Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category Archives: Keitot

Höyryävä kulhollinen pakkaspäiviin – Pelmenit

Pelmenit ovat näpertelyä vaativaa ruokaa. Niitä kannattaa tehdä hiukan suurempi annos kerralla, ne sietävät nimittäin hyvin pakastamista. Pakastimesta noukittuna ne muuttuvat maukaaksi arjen pikaruoaksi. Höyryävä kulhollinen pakastimesta pöytään alle kymmenessä minuutissa

pelmenit

Laskin juuri passistani melkein kymmenen viisumia Venäjälle viimeisen kolmen vuoden aikana. Olen ottanut kymmenien vuosien välinpitämättömyyden takaisin korkojen kera – lähinnä työmatkailemalla Pietariin. Minkäänlaista otetta en kaupungista kuitenkaan ole saanut, niin pintapuoliseksi silmäys auton takapenkiltä jää. Olen kuullut, että Pietariin joko rakastuu tai sitä inhoaa. Me emme ole vielä tunneväleissä.

Ihan liian harvoin saan myöskään perinteistä venäläistä ruokaa. Jos vietän kaupungissa yön yritän saada lämmittävän kulhollisen pelmeneitä tai borssikeittoa. Kun Nevalta tuulee oikein raa’asti, on helppo ymmärtää venäläisten (miesten) mieltymys yhdistää soppakulhoon tujaus vodkaa.

Pelmenit ovat venäläinen versio pastanyyteistä – sukua kiinalaisille dumplingeille, puolalaisille pirogeille ja italialaisille ravioleille. Idea on kaikissa sama, pastataikinan sisään kääritään herkullinen täyte. Pelmenien tapauksessa täyte on suolainen, usein lihaa. Johtunee niiden alkuperäisestä tehtävästä tuoreiden raaka-aineiden säilöjänä Siperian pitkää ja hyytävää talvea varten. Tuore liha pyöritettiin taikinan sisään ja pakastettiin. Se oli aikaa ennen valintamyymälöitä.

Pelmenit on helppo pakastaa myös kotona. Valmista siis iso annos, pakasta osa ja pelasta arki keittämällä kattilallinen suoraan pakastimesta. Pelmenejä ei tarvitse sulattaa ennen keittämistä, mutta keittoaikaa kannattaa pidentää hiukan.

pelmenit1

pelmenit1-2

Valmistan pelmenit mieluiten pastajauhoista, taikinasta tulee helposti käsiteltävä. Tyypillisesti pelmeneissä käytetään nesteenä kananmunaa ja vettä. Olen poiminut Mama Gastro -blogista jogurtin käyttämisen nesteenä veden sijaan. Molemmat toimivat hyvin, jogurtti tekee taikinasta mukavan pehmeää. Jos käytät mieluummin vettä, sopiva suhde on hiukan eri kuin alla olevassa reseptissä.

pelmenit1-3

pelmenit1-4

Reseptissä on täytettä reilunlaisesti. Jos pääset ostamaan jauhelihan palvelutiskiltä, noin 300 grammaa on riittävästi. Oheisen ohjeen täytteestä riittää lähes puolitoistakertaiseen annokseen – riippuen tietenkin minkä kokoisia ja kuinka täysiä pelmenejä teet. Liian ahne ei kannata täytteen kanssa olla, jotta pelmenin saa suljettua tiiviisti.

Pelmenit kypsennetään useimmiten lihaliemessä. Kypsiin pelmeneihin voi myös paistaa rapean paistopinnan. Venäjällä annokseen valutetaan usein hiukan voita ja rinnalla tarjotaan reilu nokare smetanaa. Satsaa hyvää lihaliemeen, kun aineksia on vähän, niillä on todella väliä. Pelmeneihin ei muutoin montaa euroa saa kulumaan, joten voit hyvällä omatunnolla pistää muutaman euron enemmän hyvään lihaliemeen. Makuero on niiden eurojen arvoinen.

Pelmenit

reilu 40 kpl

Taikina

5 dl vehnäjauhoja (mielellään pastajauhoja)
1 tl suolaa
2 kananmunaa
noin 1 1/2 dl turkkilaista jogurttia

Täyte

400 g sika-nautajauhelihaa
1 iso sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
noin 1 tl suolaa
reilusti mustapippuria myllystä
noin 1-2 tl kuivaa meiramia (tai timjamia)
öljyä sipulin kuullottamiseen

lisäksi hyvää lihalientä keittämiseen, smetanaa ja persiljaa tarjoiluun

1. Valmista ensin taikina. Laita kulhoon lähes kaikki vehnäjauhot (jätä noin 1/2 dl sivuun), sekoita jauhojen joukkoon suola, lisää kananmunat ja aluksi noin 1 dl jogurttia. Vaivaa taikinaksi. Jos taikina on kuivaa, lisää jogurttia tarpeen mukaan. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Laita loput jauhot työpöydälle, nosta taikinapallo niiden päälle ja vaivaa työpöydän päällä loput jauhot taikinaan. Vaivaa taikinaa työpöydällä, kunnes se on kimmoisa pallo.

