Kun vähän hellittää, saa enemmän. Kun aloin suhtautua arkiruokaan rennommin ja laskin rimaa, meillä alettiin paradoksaalisesti syödä merkittävästi paremmin. Helppoa, maukasta ja monipuolista kotiruokaa yhdessä saman pöydän ääressä. Vasta lapsen myötä olen oppinut, millainen luottoruoka on kunnon lohikeitto. Se valmistuu puolessa tunnissa, riittää muutamaksi päiväksi ja maistuu kaikille. 
Lapsuudenkodissamme ruokailu oli kohtuullisen säntillistä. Monipuolista, terveellistä ja itsetehtyä ruokaa, joka oli pöydässä ajallaan. Huomasin juoksevani samaa sapluunaa läpi, vaikka kuinka kuristi: Ruokaa pöytään viideksi. Haastavaksi sen teki viimeistään se, etten ole juuri koskaan viideltä kotona – tai varsinkaan puoli viideltä, että saisin ruoan pöytään viideksi.
Ruoka oli aina myöhässä, liian usein eineksiä. Välillä heittäydyin superkunnolliseksi, tein viikon ruokalistat, hankin tarvikkeet vain huomatakseni, että kunnianhimoinen suunnitelma pusertui arjen hampaisiin ja tarvikkeet jäivät lojumaan jääkaappiin, mikä vielä lisäsi ahdistusta. Arkikokkaaminen oli jatkuvaa kellon kanssa taistelua ja ainaista suorittamista. Kunnes tajusin hellittää hiukan.
Huomasin, että lapsemme on enemmän eteläeurooppalaista sorttia, ruoka ei ole minuutin päälle ja meillä kaikilla on kivempaa kuin istumme yhdessä pöytään vähän myöhemmin. Lapsi syö pienen välipalan, kun tulee päiväkodista ja ruoan laitan rauhassa noin kuudeksi. Kun laskin rimaa, taso nousi. Yhä useammin meillä istutaan pöytään kaikessa rauhassa kuuden aikoihin ja lautasella on itsetehtyä ruokaa. Helppoa ja nopeaa, kuten vaikkapa tämä lohikeitto, josta riittää helposti pariksi päiväksi, välillä lapselle jopa kolmanneksi.
Karjalanpiirakan kutsuminen goûteriksi olisi hienostelua, mutta periaate meidän ruokarytmissämme on Ranskasta lainattu. Goûter suomeksi sanoitettuna tarkoittaa: Lapselle kevyt välipala tulpaksi kiljuvan nälän eteen ja päivällinen myöhemmin koko perheen kesken.
Vähintään yhtä paljon kuin eteläeurooppalaisempi ruokarytmi vaikutti kuitenkin se, että riisuin pakon arkiruoanlaitosta. Tietenkin lapsen on pakko saada ruokaa joka ilta, mutta ajatuksen tasolla helpotti, kun pakkasin pakastimeen setin hätävaroja. Nyt takaraivossa ei paukuta enää pakko, jos laiskottaa tai tulee kiire, voimme aina kaivaa pakastimesta falafelit, kasviskeittoa tai kalapihvit.
Vanhemmuudessa tulee vähän huomaamatta toistettua lapsuudenkodin malleja ja ihanteita. Minäkin haluan siirtää eteenpäin hyvän ruoan arvostuksen, keittotaidon ja yhdessä syömisen ilon, mutta meille sopivaksi muokattuna. Kun laitamme ruoan vähän myöhemmin, saan välillä seuraa myös kaksivuotiaasta, joka omalla veitsellään pilkkoo apuna vaikkapa kesäkurpitsaa. Yhdessä vietetty aika ja ruoanlaiton ilo kantanevat elämässä pidemmälle kuin minuutilleen viideltä syöty päivällinen.
Perinteinen lohikeitto
kahden päivän annos kolmelle
reilu pala purjon valkoista osaa tai sipuli
loraus öljyä
3-4 porkkanaa
1-1,2 l kalalientä (arjessa vedestä ja kuutiosta)
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 laakerinlehti
6 reilunkokoista perunaa
noin 600 g lohta
2 dl kuohukermaa
(suolaa)
reilusti tuoretta tilliä
1. Leikkaa purjo tai silppua sipuli, kuori ja pilko porkkanat ja perunat krouveiksi suupaloiksi. Keitto on parhaimmillaan silloin kuin siinä on vähän purutuntumaa ja rakennetta.
2. Kuumenna öljy reilunkokoisessa kattilassa ja lisää purjo tai sipuli. Kuullota rauhassa purjoa tai sipulia, lisää porkkana ja pyörittele muutama minuutti öljyssä.
3. Lisää kalaliemi, laakerinlehti ja mustapippurit. Keitä viisi minuuttia.
4. Lisää kattilaan perunat ja keitä reilu 10 minuuttia. Poista sillä aikaa lohesta tarvittaessa nahka ja ruodot ja kuutioi se reiluiksi paloiksi. Kun et leikkaa lohta aivan pieniksi paloiksi, se säilyy mehevämpänä
5. Lisää kattilaan lohikuutiot ja kerma. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Keitä viitisen minuuttia kunnes on lohi on juuri ja juuri kypsää ja perunat kypsiä.
6. Lohen kypsyessä silppua tilli ja lisää se lopuksi kattilaan.
