Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Villasukkapäivä ja sopan syvin olemus

Kermainen tomaatti-basilikakeitto
Kun ulkona myrskyää, on onnekasta olla lomalla ja viettää villasukkapäivää. Kunnon lumimyrsky on myös mitä sopivin ilma julkaista Anna-Leena Härköseltä lainattu blogin tammikuun teema: Sopan syvin olemus.

 

Teeman mukaisesti aion laittaa tavallista useammin soppatykin tulille tammikuussa, talvella lämmittävää keittoa parempaa ruokaa ei olekaan. Uusi keittoresepti luvassa vähintään kerran viikossa. Vinkkejä hyvistä keitoista otetaan siis kiitollisena vastaan.

Törmäsin Tastespottingissä mahtavaan kuvaan tomaatti-basilikakeitosta ja vesi alkoi jo valua suupielistä. Resepti syntyi mitä kaapista löytyy -periaatteella. Meillä sattui onnekkaasti olemaan kermaa ja tuoretta basilikaa edellisen päivän kokkauksen seurauksena ja muut ainesosat löytyvät varmasti useimpien kaapista ihan vakiotavarana. Kun ei huvita pistää nenää ulos ovesta, on paras tehdä ruokaa, johon ainekset löytyvät kaapista, ja joka syntyy helposti. Olennaista villasukkapäivässä on nimittäin se, että se on hyvä päivä olla tekemättä mitään  – ainakaan mitään mitä ei huvita.

Ensimmäinen kokkaamani kolmen ruokalajin illallinen alkoi tomaattikeitolla. Ikää oli noin kymmenen vuotta ja teimme koko aterian lihamureketta lukuunottamatta suoraan pussista serkkuni kanssa (tomaattikeitto, perunamuussi ja lihamureke, suklaamousse). Aikaa meni lähes koko päivä, aika lailla kaikki keittiöstä löytyneet astiat olivat käytössä ja siivoamiseen meni toinen mokoma. Into taisi voittaa taidot, mutta jostainhan se on aloitettava.

Vaikka muutoin neulonkin kausiluontoisen innokkaasti, villasukkia en ole tehnyt sitten lukion. Minulla on ollut epämääräinen muistikuva, että se olisi jotenkin hankalaa. Herkku ja koukku -blogissa oli neulottu niitä urakalla ja siitä innostuin palauttamaan muistiin sukankutomisen. Mielikuvani oli aivan väärä, sukat syntyvät kivuttomasti muutamassa illassa. Ja nyt kelpasi viettää villasukkapäivää uusissa sukissa. Kun kone lähti käyntiin, neuloin niitä muutaman parin myös joululahjaksi. Säästin kuitenkin kummilapset pehmeiltä paketeilta, koska lapsena mitään villasukkia ankeampaa ei voinut paketista paljastua. Enkä usko, että nykylasten preferenssit eroavaisivat olennaisesti tässä asiassa.

Kermainen tomaatti-basilikakeitto
4 hengelle

3 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
4 tomaattia
2 prk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja tai kirsikkatomaatteja
3 dl kasvis- tai kanalientä
lusikankärjellinen säilöttyä peperoncinoa (tai muuta chiliä, mutta vain vähän, en halunnut keitosta tulista vaan pehmeän tomaattisen)
1 tl suolaa
1 tl sokeria
mustapippuria myllystä
1 dl kuohukermaa
(2 rkl tuorejuustoa)
reilusti silputtua basilikaa

halutessasi voit raastaa parmesania pinnalle

1. Kalttaa tomaatit (käytä niitä kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen kuoret irtoavat nätisti) ja lohko ne neljään osaan.

2. Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota siinä silputtuja valkosipulinkynsiä. Älä päästä ruskistumaan. Lisää joukkoon tuoreet tomaatit lohkoina ja keitä niitä viitisen minuuttia.

3. Lisää joukkoon säilötyt tomaatit, painele niitä niin, että ne hajoavat hiukan. Lisää mausteet, kasvis- tai kanaliemi ja chili (halutessasi, voit myös jättää pois). Keitä noin vartti.

