Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Omien makujensa varassa – kasviskaalikääryleet soijasta

Jauhelihan korvaaminen soijalla on niin helppoa, että netti pursuaa hyviä ohjeita chili sin carneen, soijabologneseen ja muihin jauhelihaklassikoihin. Soijasta syntyy kuitenkin myös erinomaiset kaalikääryleet. Ei kopioita lihaversiosta, vaan omien makujensa varassa seisovat maukkaat kasviskääryleet.

soijakaalikääryleet

Lihansyönnin vähentämisella on ilmeiset ekologiset vaikutukset. Hiilijalanjäljellä on meitä kaikkia lyöty päähän jo jokusen vuoden ajan, muista ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Kun esimerkiksi eräältä Itämeri-tutkijalta kysyttiin, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä Itämeren eteen. “Luopua lihasta” oli hänen yksiselitteinen vastauksensa. MTT:n mukaan pelkästään syömällä nykyisen ravintosuosituksen mukainen määrä lihaa ravinnekuormitus tippuisi nykyisestä 7 prosenttia.

Useissa tutkimuksissa on todettu, etteivät ekologiset syyt saa ihmisiä suuressa mittakaavassa muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Omien kieltäytymysten vaikutus tuntuu merkityksettömältä maailman mittakaavassa. Naapuri grillaa kuitenkin pihviä, joten miksi minun valinnoillani olisi mitään merkitystä, kulkee ajatuksenjuoksu.

Minustakaan ei taitaisi olla luopumaan lihasta kokonaan. Hyvän ja maukkaan kasvisruoan tekeminen on kuitenkin paras tapa vähentää omaa lihankulutustaan. Se ei tunnu luopumiselta. Milloinpa hyvän ruoan syöminen tuntuisi.

Sillä periaatteella halusin tehdä myös kasviskaalikääryleet soijasta. Ei vain suoraa kopiota lihasta tehdyistä kaalikääryleistä. Huono kopio ei yllä alkuperäisen tasolle ja silloin se tuntuu luopumiselta. Päätin tehdä kasviskaalikääryleet, jotka seisovat omien makujensa varassa.  Juureksia, spelttiriisiä, belugalinssejä ja soijarouhetta.

Mausteissa on myös perinteisiä kaalikäärylemausteita. Minusta meirami on ihan ehdoton kaaliruokien maustaja, ja kääryleet kaipaavat makeutta siirapista.  Meirami  on ainoa yrtti, josta pidän kuivattuna enemmän kuin tuoreena. Tuoreena siinä on omaan nenääni jotenkin deodoranttimainen tuoksu. Meiramia kaivoin siis kääryleisiin maustekaapista, mutta timjami oli tuoretta, mutta senkin voit huoletta ottaa purkista.

Viljariisiä valmistetaan mm. speltistä ja emmeristä. Olen ostanut sitä itse Liike 51:stä Helsingin Tapanilasta, mutta sen voi korvata esimerkiksi täysjyväriisillä tai ohralla. Muutenkin resepti on joustava: Valitse lempijuureksesi, linsseiksi käyvät yhtä hyvin myös vihreät linssit, soijarouheena voi käyttää vaaleaa tai tummaa ja kaalin voit valita omien mieltymystesi mukaan, joko savoijinkaalia tai valkokaalia.

VegeSunin soijarouheista paremmin kauppojen valikoimissa on tummaa. Ainoa ero vaalean ja tumman välillä on väri, tumma käy visuaalisesti helpommin jauhelihasta. Väri tehdään sokerikulöörillä, joka on yleisesti elintarviketeollisuudessa käytettävä, sokerista valmistettava väriaine. Näissä kääryleissä ei ole edes värillä väliä, koska soija piiloutuu kääryleiden sisään ja täytteen joukkoon.

Jos haluat valmistaa kääryleille myös kastikkeen, kaada vuokaan enemmän kermaa. Reseptin pieni tilkka lähinnä mehevöittää kääryleet. Jos et halua laittaa kermaa, laita loraus vaikka kasvislientä. Koska kasvistäytteestä ei irtoa nestettä kuten lihatäytteestä, kaipaavat kääryleet hiukan nestettä vuoan pohjalle.

Tällä reseptillä todistin itselleni, etteivät kääryleet ole ollenkaan mahdoton ruoka. Hiukan työläitä, mutta eivät vaikeita. Ihan ensimmäiset ilman äitiä hoitamassa lähes kaiken työn. Jos minä pystyin, pystyt sinäkin.

