Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Jyväjemmari – pilahvi freekehistä

Jyvämaailman nuorikko kahdessakin mielessä on freekeh. Erityisesti Lähi-idässä käytetty muinaisvilja on ruokamaailman uusin villitys kvinoan jälkeen, jonka se kepittää esimerkiksi kuitupitoisuudessa. Nuorikko se on myös siinä mielessä, että se korjataan raakana, mikä selittää sen vihertävän värin. 
pilahvi freekehista

jyvatKäytin työmatkan ainoan vapaahetken Englannissa paikallisessa ruokaupassa ja kävin hyllyt läpi freekehiä metsästäen ja lensin takaisin Suomeen jyvät jemmattuna matkalaukkuun. Vain noin viikko Suomeen tuloni jälkeen luin, että freekehiä saa myös Helsingistä ilmeisesti ainakin Hämeenkadun Kaiku-kaupasta, jolla on myös verkkokauppa. Lienee vain ajankysymys, kun se rantautuu vähän laajemmin hyllyille.

Freekeh on durumvehnälajike, joka kerätään raakana ja sen jälkeen kuivataan ja paahdetaan. Ennen teollista valmistusta freekeh paahdettiin avotulella. Edelleen siinä kuuluisi olla hiukan paahteinen ja pähkinäinen maku. Helsingin Sanomissa Helsingin yliopiston viljateknologian lehtori Tuula Sontag-Strohm toteaa freekehin vaikuttavan saksalaisen vihreän spelttiviljan ja turkkilaisen vihreän bulgurin sukulaiselta. Myös spelttiä korjataan Saksassa alkukaudesta vihreänä ja käytetään mm. keitoissa.

Freekehin terveellisyys perustuu kahteen asiaan, joiden ansiosta sitä ennustetaan terveystietoisten seuraavaksi kvinoaksi. Ensinnäkin siinä on täysjyväviljana paljon ravinteita ja kuituja – jälkimmäisiä kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi kvinoassa. Sen lisäksi sillä on hyvin alhainen glykeeminen indeksi eli sen hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, mikä tarkoittaa, että se pitää kylläisenä pitkään. Tämä tuli todettua ihan käytännössäkin. Sunnuntailounas livahti iltapäivän puolelle, seuraavan kerran nälkä tuli vasta myöhään illalla – osansa saattoi tosin olla myös jälkiruoaksi syödyllä mokkapalalla.

Rakenteeltaan freekeh muistuttaa minusta eniten ohraa tai spelttiä, maun sanotaan olevan bulgurmainen. Ihan suoraa makusvastinetta en löydä, mutta ruoan kannalta hienoa on, että freekehissä itsessään on paljon makua. Sitä myydään kokonaisina jyvinä tai rikottuna. Löysin kaupasta vain rikotun lajikkeen, joka on lukemani perusteella hiukan kokonaista puuromaisempi rakenteeltaan.

Freekehiä käytetään mm. keitoissa ja padoissa tai lisäkkeenä, mutta tein siitä pilahvin Donna Hayn vanhan numeron innoittamana. Loppujen lopuksi siinä on kai kolme samaa ainesosaa jäljellä alkuperäisestä reseptistä, tärkeimpänä tilli. Se oli raikas lisä pilahviin, vaikka miehen mukaan sitä ei pitäisi päästää kalaruokien ja uusien perunoiden ulkopuolelle.

Resepti lähti liikkeelle siitä, että halusin tuhota kalakeitosta ylijääneen puolikkaan fenkolin, kaapissa oli kanaa ja kasvislisänä sai toimia parsakaali. Olen päättänyt sisällyttää arkiruokaan enemmän kasviksia. Koska olen huono tekemään erillisiä salaatteja, on sotkettava kasvikset mukaan varsinaiseen ruokaan. Pilahvi on oiva hävikkiruoka, koska sinne voi upottaa yhtä sun toista – esimerkiksi juuri viikonlopun kanan jämät, mutta yhtä hyvin tästä voisi tuunata kasvisversion vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja lisäämällä lisää kasviksia kattilaan. Esimerkiksi vihreät pavut olisivat erinomainen lisä.

Sama ohje toimii varmasti myös täysjyväriisillä, ohralla tai risottospeltillä. Muista katsoa kypsymisajat ja muokkaa ohjetta sen mukaan.  Freekehin kypsymisaika on 45 minuuttia eli ihan pikaruoasta ei ole kyse, mutta toisaalta kaikki syntyy yhdessä kattilassa, eikä aktiivinen kokkausaika ole kymmentä minuuttia enempää. Meillä tämä täyttää vielä arkiruoan valmistusajan. Odotellessa voi vaikka silmäillä päivän uutiset.

