Yhteistyössä Fiskarsin kanssa.
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa.
Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.
Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.
Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.
Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.
Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.
Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.
Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset) ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.
Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.
Nyhtöleipä
1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)
1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.
3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.
4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.
5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.
