Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Arkista naatiskelua – Gastronaatti, kotijuusto ja uunikuivatut tomaatit

Jos kuvaisin yhdellä sanalla Maku-lehden päätoimittajana työskentelevän Satu Koiviston juuri ilmestynyttä Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin -keittokirjaa, sana olisi arkinen. Se on kehuista kaunein. Maailma on nimittäin täynnä keittokirjoja täynnä tyrmääviä reseptejä niihin hetkiin, kun on aikaa kokata. Sadun kirjassa ratkotaan pääosin niitä viikon viittä muuta päivää.

paahdetut-tomaatit-ja-kotijuusto

Edullista, helppoa, perusterveellistä ruokaa, jossa raaka-aineet käytetään juuresta naattiin. Kasvikset ja juurekset ovat saaneet kirjassa ilahduttavan suuren roolin. Entinen kala-kasvissyöjä tuntee vihannesosastojen annin ja osaa hyödyntää niitä monipuolisesti. Navetan eteläpäädyn kasviksilla, isän kalastamalla kalalla, perunalla ja tankkimaidolla kasvatettu eteläsavolainen maatalontyttö on myös onnistunut säilyttämään hienon vanhanajan kunnioituksen raaka-aineita kohtaan.

Koivistojen perheessä syödään ilmeisen hyvin, se ei kuitenkaan tarkoita vaivalloista tai monimutkaista saatika kallista. Kirjan mukaan salaisuus on etukäteisvalmistelu. Kun seuraavan viikon ruokia valmistelee etukäteen viikonloppuna tai edellisenä iltana tai jatkaa ruokaa kekseliäästi seuraavana päivänä, itsetehty ruoka on nopeasti pöydässä myös arkena.

Poimin kirjasta muutaman ohjeen, joista koostin aterian kirjan hengen mukaisesti. Hyödynsin raaka-aineet kokonaan, valmistelin ruoat etukäteen ja tein samalla satsilla parin päivän ruoat. Ensimmäisenä päivänä salaatin, seuraavana päivänä pastaa. Kahden päivän arjen ruokapalapeli tuli ratkottua kerralla.

Laitoin edellisenä iltana kotijuuston valumaan ja maustoin sen oman pihan viimeisillä ruohosipuleilla, jotka ovat vielä onnistuneet vastustamaan syksyn kylmyyttä. Kotijuusto on omaan makuuni turhan mieto ilman yrttejä. Maustan sen aika tuhdisti yrteillä ja käytän terveyssuosituksia enemmän suolaa. Mielestäni mieto juusto kaipaa makua molemmista.

Yön yli kuivuivat uunissa myös tomaatit ja jääkaapissa kohosi sämpylätaikina, johon käytin juuston valmistamisesta ylijääneen heran ja tyhjentelin jauho- ja hiutalehyllyn jämät. Uunikuivatuissa tomaateissa maut tiivistyvät tuhdin tomaattisiksi. Kuivaaminen taikoo makua myös talven ankeisiin tomaatteihin. Yhdellä uuninlämmityksellä kannattaa kuivattaa tomaatteja vähän isompi erä, ne säilyvät jääkaapissa useamman päivän.

Seuraavana päivänä tuoreet sämpylät tuoksuivat tunnin kuluttua siitä, kun tulin töistä kotiin. Salaatti valmistui muutamassa minuutissa. Tunsin itseni poikkeuksellisen käteväksi emännäksi. Edullista arkiruokaa, josta kelpaa naatiskella. Kirjan nokkelan nimen kantasana on ollut juuri savolainen naatiskelu. Samalla Gastonaatin loppu viittaa kätevästi myös naatteihin, jotka päätyvät käyttöön kirjan resepteissä mm. porkkanan naateista valmistettavassa pestossa.

