Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Nyyttikestit – omenanyytit

30.11.2012 16:33 \ 16 kommenttia \

Rustiikkiset omenanyytit
Hei kaverit, pidettäisiinkö nyyttikestit? Otan kainaloon nämä omenanyytit, jotka paremmissa piireissä tunnetaan myös nimellä omenagalette. 

Olen oppinut Kivistön Marilta hyvän vinkin piirakkataikinaan. Laita kulho pieneen määrään kylmää vettä tiskialtaaseen, ainekset kulhoon kylmänä, voi pienenpieninä kuutioina ja nypi taikina nopeasti tasaiseksi. Kaikki ainekset säilyvät kylmänä koko prosessin ajan ja lopputulema on huomattavasti kaulittavampi. Oma toimintani ei ole vielä ihan jalostunut Marin opetusten tasolle, mutta parantaa joka tapauksessa lopputulosta jo kummasti. Marin kehumaan kahden käden tekniikkaan en ole vielä päässyt sisälle.

Oheisen ohjeen alkujuuri on Elle & Mat Vinistä, mutta käytännössä siitä on muodostunut ihan muuta kuin lehden resepti karamellisille omenanyyteille. Tämä on klassisempi versio. Olen kopioinut kuitenkin toteutuksen ulkonäön. Juuri sopivan rustiikkista ja sellaisena helppoa. Mukavannäköinen ja mahtavanmakuinen lopputulema ilman nykertämistä.

Voit ihan hyvin oikaista ja ostaa omenasoseen kaupasta. Niin minäkin olisin tehnyt, ellen olisi unohtanut ostaa sitä. Ei se tosin mahdoton vaiva ole tehdä itsekään.

Omenanyytit

4 nyyttiä

Taikina

3 1/2 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
150 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä

Täyte

3 isoa tai 4 pientä omenaa
2 rkl ruokosokeria
kanelia
1 dl manteleita rouhittuna
1 1/2 dl omenasosetta
2 rkl voita

Soseeseen

2 isoa tai 4 pientä omenaa
vajaa puolet omenien painosta sokeria (hillo-, talous tai ruokosokeria). Käytännössä noin 1 dl
kanelitanko
1/4 dl vettä

1. Jos teet soseen itse, aloita siitä. Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne kattilaan kanelitangon ja veden kanssa. Kuumenna noin 5-10 minuuttia, lisää sokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Hillo on sopivaa, kun omenakuutiot ovat pehmenneet.

2. Tee taikina. Sekoita vehnäjauhot ja vesi. Lisää voi kuutioina jääkaappikylmänä. Nypi nopeasti tasaiseksi. Lisää kylmä vesi. Taputtele tasaiseksi palloksi ja laita jääkaappiin vetäytymään vähintään 30 minuutiksi.

3. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Rouhi mantelit, kuori ja ja lohko omenat.

4. Jaa taikina neljään yhtä suureen osaan ja kauli ne pyöreiksi ohuiksi levyiksi jauhotetulla pöydällä. Älä huoli reunoista, rustiikkisuus kuuluu tähän ruokaan.

5. Nosta pohjat leivinpaperilla peitetylle pellille. Levitä pohjalle omenasosetta. Älä kuitenkaan reunoihin saakka, ne taitetaan täytteen päälle eli jätä 3-4 senttiä taikinaa reunoista paljaaksi. Ripottele päälle mantelirouhetta, nosta päälle omenalohkot, lisää omenalohkojen päälle hiukan ruokosokeria ja kanelia. Käännä reunat osittain täytteen päälle. Voitele reunat ja päällimmäiset omenat voisulalla.

6. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeita. Viimeistään puolen tunnin kohdalla kannattaa todennäköisesti peittää nyytit leivinpaperilla, etteivät ne tummu liikaa.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Kategoriat: hävikistä herkuksi, helpot ja nopeat, jälkiruoat, kasvisruoat, leivonta, piirakat \ Tagit: , , , , , \ 16 kommenttia

Laiskan köksän vispipuuro

23.11.2012 16:05 \ 50 kommenttia \

Vispipuuro mehusta
Valmiista mehusta vispipuuro syntyy vaivatta. Jääkaapin mehuhyllyn vajuttamisen voi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa satokautta. 

Jos katsoo koko valmistusprosessia, on tämän vispipuuron synnyttämiseen käytetty aika paljon energiaa. On haettu mustaherukat Kuopion torilta bussilla (äiti), perattu marjat (äiti), keitelty mehut (äiti), tuotu mehupullot junalla Helsinkiin (äiti) ja tehty mehusta vispipuuro (minä). Jos omistaa ahkeran äidin, loppuosa on  kuitenkin laiskalle kokille sopivan vaivaton satsaus vispipuuroon. Nykyään mustaherukka- ja puolukkamehutiivistettä saa onneksi kaupanhyllystäkin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten niin ei aina ollut.

Meillä vispipuuro melkein poikkeuksetta keitetään mehusta. Omat suosikkini syntyvät musta-tai punaherukkamehusta tai niiden sekoituksesta. Olen pohtinut myös seljankukka- ja raparperimehujen testaamista puuron tekoon. Minulla on aina jääkaapissa se muutama pullo mustaviinimarjamehua flunssan karkoitukseen, niistä liikenee riittävästi myös vispipuuroon. Mehuversio on vaivaton, ei marjojen keittelyä eikä siivilöintiä. Siitä tulee myös aina takuuvarmasti samettisen pehmeää. Puuron voi toki tehdä myös ihan oikeista marjoista, vilkaise vaikka Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan marja-aronia-omenavispipuuroa.