Kummatko sitten maistuivat paremmalta? Siinähän se juju onkin, ne maistuvat niin erilaisilta, ettei niitä voi edes verrata. Pidän molemmista ja aion valmistaa sekä perinteisiä lihalla täytettyjä kaalikääryleitä että näitä kasvisversioita myös tulevina syksyinä.

Kasviskaalikääryleet

noin 16-20 käärylettä

1 suurehko valkokaali tai suuri savoijinkaali
noin 200 g juureksia pieniksi kuutioiksi pilkottuna (esim. 2 pientä porkkanaa, pala lanttua ja pala palsternakkaa)
2 dl spelttiriisiä (tai muuta viljariisiä tai täysjyväriisiä)
1 1/2 dl Vegesun vaaleaa (tai tummaa) soijarouhetta
1 dl belugalinssejä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
timjamia
meiramia
noin 1 dl tummaa siirappia
suolaa
valkopippuria
voita
kasvisliemijauhetta tai -kuutio
noin 1 dl kuohukermaa

1. Aloita kaalin keittämisestä, jotta voit hyödyntää kaalin keitinlientä. Laita kaali niin isoon kattilaan, että saat sen veden alle kokonaisuudessaan. Jos et omista riittävän suurta kattilaa, kaalin voi keittää aluksi kylki kerrallaan. Voit leikata kannan pois tai vaihtoehtoisesti irrotella lehdet sitä mukaa, kun ne pehmenevät.

2. Kypsennä kaalia suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä, irrottele lehti kerrallaan sitä mukaa, kun ne antautuvat eli ovat riittävän pehmeitä rullalle käärittäväksi. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, kääryleitä kypsennetään pari tuntia uunissa. Irrottele lehtiä yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on keskiosa, jonka lehdet eivät ole riittävän suuria kääryleiksi. Pilko keskiosa täytteeseen.

3. Valmista täyte: Keitä spelttiriisi kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä. Kypsennä belugalinssit vedessä. Kypsennä soijarouhe kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä.

4. Leikkaa juurekset mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, silppua sipuli ja valkosipulin kynnet.

5. Lorauta reilusti öljyä pannulle, kuullota sipuleita ja valkosipulia maltillisella lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää pannulle juureskuutiot ja kuullottele vielä viitisen minuuttia. Lisää pannulle soijarouhe, spelttiriisi, belugalinssit ja pilkottu kaali. Mausta meiramilla, timjamilla, suolalla, valkopippurilla ja reilulla lorauksella siirappia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.  Varsinkin yrttejä kannattaa laittaa todella reilusti.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele vuoka voilla. Ohenna kaalinlehdistä lehtiruoto ohueksi, jotta saat lehden rullattua napakasti rullalle.  Nosta kaalinlehdelle kaksi ruokalusikallista täytettä.  Taita reunat ja täytteen päälle ja rullaa kääryle napakaksi rullaksi. Asettele kääryleet tiukasti vuokaan.

7. Ohenna siirappia hiukan vedellä ja voitele kääryleet siirappi-vesiseoksella ja nostele voinokareita kääryleiden päälle.

8. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla väriä. Käännä kääryleet, voitele ne toiselta puolelta siirappi-vesiseoksella, kaada kermaa  ja nostele uudestaan voinokareita kääryleiden päälle. Paista noin 30 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa  väriä.

9. Käännä kääryleet uudestaan, voitele siirappi-vesiseoksella, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele välillä vuoan pohjalla olevalla nesteellä ja siirappi-vesiseoksella.

*****

It is easy for me to agree with an often scientifically proven argument that cutting down on meat is a sustainable choice to make. But ditching meat totally for vegetarian options feels like a huge step to take. A carrot or a stick? I go for a carrot compelling enough: Cooking delicious vegetarian food is a gentle method for decreasing the intake of meat. 

I have gradually been learning to use soy in cooking. It would be easy just to imitate meat dishes and substitute meat with soy, but quite often they taste like – well, like substitutes and not quite like the real thing you expect to have.  My method is therefore to put together dishes that have only a limited resemblance with ones using meat.