Tein kuvaan alkuruoka-annoksen, mutta ruoaksi tein lopulta vähän suuremmat salaattiannokset. Seuraavana päivänä pilkoin loput tomaatit kymmenen minuutin pastaan, jonka tein aglio, olio & peperoncino -luottoreseptillä. Mukana vain tällä kertaa myös uunikuivattua tomaattia. Kotijuustosta riitti myös leivän päälle.

Kenelle? Tavalliselle kotikokille. Kirjan reseptit ovat helppoja ja selkeitä, niissä oikaistaan huoletta. Tämä sopisi varmaan hyvin myös kotoa muuttavan kainaloon mukaan omaan ensimmäiseen omaan keittiöön, jos saaja pitää kasviksista. Kannustava kirja rohkaisee kokeilemaan ja luottamaan omaan makuun. Satun mutkaton rakkaus ruokaan on tarttuvaa sorttia.

Kotijuusto

kahdelle pariksi kerraksi

1 l täysmaitoa
vajaa 1/2 dl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
ruohosipulia tai muita yrttejä

1. Purista sitruunasta mehu.

2. Kiehauta maito nopeasti koko ajan sekoittaen, ettei se pala pohjaan.

3. Nosta hellalta, sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna heran erottua noin 15 minuutin ajan. Nostele juustomassa siivilään reikäkauhalla. Jos neste on edelleen valkoista, hera ei ole kokonaan erottunut. Kiehauta nopeasti uudestaan ja toista sama. Heran tunnistat siitä, että se on hiukan vihertävää.

4. Mausta juustomassa suolalla ja tuoreilla yrteillä.

5. Kastele harso, nostele juustomassa harson sisään ja nosta se harson sisässä juustomuottiin tai siivilään.  Laita paino päälle ja nosta jääkaappiin valumaan mielellään yön yli.

6. Käytä juustonvalmistuksessa irronnut hera vaikka sämpylöiden nesteeksi.

 

Uunikuivatut tomaatit

kahdelle kahteen ruokaan

noin 8-10 tomaattia
timjamia
oliiviöljyä
suolaa

1. Halkaise tomaatit. Laita ne leivinpaperilla peitetylle pellille, valuta niiden päälle oliiviöljyä, ripottele tuoreen timjamin lehtiä ja ripottele suolaa.

2. Paahda uunissa 100 asteessa yön yli (noin 8 tuntia). Jätä uuninluukku hiukan raolleen, niin kosteus poistuu uunista ja tomaatit kuivuvat kunnolla.

 

Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin on saatu arvostelukappaleena.

*******

Just an ordinary weekday.  There are five of them in every week. At the residence of family Koivisto they are savored with great food. Nothing fancy, nothing expensive or really labor- or time-intensive. Gastronaatti, a newly-published cookbook by Satu Koivisto editor-in-chief of Finnish food magazine Maku, puts the pieces of midweek cooking puzzle together with good planning, advance preparations and utilizing the quality ingredients to the last bite.

There are only rare fares that come together on their own while the matron of the house is sleeping. A salad with home-made fresh cheese and oven-dried tomatoes requires only less than half an hour active cooking in the previous night before bedtime, the rest is happening on its own in the oven and fridge overnight. If willing to spend a little more time you should also take advantage of a whey that is separated from curds in cheese making. It can substitute other liquids in baking giving extra flavor to a bread. 

Voimaruokaa – vihreä curry soijasta

Soijaruoat jatkuvat soijapaloista tehdyllä mausteisella vihreällä currylla. Syksyn voimaruoalla, jonka lämmittävä tulisuus on parasta vastalääkettä kylmyyteen ja koleuteen. 

Vihreä curryVoimaruokaa vai lohturuokaa. Comfort food -sanan käännöksillä on minulle semanttisesti iso ero. Karsastan aika paljon sanaa lohturuokaa. Se kuulostaa sohvannurkan kyyneleiseltä jäätelöpaketilta. Eikä maailmassa ole nähdäkseni sellaista sydänsurua, jonka ruoka parantaisi. Ei ainakaan kovin merkittävää. Mutta voimaa ruoasta voi saada. Energiaa. Lämpöä kylmään ja sateiseen syksyyn.

