävalikoima on pakottanut minut avaamaan oman leipomon. Saatan hävitä leivän täydellisessä kuoressa ammattilaisille, mutta tämän boulangerien erityisvahvuuksia ovat mm. pyjaman, villasukat ja sekaisen tukan salliva pukukoodi ja koko päivän kotona leijaileva tuoksu, joka saa katsomaan mahdollisesti hiukan hutiloiden tehtyä viikkosiivousta läpi sormien.

Leipomo on toiminut vasta ensimmäiset viikot. En ole nimittäin mikään leivän leipoja luojan armosta. Hyvän kuvan totuudesta antaa se, että viikon hellän hoivaamisen jälkeen hurautin viimeksi koko kallisarvoisen juuren ensimmäiseen taikinaan ja unohdin säästää siitä osan tulevaisuuteen. Ei siis kannata lähettää niitä sadan vuoden ikäisiä perintöjuuria tänne. Elinmahdollisuudet ovat olemattomat. Kohotuskorini oli tämän leivän myötä noin toista kertaa tositoimissa. Eikä se tosiaankaan ole uusi.

Haluan kuitenkin uskoa, että tilanne on muuttunut. (Ehkä perusteeton) itseluottamukseni on uuden Teemun ja Markuksen leipäkirjan ansiota.  Olen lähes onnistunut vakuuttamaan itseni, että joku sunnuntai meillä syödään itse leivottuja croissantteja ja että minusta tulee hapanjuureen leivottujen leipien kuningatar. Toistaiseksi lähestyn vaikeimpia osuuksia vähitellen. Suoraan taikinaan leivottujen leipien kautta raskileipiin, ehkä vielä jossain vaiheessa elättelen hapanjuurtakin.

Anton Sucksdorffin kuvaama ja Henna-Mari Asuntan taittama eleettömän kaunis kirja on hurmannut minut. Ajattomassa taitossa ja kuvissa ei visuaalisesti ole mitään ylimääräistä, mutta se kaikki vähä on mattapaperiin asti ihan täydellistä – tällaiselle skandinaaviselle pelkistäjälle. Sisältökin on inspiroiva –  aika lailla kaupungin parasta leipää leipovat miehet Teemu Aura ja Markus Hurskainen jakavat suosikkireseptinsä. Pullasta, skonssien ja grissinien kautta toinen toistaan herkullisempiin leipiin. Enemmän leipovat todennköisesti kaipaisivat kirjaan grammamitat, itsekin olisin pitänyt niitä arvossa. Muuten kirja on valioluokkaa, syksyn kirjasadon ehdotonta kärkikastia.

teemu-ja-markus

Jaan teille ensimmäisen kirjasta leipomani leivän, risottoleivän, ohjeen. Artisokka-tryffelirisoton jämästä leipomani leipä oli suorastaan aatelinen. Niin rapeakuorinen, etten ole saanut vastaavaa aikaiseksi kuin vaivaamattomaan leipään paistamalla sen valurautapadassa, samaan aikaan mehevä sisältä useamman päivän ajan. Ilmeisen onnistunut, koska ystäväni poika totesi minun olevan ilkeä, kun kehtasin viedä heille vain puolikkaan leivän. Lupasivat alkaa leipomoni kanta-asiakkaiksi.

Ohje on monitoimikoneelle, mutta tottakai voit tehdä sen myös käsin. Vaivaa taikinaa vain hiukan kauemmin.

Risottoleipä

1 iso tai kaksi pientä leipää

2 dl kylmää risottoa (esim. artisokka-tryffelirisottoa)
8 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
11 g kuivahiivaa
3 – 3 1/2 dl vettä

1. Sekoita monitoimikoneen kulhossa jauhot, suola ja hiiva. Sekoita joukkoon risotto.

2. Ala lisätä vettä vähän kerrallaan koko ajan hitaalla teholla vaivaten. Tarvittava veden määrä riippuu siitä, kuinka kosteaa risotto oli. Vettä on sopivasti, kun taikina tarttuu hieman kulhon pohjaan.