There are surely cabbage rolls stuffed with meat, but these cabbage rolls do not try to taste the same, but just to taste great. I filled them with root vegetables, spelt rice, beluga lentils and soy granules. And which version tastes better you might ask. But the thing is that they are so different that they are not even comparable. Both will stay in my kitchen. Small steps, you see. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa. Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Soseessa – perinteinen omenasose

Sipaisu paahtoleivän päälle, lusikallinen puuron kanssa, useampi lettujen kanssa. Ensimmäinen pieni purkki omenasosetta, jonka jätin jääkaappiin soseen keittelyn jälkeen on jo huvennut.

omenasose-resepti

Sain Kivistöstä mieluisia tuliaisia, pieniä mukavasti happamia omenoita. Kotimaisia, joista saa parhaan omenasoseen. Sen ihan perinteisen ilman mitään kikkailuja. Mausteena vain hiukan kanelia ja niin vähän sokeria, että sose säilyy happamana.

Sokerin määrään vaikuttaa paljon myös omenoiden happamuus. Kannattaa aloittaa pienellä määrällä sokeria ja lisätä oman maun mukaan. Tällä kertaa käytin puolet sokerista vaaleaa muscovadosokeria. Sokereita alkaa olla kaapissa värisuora. Ei suotta, tummemmissa sokereissa on karamellinen maku, joka maustaa myös lopputuloksen. Varsinkin muscovadoa vaaleana ja tummana käytän paljon.

Tässä ohjeessa on niin vähän sokeria, että omenasose säilyy vain pakastettuna. Jääkaapissa säilyvään hilloon sokeria tarvitaan moninkertainen määrä ja sokeria pitää myös keittää kauemmin omenoiden kanssa säilyvyyden varmistamiseksi. Kilosta omenia tulee muutama rasia sosetta, parista kilosta tuli kohtuullinen mutta kuitenkin riittoisa erä meidän kahden talouteemme.

Jos soseutat omenat sosemyllyllä, omenia ei tarvitse kuoria. Varsinkin pieni erä menee ihan kivuttomasti ilman myllyjä. Itse usein varmistan samettisen rakenteen pyöräyttämällä soseeksi keitetyt omenat vielä lopuksi nopeasti sauvasekoittimella ja sen jälkeen siivilöimällä soseen.

******

Forget about those imported granny smiths and golden deliousciouses. Heirloom apples are the only sort of apple which tempt me to spend an evening jammed by a stove for a patch of apple sauce.

I used not to play around with a traditional apple sauce recipe. More was not needed, only a hint of cinnamon and a perfectly smooth and velvety texture. But since all those fifty shades of brown have started to take over the sugar section in my kitchen cabinet, I have developed a mild addiction to that delicate caramel flavor of brownish sugars like muscovada. For an apple sauce I use both white sugar and light muscovado in order not to colour the sauce too brown. 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST

 

Korjaussarja – linssikeitto

Viime viikot ovat olleet yhtä korjaussarjaa – blogissa, tietokoneessa ja ruokapöydässä. Terveellisimpänä osasena niistä linssikeitto, lounaan pituinen detox.

linssikeitto

Blogissa on tehty pieniä korjauksia. Suurimpana niistä muokkasin pohjaa siten, että blogia on jatkossa helpompi lukea myös mobiililaitteista. Pohja mukautuu laitteen mukaisesti. Ulkonäkömuokkaukset ovat vielä kesken, mutta enää pieniä asioita jäljellä. Kiitos teille, jotka annoitte palautetta asiasta jo blogin uudistamisen alkuvaiheessa. Kesti hetken, ennenkuin taidot riittivät korjausten tekemiseen. Tai siis kesti hetken, ennen kuin sain jonkun muun tekemään ne puolestani.

Olet ehkä huomannut myös Maistuisiko sittenkin? -noston jokaisen postauksen lopussa. Jatkossa ne ovat relevantimpia ja perustuvat esimerkiksi reseptin raaka-aineisiin tai ruokalajiin. Omenareseptin yhteydessä lisää omenaista makua ja soppien yhteydessä muita suosikkisoppiani. Kannattaa vilkaista niitä jatkossa entistä tarkemmin. Tämän postauksen alle keräsin blogin suosituimmat reseptit kautta aikojen.

Postausten loppuun olen keväästä asti lisännyt englanninkielisen tiivistelmän. Se on minun ilmainen englanninkurssini. Ensin lisäsin sen Helsinkiä koskeviin postauksiin. Tuskin kukaan suomea ymmärtämätön kuitenkaan löytää sinne asti ja muutenkin tiivistelmien välittämä informaatio on aika rajallista. Olen ollut liian laiska kääntääkseni reseptejä. Se on siis enemmänkin minua itseäni varten. Halusin käyttää taas kieltä monipuolisemmin kuin töissä tulee käytettyä ja pitää yllä sanavarastoa. Muutama kappale pari kertaa viikossa on siihen oikein sopiva satsi. Suosittelen.