Syksyn sopivimmat voimaruoat ovat kuin sisäisiä villapaitoja, jotka suojaavat kostealta koleudelta. Ilmeisiä ovat tuhdit ja lämmittävät padat, mutta sopivasti tulinen vihreä curry ajaa vähintään saman asian. Tällä kertaa tein kasviscurryn soijasta, vihreistä pavuista, munakoisosta ja paksoista, mutta currytahna ja purkki kookosmaitoa toimii hyvänä pohjana melkein mille tahansa.

Vegesunin luomusoijapalat ovat olleet minulle mukavin uusi tuttavuus soijatuotteista. Ne käyvät melkein kanasta ja niiden rakenne on esimerkiksi soijarouhetta napakampi. Olennaista on valuttaa kypsennetty soija kunnolla (ylimääräistä vettä kannattaa painella pois valuttamisen aikana) ennen sen lisäämistä kastikkeeseen sekä laittaa jämäkästi makua ja mausteita ruokaan, koska soijassa ei itsessään ole kummoistakaan makua. Sen sijaan siinä on paljon proteiinia ja se on siten erinomainen lihankorvike. Tulinen kastike on oiva pari vähän mauttomalle soijalle. Keittämisen aikana se ehtii imeä sopivasti makua kastikkeesta.

vihreä-curry-raaka-aineet

Vihreä curry on yksi keittiöjumalatarruokiani. Muistan edelleen hetken, kun tein sitä ensimmäisen kerran. Kävin hakemassa postit sillä aikaa, kun se porisi liedellä. Kun avasin oven ja tulin sisään, vastaan tulvahti täydellinen yhdistelmä chiliä ja kaffirlimettiä. Kun maistoin lientä, en voinut tajuta millainen täydellinen makupommi räjähti suussani. Olin saanut sen ihan itse aikaan. Hetkellisesti tunsin itseni keittiöni valtiattareksi. Eikä kyse ole mistään muusta kuin hyvistä raaka-aineista.

Kunnon curry ei valitettavasti synny markettiaineksilla, vaan vaatii käynnin etnisessä kaupassa. Autenttiset raaka-aineet haen esimerkiksi Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta. Tuoksu on koukuttava jo siinä vaiheessa, kun aineksia alkaa pilkkoa tahnaa varten ja se vain paranee matkalla. Sinnikäs jauhaa tahnan tasaiseksi morttelissa, mutta itse oikaisen mielellään ja surautan tahnan sauvasekoittimella, yleensä sen myllyssä. Lopputulema ei ole aivan yhtä tasainen kuin morttelissa, mutta morttelissa vääntäminen vaatii enemmän habaa ja kärsivällisyyttä kuin minulla on.

Jos haluat kokeilla currya, eikä lähellä ole etnistä kauppaa, suurimman osan aineksista voi vaihtaa sellaisiksi, jotka löytää isommasta peruskaupasta. Galangajuuren lähin vastine on inkivääri, korianterin juuren voi korvata käyttämällä enemmän korianteria, thaichilien sijaan voit käyttää vihreitä chilejä. Kaffirlimettiä löytää nykyisin suurimmista kaupoista kuivattuna, eikä siitä kannata tinkiä. Se on minulle juuri se ainesosa, josta tulee vihreän curryn huumaava tuoksu. Hankalin on katkaraputahna. Hirvittävän tuoksuinen tahna on curryn umamin salaisuus. Se syventää kaikkia makuja. Sitä on hankalaa korvata, mutta ei currya sen puuttumisen takia kannata jättää tekemättä.