Meillä vispipuuro tunnettiin lapsuudessani marjapuurona. Google-haun perusteella vispipuuro menee rinnanmitalla ohi yleisempänä muotona, mutta valmistustapa vaikuttaa olevan sama. Liekö murrevaikutusta sitten. Kummalla nimellä tämä herkku teillä tunnetaan?

Vispipuuro

neljälle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mehua (esim. mustaherukka-, punaherukka-, puolukkamehu)
1 1/2 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

1. Laimenna mehutiivisteestä vahva mehu. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

2. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

3. Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Puuroa ja pullantuoksua myös Facebookissa

Kategoriat: hävikistä herkuksi, helpot ja nopeat, kasvisruoat, marjat, perinteistä kotiruokaa, säilöntä \ Tagit: , , , , \ 50 kommenttia

Potut öljykylvyssä – ranskalaiset

17.11.2012 10:57 \ 30 kommenttia \

Minun logiikallani tunnin keittäminen rasvassa ei voi johtaa hyviin ja rapeisiin ranskalaisiin. Toisin kuitenkin kävi. 

Vanhan totuuden mukaan rapeat ranskalaiset vaativat kahden kerran keittämisen ja lämpötilojen kanssa pelaamista. Olen tehnyt niitä muutaman kerran kotioloissa ja lopputulema on kelpo, mutta edellyttää tarkkuutta. Sen sijaan tämä ohje on sen Kauppalehti Optiossa esitelleen Mikko Takalan mukaan idioottivarma. Ohje on Joel Robuchonin ja julkaistu alunperin Jeffrey Steingartnenin The Man Who Ate Everything -kirjassa.

Kauppalehti Option ruokasivut ovat yhdet suosikeistani. Takala kaivaa esille kiinnostavia kirjoja ja niitä testataan tositoimissa. Pakotan kuriirini tuomaan minulle lehden jo pelkästään ruokasivujen takia viikoittain. Vieläkin vähän harmittaa, että pietarilainen hotellisiivooja oli heittänyt roskiin Optioni, jossa oli ohje mangochutney ribseihin.

Suhtauduin tähän ohjeeseen kuitenkin hiukan skeptisesti, opiskeluaikojeni pikaruokalatyökokemusten perusteella ranskalaisten teossa puhutaan minuuttien eikä tunnin rasvakylvystä. Näin silmissäni mustanpuhuvat palaneet perunanpalaset. Minulla on kuitenkin aika kova luotto Takalaan, joten kaivoin kattilan ja öljypullon esille. Jouduin nielemään epäilyni.

Metodilla ei minusta aivan täydellisiä ranskalaisia tule, mutta ysin arvoisia kuitenkin. Se on pirun hyvin, kun ottaa huomioon vaivannäön suhteessa perinteiseen metodiin. Toinen hyvä puoli reseptissä on se, että tässä ei lutrata öljyä litrakaupalla, vaan normaalia pienempi määrä riittää. Tein ohjeen moninkertaisena, kun syöjiä oli paljon, silti öljyä meni vain reilu litra.

Valitse ranskalaisiin Bintje-perunoita tai muita kiinteitä perunoita. Omani tein Nicolasta. Ja kyllä, näitä keitetään tunti. Sisäinen palomieheni kehottaa ottamaan sammutuspeiton hellan lähelle, mutta suurin osa ajasta ollaan kyllä niin matalissa lämpötiloissa, että arvioisin syttymisvaaran melko pieneksi. Tätä lausuntoa en ole valmis antamaan vakuutusyhtiölle.

Robuchonin ranskalaiset

1 iso peruna / syöjä
kasviöljyä (rypsi tai auringonkukka)
suolaa

1. Kuori perunat, leikkaa niistä sivuiltaan noin 1 senttimetrin levyisiä tikkuja. Huuhtele ja valuta.

2. Laita perunat isoon, paksupohjaiseen kattilaan. Perunoita saa olla korkeintaan kahdessa kerroksessa.

3. Kaada päälle kylmä kasviöljy. Öljyn pinnan pitäisi olla noin 2-3 senttiä ylimpien perunoiden päällä.

4. Laita kattila liedelle keskilämmölle ja keittele noin 15 minuuttia. Jatka keittämistä vielä 25 minuuttia. Irrottele tarvittaessa pohjaan tarttuneet perunat. Älä menetä uskoasi tässä vaiheessa ei ole vielä ihan hirveästi tapahtunut, vaikka takana on 40 minuuttia keittämistä.

5. Nosta lämpöä lopussa niin, että öljy kuplii voimakkaasti ja keitä vielä vartti. Perunoiden pitäisi tässä vaiheessa olla kauniin kullanruskeita.

6. Nosta perunat pois reikäkauhalla ja valuta talouspaperin päällä. Mausta suolalla ja tarjoa heti.

Kategoriat: kasvisruoat, lisukkeet \ Tagit: , , , , , , \ 30 kommenttia