4. Jos haluat keitosta tasaisemman, surauta kevyesti sauvasekoittimella, mutta älä niin tehokkaasti kuitenkaan, että kaikki sattumat häviävät.

5. Lisää kerma, (halutessasi tuorejuusto) ja silputtu basilika ja kiehauta vielä keitto. Kerman ja tuorejuuston suhdetta voit säädellä haluamaksesi tai käyttää vain jompaakumpaa. Meillä kaapissa oli jämät molemmista ja heitin ne sekaan.

Pikkuisen paremmat uuniomenat

Pähkinätoscalla kuorrutetut uuniomenat
Tässä reseptissä yhdistyvät kolme suosikkiani: Pähkinät, omena ja kaneli. Kokeilin näitä uuniomenia jouluaaton jälkiruokana. Ohjeessa ei kuitenkaan ole mitään niin jouluista, että se estäisi näiden pistämistä uuniin vuoden muina päivinä.

Uuniomenat pähkinätoscalla

Jouluisin on todella kiitollista tehdä ruokaa meidän perheelle. Kaikki ovat ensinnäkin oikein kokeilunhaluisia eli vaikka tietyistä perinteistä pidetään kiinni, on joulupöydässä joka vuosi myös paljon uusia tulokkaita. Toisekseen äitini on erinomaisen tehokas tiskaaja eli hetken voi kuvitella olevansa huippukokki, jonka ei tarvitse välittää tiskeistä. Arkena olisin ihan itse joutunut pelastamaan sen kattilan, johon jymähti glögisiirappi.

Uuniomenien ohje on alunperin Kotivinkin jouluruokalehdestä, mutta olen muokannut reseptiä mm. rouhimalla toscaan kokonaisia pähkinöitä ja manteleita mantelilastujen sijaan. Mantelilastut eivät vaan maistu yhtään millekään.

Uuniomenat pähkinä-mantelitoscalla

4 hengelle jälkiruokana, vähemmän tukevan aterian jälkeen voit hyvin lisätä hiukan omenien määrää. Toscasta riittää kyllä muutamaan lisäpuolikkaaseen tarvittaesssa.

2 isoa omenaa
kanelia
muutama nokare voita

Tosca

50 g voita
1 dl sokeria
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
50 g manteleita ja hasselpähkinöitä kokonaisina

1. Puolita omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa samalla pohjasta pieni pala pois, niin omenat pysyvät paremmin pystyssä. Täyte on aika valuvaista, joten kannattaa ottaa pala siten, että pinta on aika lailla vaakatasossa. Ripota kanelia ja laita nokare voita omenoiden päälle.

2. Paista vajaa puolisen tuntia 200 asteessa. Omenien pitäisi olla aika lailla kypsiä, koska toscan kanssa niitä kypsennetään enää hetki. Kypsennysaika riippuu tietenkin omenien koosta, minun suuret omenanpuolikkaani kypsyivät noin puolessa tunnissa.

3. Valmista omenien kypsyessä tosca. Rouhi mantelit ja pähkinät, kannattaa jättää ne aika krouviksi rouheeksi. Kiehauta kattilassa voi, sokeri, vehnäjauhot ja maito. Lisää joukkoon rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

4. Nosta uunin lämpö 225 asteeseen. Lusikoi toscaa omenoiden päälle ja paista vielä 6-8  minuuttia tai kunnes tosca on kauniin kullanruskeaa.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Paahdettu kurpitsakeitto ja chili-cheddarteeleivät
Ruokakerho toi tällä kertaa valoa syksyn keskelle. Emäntä oli nimittäin valinnut teemaksi keltaisen värin. Se tuli minulle kuin tilauksesta, koska olin jo pitkään halunnut kokeilla kurpitsaa.

Minulla on ollut erinomaisen vahva näkemys kurpitsasta, joka on perustunut koulu- ja työpaikkaruokaloiden suosimaan kurpitsasäilykkeeseen. En pysty löytämään siitä mitään hyvää. Blogit ja ruokalehdet ovat tänä syksynä pullistelleet mitä herkullisemman näköisiä kurpitsaohjeita ravioleista, keittoihin ja piirakoihin. Päätin siis kasvaa aikuiseksi ja ylittää ennakkoluuloni.