Chilin määrän säätäminen on oma juttunsa. Se riippuu paljon myös chilien tulisuudesta. Tällä kertaa käyttämäni chilit olivat paketin mukaan keskivahvoja, siemenineen kymmenestä chilistä olisi tullut tyrmäävä tahna, mutta ilman siemeniä lopputulos oli juuri sopivasti nenän aukaiseva. Käyttämäni chilit olivat pieniä, kymmentä isoa chiliä ei kannata laittaa tahnaan. Hyvä puoli tahnassa on se, että lopullisen ruoan tulisuutta on helppo säätää matkan varrella. Laita ensin vain osa tahnasta ja lisää keittämisen aikana maun mukaan.

Raaka-ainelista on pitkä, mutta siihen tämän ruoan haastavuus jääkin. Tahna syntyy loppujen lopuksi aika nopeasti – jos luottaa konevoimaan – ja loppu on helppoa ja vaivatonta. Vähän vihannesten pilkkomista, eikä juuri muuta.

vihreä-curry1

 

Vihreä currytahna

10 pientä thaichiliä (siemenet poistettuina)
3-4 valkosipulin kynttä
1 salottisipuli
3 oksaa korianteria juurineen
muutama oksa thaibasilikaa
6 kaffirlimetin lehteä (pakastettuna)
1 rkl sitruunaruohoa
2 tl galangajuurta hienoksi raastettuna
1 tl korianterinsiemeniä paahdettuna
1/2 tl jeeraa
ripaus valkopippuria
1/2 tl suolaa
1 tl katkaraputahnaa
2 rkl kalakastiketta

1. Hiero yrtit suolan kanssa morttelissa tasaiseksi tahnaksi. Laita kaikki ainekset sauvasekoittimen myllyyn ja aja mahdollisimman tasaiseksi tahnaksi.

2. Jos tahna on liian kiinteää, voit laittaa nesteeksi esimerkiksi limen mehua

Vihreä kasviscurry soijasta

neljälle

2 dl luomusoijapaloja (Vegesun)
kasvislientä
1 sipuli
öljyä
pieni violetti munakoiso
200 g vihreitä papuja
1/2 paksoi
400 g kookosmaitoa (jos haluat liemimäisemmän, varaa kaksi purkkia ja lisää tarvittaessa)
vihreää currytahnaa
thaibasilikaa
(suolaa)

1. Keitä soijapalat kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne huolellisesti. Painele ylimääräinen vesi esimerkiksi puulastalla soijapaloista. Siivuta sipuli, pilko munakoiso ja leikkaa pavuista päät. Leikkaa paksoi ronskeiksi paloiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli siivutettuna ja soijarouhe. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää. Lisää munakoiso ja pavut kattilaan. Sekoita joukkoon currytahnaa (voit laittaa ensin osan tahnasta) ja kaada kattilaan kookosmaito.

3. Keitä noin 7 minuuttia tai kunnes munakoisot ja pavut ovat melkein kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä, jos neste uhkaa käydä vähiin. Maista matkalla myös mausteisuus ja lisää halutessasi loput currytahnasta.

4. Sekoita joukkoon paksoi, kuumenna muutama minuutti eli kunnes kaali hiukan antautuu. Tarjoa riisin ja thaibasilikan kanssa.

*****

With cold days approaching I start to don layers of knitwear and crave for something hearty and warm. I am not the only one, this is the time of the year you cannot open a food mag or blog without reams of paeans to comfort food. My green thai chili with soy and vegetables is yet another drop in this deluge of recipes.   

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä.
Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Laiskan viljelijän sadonkorjuu – Juustopiirakka

Saatan olla maailman aikaansaamattomin tomaatinkasvattaja. Laiskin ja välinpitämättömin. Lopputuloksena odotin jokseenkin kuivaa satovuotta, mutta sinnikkäät taimeni palkitsivat minut ruhtinaallisesti.

juustopiirakka-marinoidut-tomaatit

En saanut aikaiseksi tukea taimiani hyvissä ajoin, joten niistä ehti kasvaa hiukan epämääräiset läjät. Kaiken härdellin keskellä unohdin kastella paljon vettä kaipaavia tomaatteja säännöllisesti. Loppukesästä ne muuttuivat kellertäviksi läjiksi.  Varkaiden poisto. Kyllä minä ne taisin kerran poistaa tänä kesänä, ehkä jopa kahdesti. Tästä kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta nuo sinnikkäät taimet palkitsivat minut isolla kopallisella maailman makeimpia ja kauneimpia pisaratomaatteja ja kirsikkatomaatteja.