2. Kääri taikinapallo tuorekelmuun ja nosta se jääkaappiin lepäämään noin puoleksi tunniksi.

3. Taikinan levätessä valmista täyte. Silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna paistinpannu ja lisää siihen öljyä ja sipulisilppu. Kuullota matalalla lämmöllä rauhassa reilu viisi minuuttia. Kuullottaminen makeuttaa ja pehmentää sipulin ja antaa siten hyvää makua täytteeseen. Lisää silputtu valkosipuli ja kuullota vielä muutama minuutti. Nosta sivuun ja anna jäähtyä.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Paista pieni pala jauhelihamassaa paistinpannulla ja maista mausteet. Koska täytteessä on possua, sitä ei voi maistaa raakana. Lisää mausteita tarvittaessa.

5. Kauli taikina muutamassa erässä jauhotetulla työpöydällä ohueksi levyksi. Paina taikinalevystä esimerkiksi juomalasilla pyöreitä kiekkoja. Nosta kunkin kiekon keskelle noin teelusikallinen täytettä, kostuta puolet kiekon reunasta vedellä, taita taikinareunan toinen reuna kostutetun reunan päälle ja painele reuna kiinni tiiviisti. Käännä vielä kulmat keskelle (ks. kuva) ja kiinnitä ne yhteen vedellä.

6. Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi ja keitä pelmejä noin 7-8 minuuttia kiehuvassa liemessä.

7. Tarjoa lihaliemessä smetanan ja persiljan kanssa. Kypsät pelmenit voi myös paistaa, jolloin niihin tulee maukas, rapea paistopinta.

HUOM. Pelmenit kestävät oikein hyvin pakastamista. Laita ne pakastimeen ensin tasaisen alustan päällä siten, että ne ovat irti toisistaan. Kun ne ovat jäätyneet, siirrä ne pakastepusseihin. Kun jäädytät ne ensin irrallaan, pelmenit eivät tartu toisiinsa pakastimessa.

Kiistakapula – Kesäkeitto

Kesäkeitto jakaa perheitä. Syytän hienon keiton maineen pilaamisesta koulukeittiöitä kautta maan. Pakastevihanneksista keitetyllä ylikypsällä kammotuksella ei ole mitään tekemistä kesäkeiton kanssa. Tuoreista kauden kasviksista valmistettuna keitto on herrojen herkkua.

kesäkeitto

Meidän parisuhteessamme kesäkeittorintamalinja kulkee keskellä. Onneksi lapsuudenperheessä ymmärretään hyvän päälle. Kattilallinen ei silti synny ilman kinastelua. Kuoritaanko perunat, kermaa vai maitoa, suurustetaanko, saako soppaan laittaa tilliä. Olemme äitini kanssa kaikissa näissä asioissa eri leireissä. Yhtä mieltä on kuitenkin helppo olla siitä, että paras keitto syntyy tuoreista kasviksista, jotka jätetään napakoiksi.

Sain erävoiton: Äitini tunnusti, että keitin harvinaisen maukkaan keiton – edes oksa tilliä ei sitä pilannut. En kuori kesäperunoita, pesen ne vain huolellisesti, kypsennän kasvikset kasvisliemessä napakoiksi ja lorautan lopuksi keittoon kermaa, enkä missään tapauksessa suurusta keittoa. Kesäkeittoon ei vehnäjauhoja sotketa.

Vaikka muutoin valmistammekin erilaisen sopan, yhtä äidiltä opittua kikkaa käytän minäkin: Kuullotan aluksi kesäsipulit liemessä kypsentämisen sijaan. Kasvislimi ja sipuleiden kuullottaminen antavat makua liemeen. Toisin kuin koulunkeitossa, jossa liemi maistui vain lämpimältä maidolta.

Kesäkeittoa voi fiinistellä keittämällä jokaisen raaka-aineen erikseen ja nostamalla ne sen jälkeen jääveteen odottamaan keiton kokoamista ja loppukuumennusta. Erinomaisen keiton keittää kuitenkin myös laittamalla kaikki samaan kattilaan, kunhan on tarkkana kypsymisaikojen kanssa.