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin todella perinteiseen ratkaisuun eli palloteltuani kurpitsaraviolien ja -keiton välillä kallistuin sopan puolelle. Onni sinänsä, koska emäntä oli ilmeisesti valinnut teemansa päästäkseen kokeilemaan kurpitsaa ja teki aivan loistavan kurpitsa-vuohenjuustolasagnen. Sen reseptin jaan kanssanne tuonnempana ruokakerho vol. 2 -postauksessa.

Oma soppani oli enemmänkin chiliä kuin valoa kansalle. Ilmeisesti olin saanut todella tulisen chilin, koska luulin annostelleeni sitä maltillisesti, mutta takapotku oli aika pureva. Olen vähentänyt chilin määrää oheisessa reseptissä. Sopan kaverina olleet chili-cheddarteeleivät olivat onneksi mukavasti miedompia, mikä vähän tasoitti makuja. Nappasin reseptin keittoon irlantilaisen Donal Skehanin blogista. Miksi muuten TV-kokit näyttävät nykyään poikabändin jäseniltä? Tykästyin reseptiin, koska siinä taas paahdettiin ainekset ensin uunissa. Se on erinomainen keino saada lisämakua talvivihanneksiin. Alkuperäisessä ohjeessa myös siemenet paahdettiin uunissa, mutta minä sain niistä niin pahanmakuisia, että ne päätyivät suoraan roskikseen.

Teeleipiä en ole leiponut sitten yläasteen kotitaloustuntien. Supernopeaa, helppoa ja hyvää. Lämpimäiset kädessä alle puolessa tunnissa.

Keitto paahdetusta kurpitsasta
4 hengelle alkuruokana

600 g talvikurpitsaa kuorittuna ja siivottuna siemenistä
loraus öljyä (käytin paahdettaessa saksanpähkinäöljyä ja itse keitossa rypsiöljyä)
kolme oksaa timjamia
1 iso punasipuli
1/4 punaista chiliä
3 dl kasvislientä
1,5 dl kookosmaitoa tai -kermaa (jos et pidä kookoksesta, kuohukermakin toimii varmasti)
suolaa
mustapippuria

1. Laita kurpitsa reiluina lohkoina uunivuokaan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää joukkoon timjami ja lorauta päälle öljyä. Paista reilu puoli tuntia uunissa 220 asteessa. Alkuperäisen ohjeen mukaan aika on 45 minuuttia, mutta siinä ajassa kurpitsa alkaa kyllä jo mustua eli minusta hiukan vähempikin aika riittää.

2. Kuullota sipulia kattilassa, kunnes se on pehmeää, lisää chili hienonnettuna. Lisää joukkoon paahdettu kurpitsa (voit halutessasi poistaa timjamin, minä en sitä poistanut), kasvisliemi ja kookosmaito (tai -kerma). Keitä 10 minuuttia.

3. Soseuta kuohkeaksi ja tasaiseksi sauvasekoittimella (halutessasi voit myös siivilöidä keiton). Lisää tarvittaessa nestettä ja mausteita.

4. Voit vielä haudutella keittoa hetken, se tekee hyvää maulle, mutta ei toki ole välttämätöntä.

Chili-cheddarteeleivät
resepti on Koti & Keittiö -lehdestä, olen poistanut siitä valkosipulin, jota voit halutessasi lisätä yhden kynnen.

2 dl hiivaleipäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 punainen chilipaprika
3 rkl tuoretta ruohosipulia
2 dl maitoa

Pinnalle:

noin 50 g cheddar-juustoa
2 rkl ruohosipulia tai kevätsipulia hienonnettuna

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna chili. Lisää hienonnettu chili ja ruohosipuli kuivien aineiden joukkoon. Lisää maito ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

3. Jaa taikina kahtia ja taputtele taikinasta jauhotetuin käsin kaksi reilun sentin paksuista teeleipää pellille leivinpaperin päälle. Leikkaa leipien pinta taikinapyörällä neljään lohkoon.

4. Raasta juusto. Pistele leivät, ripottele päälle juustoraastetta ja hienonnettua ruohosipulia. Paista leipiä 225 asteessa noin 15 minuuttia.