Pilahvi freekehistä

kahdelle reilu annos

2-3 rkl öljyä
1/2 fenkoli
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 3/4 dl freekehiä (tai ohraa, rikottua risottospelttiä, täysjyväriisiä)
5 dl kanalientä
1 kypsä broilerin rintafilee tai koipi
noin 2 1/2-3 dl pieniä parsakaalin nuppuja
1/2 sitruunan kuori
yhteensä noin 1 dl tilliä ja lehtipersiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
vajaa 75 g fetajuustoa

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Siivuta fenkoli ohuiksi siivuiksi.

2. Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipulit sekä fenkoli ja kuullota maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää freekeh ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa ja keitä kannen alla 40 minuuttia. Tarkista välillä, että kattilassa on riittävästi nestettä.

4. Freekehin kiehuessa revi broileri paloiksi ja leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi. Raasta sitruunan kuori ja hienonna yrtit.

5. Lisää kattilaan sitruunankuori, broileri ja parsakaali, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä vielä viitisen minuuttia tai kunnes parsakaali on kypsää, mutta edelleen napakkaa. Voit keittää pari viimeistä minuuttia ilman kantta niin freekeh hiukan kuivahtaa. Se jää joka tapauksessa risottomaiseksi eikä riisin tapaan irtonaiseksi.

6. Sekoita joukkoon yrttisilppu, nostele lautasille ja murenna päälle fetaa.

*****

Freekeh, an ancient grain, is picked when it is still young and green, after picking it is dried and roasted – traditionally over wood fire. It carries similarities to spelt and turkish green bulgur. This early summer variety is high in fibre, proteins and minerals and low in glycemic index. A combination that might make it the next quinoa for health conscious foodies.

Perjantai-illan nopea sitruunapasta

Perjantai-ilta, pari lasia valkoviiniä ja raikasta sitruunapastaa. Sopivan simppeliä ja nopeaa pitkän työviikon päätteeksi. 

sitruunapasta

Sitruunapasta on maukas, helppo, raikas ja mukavan nopea pitkän työviikon jälkeen. Juuri sellaista, kun pasta parhaimmillaan on. Hanna Gullichsenin reseptin pohjalta muokattu sitruunapasta sai keittiössäni särmää paistetuista kapriksista. Lisäsin myös pari kourallista tuoreita yrttejä, varsinkin lehtipersilja on hyvää seuraa sitruunalle.

Kun teen ruokaa, yritän aina ketjuttaa ja välttää kaapin pohjalla pyöriviä jämäpurkkejä. Siksi tässäkin käytetään kermaa tasan desi, joka on riittävästi antamaan sekä makua että kermaisuutta. Jos perjantai-iltana keittää kahdelle pastaa, toisen desin voi käyttää viikonlopun jälkiruokaan. Niin tein viime viikonloppuna ja seuraavassa postauksessa tulossa resepti jälkiruokaan, johon tarvitaan desi kermaa.

Yksinkertaisissa pastoissa kannattaa maksaa muutama euro enemmän laatupastasta. Napakka purutuntuma ja tuhti pastan maku ovat rahan väärtejä. Tietty vehnälajike, kylmä vesi, karheat pronssisuuttimet ja pitkä kuivatus alhaisessa lämpötilassa saattavat kuulostaa typerältä hifistelyltä, mutta kerran maistettuaan ei markettikamaan palaa.

Jos etsit artesaanipastaa, tamperelaisen Keittiöelämää-liikkeen Maija kehottaa etsimään mm. seuraavia sanoja pussin kyljestä: semole di grano duro italiano (italialainen vehnälajike), aqua fredda (kylmä vesi), bronzo (pronssimuotit) ja bassa temperatura tradizionale (33°-36°) (matala kuivauslämpötila) sekä ~50 ore (pitkä kuivausaika, mielellään viitisenkymmentä tuntia).

Meillä syödään käytännössä pelkästään artesaanipastaa, myös runsaampien kastikkeiden kanssa. Suosikkejani ovat Martelli, jota varastoin Keittiöelämää -liikkeestä satunnaisilla Tampereen visiiteillä sekä Gragnanon pasta, jota saa Helsingistä Hella & Herkusta Museokadulta.

Sitruunapasta

kahdelle

noin 200 g kuivapastaa esim. spaghettia

1 rkl kapriksia
loraus öljyä 
1 sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunamehua
25 g voita
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
noin 50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
yhteensä noin 1/2 ruukkua lehtipersiljaa ja basilikaa

1. Raasta sitruunan kuori. Älä raasta mukaan valkoista osaa, se maistuu kitkerältä. Purista sitruunan mehu, raasta parmesan ja silppua yrtit.

2. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä.

3. Kuivaa kapriksista ylimääräinen neste. Kuumenna öljy pannulla ja paista kapriksia, kunnes ne ovat saaneet reilusti väriä.

4. Pastan kiehuessa valmista kastike. Laita pannulle voi, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Paista noin minuutti. Kaada pannulle valkoviini ja nosta lämpöä reilusti, kiehuta noin minuutti. Lisää pannulle kerma ja keittele noin viitisen minuuttia keskilämmöllä, tai kunnes kastike alkaa paksuuntua.