Hienon keiton maine on pilattu koulukeittiöiden ylikypsillä pakastevihanneskammotuksilla. Ylikypsät, löysät kasvikset eivät maistu yhtään sen paremmilta, vaikka ne laittaisi itse kattilaan – tuoreet toki pakastettuja versioita paremmilta. Kypsyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsymisen vaikuttaa, minkäkokoisia kasvispalat ovat. Alla olevat kypsennysajat pätevät reiluhkoille kesäkasvispaloille.

Kesäkeitto

kolmelle

1-2 kesäsipulia
5 kesäperunaa
3 porkkanaa
1/2 kukkakaali
1/2 litraa herneitä
loraus rypsiöljyä
3/4 l kasvislientä
1 – 1 1/2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
yrttejä (esim. tilliä, kesäsipulin varsia tai persiljaa)

1. Silppua sipulin vaalea osa, jätä vihreä osa talteen ja mausta sillä lopuksi keitto.

2. Pese perunat ja porkkanat huolellisesti. Pilko ne reiluiksi suupaloiksi, silvo herneet ja leikkaa kukkakaalista pienehköjä nuppuja.

3. Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää kattilaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat puoliksi kypsiä.

5. Lisää kattilaan porkkanat, keitä minuutti, lisää kukkakaalin nuput ja keitä kolme minuuttia, lisää herneet ja keitä vielä minuutti.

6. Lisää kattilaan kerma, mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle kesäsipulin vihreät varret ja yrttejä.

*****

School cafeterias across the nation are to blame for a controversy caused by a humble vegetable soup, which now divides families. Frozen vegetables overcooked in milk taste just as disgusting as they sound. That is the way the soup has been prepared in school kitchens over generations. This miserable concoction has nothing to do with the real thing. 

As a direct translation, summer soup, precisely captures, the traditional Finnish soup is in all its simplicity about embracing and celebrating the very first baby vegetables of the season. They are gently boiled al dente in a tasty vegetable broth, the soup is then finished with a generous amount of heavy cream and fresh herbs. Simple yet delicate. 

Pandoran lipas – Minestrone kana-parmesanpyöryköillä

2014-10-kanapullaminestrone

Meillä oli miehen kanssa roolit pahasti sekaisin. Perustelin nimittäin varmaan kahden vuoden ajan, miksi kahden hengen ja neljän tietokoneen perhe tarvitsee välttämättä vielä tabletin. Jossain kohden loputonta väsytystaistelua sain tahtoni periksi. Sittemmin olen nähnyt tablettia vain harvoin. Tiedättehän miten siinä aina käy. Miehet ja laitteet. Palasimme takaisin perinteisiin roolimalleihin.

Sen verran olen päässyt käsiksi tablettiin, että se on avannut minulle aikamoisen pandoran lippaan. Nimittäin loputtoman valikoiman ulkomaisia ruokalehtiä. Kaikkia suosikkejani ei tosin saa digiversioina, mutta viimeistään nyt olen koukuttunut pahasti australialaiseen Donna Hay Magazine -lehteen. Rouvan tablettilehti on ihan lyömätön sekä sisällöltään että käytettävyydeltään. Tähänkin saakka Stocka on onneksi osannut ottaa huomioon päälaellaan olevan vuodenkierron, mutta pelko siitä, että päädyn otsikoihin hamstraajana, joka löytyy lehtipinojensa välistä on rajoittanut tehokkaasti ostoksiani ennen tablettia. Nyt sekin este on poistunut.

Maailma on täynnä ilmaista sisältöä, erinomaista sellaista, mutta välillä on rentouttavaa, kun joku on kahlannut läpi tarjontaa, jalostanut ideoita eteenpäin ja laittanut ne esille kuvankauniisti. Mukana on yllättymisen mahdollisuus. Kun maailmaa on katsottu jonkun muun silmien läpi, lehden sivuilla törmää asioihin, joita ei olisi osannut etsiä.

Idea tähänkin keittoon on Donna Hayn lehdestä, mutta lopputuloksessa ei ole parin kierroksen jälkeen enää juurikaan samaa. Kaikki osaset ovat joutuneet myllyn alle. Niin resepteille yleensä tahtoo käydä, niiden tekeminen tai vähintään jatkokehittely on niin mukavaa.

Olen ehtinyt keittää sopan muutamaan otteeseen ja mielestäni paras yhdistelmä on nyt koottu reseptiin. Olen terästänyt pullia mausteilla. Mieto broileri jää helposti muuten hiukan valjuksi. Sopassa toimivat minusta hyvin kaikki vihreät kasvikset. Rakastan vihreitä papuja, joten ne ovat itseoikeutetusti mukana, mutta yllättäen myös mieto kesäkurpitsa on tässä omiaan ja pinaatti antaa lisämakua soppaan.