Sadon salaisuuden on pakko olla varhainen hellä hoiva, jota ne olivat vastaanottaneet intohimoiselta taimikasvattajalta Kivistössä-Marilta, ennen kuin ne päätyivät tänne karaistavaksi. Eikä tässä karaisemissa ollut kyse viiden minuutin pikku-ulkoilusta. Täällä ne joutuivat elämän kovien tosiasioiden eteen, mutta selviytyivät silti. Nuo urheat pikkutaimet saattavat huolettoman hoitoni häpeään.

tomaattisato

Oman terassin tomaatit ovat niin kallisarvoisia, että ne eivät ikinä päädy kypsennettäväksi. Haluan syödä makeat tomaatit sellaisenaan. Sen verran lipsuin periaatteistani, että marinoin niitä hiukan juusto-timjamipiirakan päälle. Vain paras oliiviöljyni kelpasi niiden kylkeen.

Juustopiirakkaan voi hyvin raastaa juustonjämät jääkaapista. Oltermannit ja muut miedot juustot kannattaa jättää väliin ja valita joku mieleinen vahva juusto. Piirakka nojaa juustoon, vahvaan sellaiseen. Itse tein piirakan mustaleimaemmentalista.

Juustopiirakka ja marinoidut tomaatit

1 iso piirakkavuoka

Marinoidut tomaatit

400 g kirsikkatomaatteja
1 1/2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
2-3 oksaa tuoretta timjamia
ripaus suolaa

Pohja

100 g voita
2 rkl mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 oksa tuoretta timjamia
pieni ripaus suolaa

Täyte

1 dl maitoa
1 dl kermaa
100-130 g mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
nippu tuoretta timjamia
ripaus suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa

Lisäksi nokare voita vuoan voiteluun

1. Laita ensin tomaatit maustumaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia, silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi, poista timjamista varret. Sekoita kaikki marinoitujen tomaattien ainekset kulhossa ja jätä maustumaan lämpimään.

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele vuoka voilla. Tee pohjataikina. Kuutioi voi ja nypi voi, suola, timjami, juustoraaste ja vehnäjauhot tasaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Kauli taikina ohueksi pyöreäksi ympyräksi, joka ulottuu reunojen yli. Painele taikina ohuesti vuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Pistele haarukalla muutama reikä pohjaan. Jos haluat, voit laittaa kuivattuja herneitä pohjan päälle, niin se pysyy paremmin muodossaan. Paista pohjataikinaa noin 10 minuuttia.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset. Kaada täyte pohjan sisään ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jos pinta alkaa tummua liikaa, suojaa se leivinpaperilla.

5. Anna jäähtyä hetki ja nostele marinoidut tomaatit piirakan päälle juuri ennen tarjoilua. Marinointi irrottaa tomaateista paljon nestettä, älä laita nestettä piirakan päälle, se vetistää piirakan.

*****

Despite of all ignorance and negligence my tough little tomatoes had to go through during the growing season they managed to survive. And not only survive, they namely delighted me with a big bowl of the sweetest of cherry tomatoes.  

Secret behind my crop must be a loving and devoted “early childhood care” they got as seedlings from a passionate gardener who donated them to me. After first months I got lazy and must have broken all the golden rules possible. Irregular watering and lazy removing of suckers do not normally pave a road to success in tomato growing. 

Even though there was not much hard work involved in growing them I still happily embrace the sweet little treats. Whizzing them into a soup would be an insult. So I just gently marinated a small batch in my best olive oil, vinegar and fresh thyme and served the marinated tomatoes on top of a savory emmenthaler pie.