5. Mausta ripauksella suolaa, rouhi joukkoon reilusti mustapippuria ja suurin osa parmesanista.

6. Kaada pastasta vesi pois ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita sekaan tuoreet yrtit silputtuna.

7. Annostele pasta lautaselle, ripottele päälle paistetut kaprikset ja parmesania.

 

*****

A creamy lemon pasta with fried capers, fresh basil and flat leaf parsley. A dash of white wine to the sauce, a couple of glasses for a chef. A fair deal on a Friday night.

In a simple pasta dish like this it is worthwhile to invest a couple of coins to an artiginiale pasta. To ensure your money is well spent look for the following key words on a package label: semole di grano duro italiano (wheat variety), aqua fredda (cold water), bronzo (bronze dies), bassa temperatura traditional (33°-36°) (low drying temperature) and ~50 ore (long drying time, preferably around 50 hours). 

Seuraa suolaa & hunajaa

 

Talviruokaa juureksista – punajuuririsotto

Punajuuririsotto on täydellistä talviruokaa. Suomen kolmanneksi käytetyin juures on sesongin maukkaimpia raaka-aineita.

punajuuririsotto2

Jos on juuri kertonut kasvisruokien lisääntyneen lautasellaan, on vain kohtuullista julkaista edes yksi kasvisruokaresepti. Olkoon se on minun ja kummipoikani yhteisiä suosikkeja eli punajuuririsotto, jolla ilahdutin kyläilemään saapunutta kohta kolmevuotiasta punajuuren ystävää. Mies minun makuuni.

Koska meillä (varsinkaan) kolmivuotiaat eivät (useimmiten) joudu odottelemaan ruokaansa, kuvasin risoton jälkikäteen jämällä. Se oli ehtinyt jo imaista nesteen sisäänsä, mutta hyvä risotto kannattaa jättää aina hiukan löysäksi ja syödä samantien.

Punajuuret kuten muutkin juurekset pitävät paahtamisesta. Niiden maku tiivistyy paahdettaessa samalla, kun niistä poistuu nestettä. Arkena voit kuitenkin aivan hyvin oikaista, kuoria punajuuret, raastaa ne hienoksi raasteeksi ja lisätä risottoon, kun olet kuullottanut riisit. Se lyhentää valmistusaikaa hiukan. Punajuuret voi hyvin myös paahtaa ennakkoon samalla, kun teet jotain muuta uunissa. Ne säilyvät jääkaapissa pari-kolme päivää tiiviissä rasiassa.

Punajuuririsotto vuohenjuustolla

kahdelle

2 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
1 punajuuri raakana
2-3 rkl oliiviöljyä
2 1/2 dl risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä
7 1/2 dl kasvislientä (kannattaa keittää hiukan enemmän)
1 1/2 dl parmesania raastettuna
1 pieni oksa rosmariinia
pieni nippu timjamia
mustapippuria
noin 1 rkl voita
(1 rkl pehmeää vuohenjuustoa)

lisäksi merisuolaa punajuurten paahtamiseen

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Asettele punajuuri merisuola pedille ja paahda uunissa noin tunti tai kunnes punajuuri on jokseenkin kypsä. Anna sen jäähtyä sen verran, että saat sen kuorittua ja raasta se hienolla terällä tai aja sauvasekoittimen teholeikkurilla silpuksi.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta parmesan ja kiehauta kasvisliemi. Pidä kasvisliemi koko risoton tekemisen ajan kiehuvan kuumana.

3. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota siinä sipuleita vajaa viitisen minuuttia, lisää valkosipuli ja riisi. Kuullota kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää punajuurisilppu tai -raaste ja kuullota hetki.

3. Lisää kattilaan valkoviini, sekoittele koko ajan risottoa ja keitä kunnes viini on lähes haihtunut.

4. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita risottoa säännöllisesti, mutta koko ajan sitä ei tarvitse sekoittaa. Jatka kunnes riisi on kypsää, mutta siinä on edelleen purutuntuma.

5. Mausta risotto kevyesti pippurilla ja lisää reilusti tuoreita yrttejä. Sekoita risoton joukkoon lopuksi parmesan ja kiillota se sekoittamalla joukkoon nokare voita.

6. Tarjoa heti. Jos haluat nosta jokaiselle lautaselle nokare pehmeää vuohenjuustoa ja pyöräytä sitä kevysti risoton joukkoon.

 

****

A three year old with an affection to beetroot ate my beetroot risotto with a great appetite. My kind of boy. 

Roasting beetroots – or other vegetables or root vegetables – concentrates their flavor since they lose some of the liquids during the roasting without losing any of the aroma. So even not obligate I often roast the beets for risotto to intensify their earthy flavor and rich purple color.