Kana- tai varsinkin kasvisliemi kannattaa keittää aikaa vahvana. Lisäksi hukutan tähän vähintään ruukullisen lehtipersiljaa ja sopan maku syvenee, kun raastat lopuksi päälle reilusti parmesania ja lorautat liemen joukkoon hyvää oliiviöljyä.

Peruspaketista broilerin jauhelihaa tulee noin 25 pienehköä pyörykkää. Siitä tulee hurjan iso soppa. Puolet pullista kannattaa pakastaa, ellet onnistu löytämään 250 gramman rasiaa jauhelihaa. Rasia sulamaan edellisenä iltana ja seuraavan päivän keitto syntyy hetkessä. Siitäkin kahden hengen perhe syö kahden aterian verran. Pasta tosin imee säilytyksen aikana nestettä eli keitto on parhaimmillaan heti keittämisen jälkeen. Pyörykät voi syödä myös sellaisinaan esimerkiksi couscoussalaatin kera.

Kana-parmesanpyörykät

noin 25 kappaletta

400 g broilerin jauhelihaa
1 kananmuna
1 dl kuivasta leivästä jauhettua korppujauhoja
1 dl parmesania tai pecorinoa raastettuna
1 valkosipulin kynsi
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1/2 luomusitruunan kuori
reilusti tuoretta lehtipersiljaa
nippu ruohosipulia
mustapippuria
suolaa
100 g ricottaa

Minestrone kana-parmesanpyöryköillä

kolmelle-neljälle

noin 12 kanapullaa
1 1/2 l vahvaa kana- tai kasvislientä
100 g pastaa
1/2 kesäkurpitsa
150 g vihreitä papuja
80-100 g tuoretta pinaattia
muutama kevätsipuli tai pala purjoa
oliiviöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
lehtipersiljaa
mustapippuria
parmesania
(suolaa)

1. Tee ensin broileripullat. Sekoita korppujauhot tai kuiva leipä kananmunaan. Anna turvota hetki. Sekoita joukkoon broilerinjauheliha, parmesan ja kaikki mausteet. Vaivaa tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon ricotta. Paista pannulla pieni koepala, mausta mausteet ja lisää tarvittaessa. Broileri on aika mietoa eli käytä mausteita ihan reilusti.

2. Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja paista pulliin kaunis paistopinta. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, ne kypsyvät vielä keitossa.

3. Nosta pullat sivuun, lisää pannulle tilkka oliiviöljyä ja valkosipulin kynnet pilkottuna. Kuullota hetki ja lisää pannulle sen jälkeen vettä, jotta saat kaikki maut irti. Kaada neste kattilaan, lisää tarvittava määrä ja mausta kana- tai kasvisfondilla tai -kuutiolla. Kuumenna kiehuvaksi.

4. Lisää kattilaan pasta ja kanapullat. Keitä noin 5 minuuttia.

5. Poista sillä välin pavuista päät, siivuta kevätsipuli (tai purjo) ja pilko kesäkurpitsa reiluhkoiksi kuutioiksi. Lisää ne kattilaan, kun pasta ja pullat ovat kiehunneet viitisen minuuttia (jos käytät pastaa, jonka keittoaika on noin 11-12 minuuttia). Lisää tarvittaessa vettä. Keitä viitisen minuuttia. Lisää pinaatti, keitä vielä muutama minuutti, mausta samalla pippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää joukkoon reilusti silputtua lehtipersiljaa.

6. Kun olet annostellut keiton lautasille, lorauta joukkoon oliiviöljyä, raasta päälle parmesania, rouhi hiukan pippuria ja ripottele lehtipersiljaa.

 

*****

Since we bought a tablet the fear of making headlines as one of those crazy hoarder ladies buried dead under the piles of magazines has vanished and I have opened up a Pandora’s box of an endless magazine selection provided as a tablet version. There is nothing easier than to get wrapped up in it.

There is certainly more than enough free interesting and professionally produced content easily attainable, but I find it somehow relaxing that someone else has dived to a deluge of information, picked bits and pieces for me, elaborated the relevant issues and presents the outcome beautifully. The most fascinating thing is the element of surprise, stumbling into stuff you would not deliberately search for.

One of my absolute food mag favorites I semi-regularly bought as a paper copy as well Donna Hay Magazine has once again served as a source of inspiration for this chicken and parmesan meatball minestrone with green veggies.