Korjaukset antavat oivan aasinsillan kuluttajaneuvontaan. Korjauksia on tehty nimittäin myös koneeseeni. Kohta alan purkaa kahden viikon kuvia kamerastani. Vajaa kaksi vuotta sitten hankkimani MacBook Pro alkoi ryppyillä kesällä, päätyi huoltoon ja tuli onneksi ehjänä takaisin (koputan puuta). Ei ollut itku kovin kaukana, kun säikähdin, että sikamaisen kallis kone hajoaa parissa vuodessa.

Tässä tulee tarinan opetus – ainakin minulle. Kun hankkii kalliin koneen, odottaa sen kestävän kauemmin kuin vajaa pari vuotta. Minulle selvisi tässä prosessissa, että on lupakin odottaa. Vaikka esimerkiksi Applen koneissa takuu on vain vaivaisen vuoden pituinen, EU:n tuotevastuulain perusteella valmistajan vastuu on kuitenkin pidempi. Esimerkiksi tietokoneessa vastuu on kahden vuoden pituinen.

En olisi itse osannut asiaan vedota. Asiasta kerrottiin minulle huollosta, kun vein koneen sinne. Oikeus ei ole automaattinen, vaan korvausta haetaan valmistajalta ja samalla tutkitaan, ettei vika ole voinut aiheutua esimerkiksi koneen saamasta iskusta tai muusta käyttäjän aiheuttamasta syystä. Prosessi myös kestää hetken eli itse odottelin konetta vajaa pari viikkoa takaisin, mutta kone on nyt kunnossa ja lasku lähti omppulaan. Onneksi, hajonnut osa olisi ollut kallis.

Tähän postaukseen liittämäni soppa on puolestaan korjaussarja yltäkylläisen viikonlopun jäljiltä. Vietimme vuosipäivää ystävien kanssa. Löysimme toisemme tasan 20 vuotta sitten. Se on kuulkaa ihmisikä. Silloin kun edessä oli loistava tulevaisuus. Nyt se on takana. Sitä juhlistamaan tarvittiiin enemmän kuin yksi ruokalaji ja aika monta lasillista viiniä. Maanantaina oli hyvä keittää linssisoppaa, tasapainoksi. Linssit yhdistettynä pinaattiin. Niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tämä soppa on yhden lounaan pituinen detox-kuuri.

linssikeitto-suolaajahunajaa

Resepti on Hugh Fearnley-Whittingstallin puy-linssikeiton pohjalta muokattu sen perusteella, mitä kaapista löytyi. Keittoon voi halutessaan lisätä myös jauhelihaa, mutta parmesanjuuston ja hyvän leivän kanssa se on ihanan kevyttä mutta maukasta ihan sellaisenaan.

Linssikeitto

kahdelle

2 salottisipulia
1 iso porkkana
pala juuriselleriä (tai juuripersiljaa tai varsiselleriä)
2 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä
2 kypsää tomaattia
1 1/2 dl vihreitä linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
nippu tuoreita timjamin oksia
nippu lehtipersiljaa
70 g tuoretta babypinaattia
parmesanjuustoa
1/2-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1. Silppua salottisipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja juuriselleri pieniksi kuutioiksi. Lohko tomaatti, poista ranka ja siemenet, kuutioi.

2. Lorauta reilusti oliiviöljyä kattilaan, lisää sipulit, porkkana- ja sellerikuutiot ja kuullottele viitisen minuuttia. Lisää tomaattikuutiot ja kuullota taas viitisen minuuttia.

3. Huuhtele sillä aikaa linssit kylmällä vedellä. Lisää kattilaan linssit, timjamin lehdet ja kasvisliemi. Keitä noin 25 minuuttia.

4. Lisää pinaatti ja hienoksi hakattu lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä vielä muutama minuutti.

5. Nostele lautasille, lorauta joukkoon vähän hyvää oliiviöljyä ja raasta parmesania.

 *****

Finally I was able to fix the blog theme so that it is responsive, meaning that all mobile phone and tablet readers should have a better user experience now than before. I am all thumbs when it comes to coding, so it took a while. Luckily I got some help. I mean a lot of help. Or to put it right, finally I found someone to do it for me. 

“I’m strong to the finish cos I eats me spinach.”, knew already Popeye. Spinach and lentils both have so much health benefits that I consider this lentil spinach soup as a lunchlong detox.