3. Nosta vatkausnopeutta ja vaivaa taikinaa 18 minuuttia. Valmis taikina on kiiltävää ja elastista.

4. Peitä taikina liinalla ja anna levätä puolisen tuntia.

5. Leivo taikina leiviksi ja anna kohota peitettynä 45-60 minuuttia tai kunnes leivät ovat kohonneet kaksinkertaisiksi.

6. Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen, laita uunin pohjalle astia, jossa on kuumaa vettä. Jauhota leivät ja tee niiden pintaan halutessasi puolen sentin syvyinen viilto.

7. Pane leivät uuniin ja heitä uunin pohjalle 2 dl vettä, jotta saat leipiin rapean kuoren. Paista 10 minuuttia ja laske sen jälkeen lämpötila 220 asteeseen. Paista vielä 20 minuuttia. Ota astia uunista ja paista leipiä vielä 5-10 minuuttia.

8. Jäähdytä ritilällä ilman liinaa.

9. Säilytä paperipussissa, hyvää leipää ei kannata pilata muovipussilla.

 ******

Teemu Aura ja Markus Hurskainen, the owners of the much-lauded bakery Patisserie Teemu & Markus have published a next to perfect cookbook in which they share a bunch of their praised recipes from sourdough bread, to grissinis, scones and buttery buns. 

I have been a bit unfortunate with my sourdoughs – just replace the word unfortunate with sloppy and you have the reasons behind my failures. So eventhough I am firmly convinced that the book will guide me in new directions with my achilles heel of sourdough baking, I decided to proceed in small steps and made my new beginning as a bread baker with a package of dry yeast in hand. 

The first bread for quite a while was a risotto bread to which yesterday’s leftover risotto gave a lovely moist texture. I say two words: An excellent loaf. Hopefully not the last one of its kind.

 

Teemun ja Markuksen leipäkirja (Teemu Aura, Markus Hurskainen, Pia Sievinen, Anton Sucksdorff), Teos 2014.
Kirja on saatu arvostelukappaleena.

 

Lautaskateutta – arepat ja Don’t Miss a Bite

Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite synnyttää minussa vakavan lautaskateuden. Onnellinen olkoon hän, joka on päässyt elämänsä aikana maistamaan kaikki kirjassa kuvatut makuelämykset. 

arepa

Syksyn kirjamarkkinoilla on ollut tungosta ruokakirjoissa, joiden tekijät ovat tulleet tunnetuksi muusta kuin ruoasta. Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -kirjan erottaa muista se, että sen takana on kosmopoliitti. Rakkaus ruokaan on selvästi ollut pitkäikäinen suhde ja elämä maailmalla on jättänyt jälkensä lautaselle.

Lapsuus mummon luona Bulgariassa ja vanhempien mukana kiertueilla Suomessa, nuoruusvuodet Helsingissä ja sen jälkeen maailmalle. Sammakonreisiä ja moules frites, aamiaiseksi croissatenja Pariisissa, Italian ja Espanjan kautta Yhdysvaltojen länsirannikolle, sieltä New Yorkiin, missä kohtaavat kaikki maailman ruokakulttuurit.

Eletty elämä ja maut näkyvät kirjan sivuilla ja on kirjan vahvuus. Aluksi rönsyilevä kuva on melko sekasortoinen, maasta ja mausta toiseen. Tiiliskivi vaatii perusteellisempaa tutustumista, ennenkuin runsauden keskeltä alkaa erottaa mielenkiintoisia uusia reseptejä. Kesti kauan ennen kuin aloin innostua kirjasta. Tositoimiin se on päässyt vasta kerran, reseptien toimivuus vaatii enemmän testaamista. Ensimmäisessä testatussa reseptissä oli selkeä mittasuhdevirhe.

Arepat merkitsin kirjasta testiin heti ensisilmäyksellä. Oikeaoppisiin arepoihin käytetään omia jauhojaan, masa arepaa (tai masarepaa). Todennäköisesti helpommin löytäisi neulan heinäsuovasta kuin Helsingistä masa arepaa, joten ilman sen suurempaa etsimistä nakkasin ostoskärryyn masa harinaa eli valkoista maissijauhoa. Se on lähin korvike.

Suurimmassa osassa arepareseptejä nesteenä ei käytetä maitoa, vaan useimmiten vettä, eikä joukkoon myöskään välttämättä sekoiteta juustoa. Koska makumaailmasta tulisi silloin hyvin masa harina -jauhojen takia maissitortillamainen, päädyin testaamaan Jordanovan vähän rikkaampaa reseptiä. Reseptin mittasuhteet eivät toimineet, vaan taikina jäi aivan liian löysäksi ja liisteriseksi. Olen muokannut oheisen reseptin mittasuhteet niin, että taikinasta tulee kimmoisa ja käsiteltävä. Samalla muokkasin reseptin myös sen kokoiseksi, että esimerkiksi tyypillisen kokoinen mozzarellapallo tulee käytettyä kokonaan. Herkästi pilaantuvana sitä on turha jättää jääkaappiin pyörimään.

Kirjassa arepat tarjottiin skandinaavishenkisesti graavilohella, avokadolla ja ranskankermalla. Itse tein jääkaapin jämistä lattarimman sovelluksen latomalla päälle salsaa tuoreista tomaateista, avokadoa ja kuivalla pannulla paahdettua chorizoa. Käytännössä maissileipäset voi päällystää melkein millä hyvänsä, esimerkiksi mustapaputahnalla, grillatulla kanalla tai pulled porkilla.

Arepat

noin 10 pienehköä leipästä

2 1/2 dl (täys)maitoa
2 rkl voita
noin 2 1/2 dl masa harina -jauhoja
125 g mozzarellaa
suolaa

1. Kuutioi tai raasta mozzarella. Mitä pienemmäksi sen kuutioit, sitä helpommin saat sen sulamaan taikinaan.

2. Sekoita suola ja noin 2 dl masa harina -jauhoja kulhossa.

3. Kaada maito kattilaan ja nosta kuumenemaan hellalle, laita joukkoon ruokalusikallinen voita, keitä kunnes voi on sulanut ja on kuumentunut kiehumispisteeseen. Ota pois levyltä juuri ennen kiehahtamista.

4. Kaada maito jauhojen joukkoon koko ajan puuhaarukalla sekoittaen, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

5. Sekoita joukkoon mozzarellakuutiot, vaivaa voimakkaasti, jotta juusto sulaa taikinan joukkoon. Heti kun taikina on jäähtynyt sen verran, että kärsit laittaa käden kulhoon, vaivaa taikinaa käsin. Lisää tarvittaessa jauhoja. Taikinasta pitäisi tulla kimmoisa ja sen verran jämäkkä, että siitä on helppo painella ohuehkoja leipäsiä.

6. Anna taikinan vetäytyä viitisen minuuttia.

7. Jaa taikina kymmenen osaan, pyöritä ne palloiksi ja painele kukin pallo ohuehkoksi leipäseksi.

8. Paista arepat voissa keskilämmöllä kullanruskeaksi.

9. Tarjoa kuumana esim. avokadon, tomaattisalsan ja pannulla paistetun chorizon (laita chorizoviipaleet kylmälle pannulle, kuumenna pannu ja paista kunnes rasva on irronnut chorizoviipaleista, anna jäähtyä ja murusta pienehköiksi palasiksi) kera.

Nopea tuoretomaattisalsa

1 rasia kirsikkatomaatteja
1/2 punasipuli tai 1 salottisipuli
1 pienehkö valkosipulin kynsi
1/2 punainen chili tai chilirouhetta
suolaa
mustapippuria
nippu tuoretta korianteria
ripaus sokeria
1/2 pienen limen mehu

1. Kuutioi kaikki ainekset pieniksi kuutioiksi, silppua yrtit. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja anna maustua hetki.

 

*****

Since locating a needle in a haystack is more probable than finding the authentic masa arepa flour in Helsinki I broke all the rules of the authenticity and replaced that impossible-to-find-ingredient with masa harina, its closest substitute.

The most traditional arepa recipes bear a certain resemblance to corn tortillas when made from masa harina,  so I chose to try out a slightly tweaked version in which hot milk is used as a liquid instead of water and a ball of mozzarella is shredded into the dough which is then kneaded as long as it takes to mozzarella to melt. The cheese gives the dough a somewhat chewy texture and makes arepas rich and moist. 

Kirja on saatu arviointikappaleena WSOY:ltä Blogatin kautta.