Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kasvisruoat

Ihmisen parasta aikaa – Vihreä tilli-fetasalaatti

Kun maistaa sesongin ensimmäisen makeista makeimman herneen tai pehmeänmakuisen kesäsipulin, muistaa taas, miksi kesä on ihmisen parasta aikaa. Olenko joskus väittänyt, että pakasteherneet olisivat lähelläkään kesäherneitä? Miten väärässä olinkaan.

Tilli-fetasalaatti

Kaupassa huomasin, että ruotsalaiset kesäkasvikset ovat vaihtuneet kotimaisiin. Keskelle vihannesosastoa oli ladattu lavoittain tuoretta uutta satoa. Kesällä raaka-aineet ovat sellaisenaan niin hyviä, etteivät ne paljon käsittelyä tai mausteita kaipaa. Juuri nyt ruoanlaitossa pääsee helpolla. Kauden parhaat kasvikset salaatiksi, kala grilliin reiluksi kymmeneksi minuutiksi.

Rakensin fetasalaatin tillin ympärille, sitä alkaa puskea kasvimaalta jo täyttä päätä. Salaattiin päätyi kaikkea, joka sopii tillin kanssa. Uskokaa pois, makea herne rakastaa tilliä, samoin tuhti feta ja kurkku nyt on klassinen seuralainen klassikkoyrtille – yhdelle niistä ainoista, jota Suomessa on syöty jo vuosikymmeniä tuoreena.

Inspiraation sain Truly Kiran Kiran instakuvassa näkyneestä feta-kurkku-tillisalaatista. Reseptiä pukkaa hänen seuraavaan kirjaansa, jota odotan jo kovasti. Kiran salaatti täydensi lammasmunakasta, minä tein runsaan salaatin ja mies grillasi rinnalle meidän tämän kesän klassikomme, kokonaisen siian.

Juhannukseksi hankimme halsterin ja sittemmin kokonaisia kaloja on pistetty tulille urakalla. Se on nimittäin todella helppoa, mausteeksi lähinnä suolaa, pari viiltoa kylkeen, sisälle sitruunaa ja mahdollisesti yrttejä. Grilli kuumaksi ja kalan koosta riippuen 5-10 minuuttia puoleltaan. Onnistuu arki-iltanakin.

grillattu siika

Tilli-fetasalaatti tillivinaigretella

kahdelle
sekoitus erilaisia salaatteja
1/2 kurkku
200 g herneitä palkoineen
3 kevätsipulia (tai 1-2 kesäsipulia)
noin 100 g vahvaa fetajuustoa

Tillivinaigrette

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl samppanjaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
1 pieni valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
2-3 oksaa tilliä

1. Siivuta kevätsipuli, silvo herneet ja halkaise kurkku, poista siitä siemenkota suurpiirteisesti ja pilko se. Nosta pieneen kulhoon salaatin ainekset fetaa ja salaattia lukuunottamatta.

2. Hienonna valkosipuli mahdollisimman hienoksi. Sekoita haarukalla lasissa kaikki salaattikastikkeen ainekset tilliä lukuunottamatta. Vatkaa hetki.

3. Sekoita vinaigrette salaatin joukkoon ja silppua mukaan myös tilli.

4. Nostele salaattivadille salaatinlehdet, nostele päälle sipuli-herne-kurkkuseos ja murustele feta. Koristele tillillä.

 

These lucky days. An early summer crop has landed to grocery stores, as a promise of a bounty still to come. Local products bursting with flavour do not need dolling up.  Fresh and sweet peas, gentle summer onions, cucumber and feta cheese, which all pair up well with dill, make a beautiful summer salad with nothing more than a dash of dill vinaigrette. 

Tynnyrissä kasvaneet – raparperivispipuuro

Kauniin vaaleanpunainen raparperivispipuuro syntyy punaisimmista raparperin varsista. Niistä nuorista ja ohuista, jotka eivät vaadi kuorimista. Kuohkea ja maukas ei katso kuitenkaan väriä, vihreätkin kannattaa vatkata puuroon.

Raparperivispipuuro_-2

Raparpereja on monenlaisia, en ollut sitä vain koskaan oikein tajunnut. Ne eroavat esimerkiksi lehtiruodin punaisuuden ja oksalaattipitoisuuden suhteen. On sellaisia maatiaislajikkeita kuin meillä takapihalla. Erinomaisen maukas, mutta ei mikään kaunokainen. Se puskee tulemaan paksua vihertävää vartta. Ihmettelin puheita siitä, ettei raparperia tarvitse kuoria. Meidän korstot kannattaa kuoria heti alkukesästä alkaen.

Kun sain ensimmäisen sadonjako-osuuden Kaupunkilaisten omalta pellolta, tajusin lajikkeiden erot. Niputtain pikkusormen paksuisia, kauniin vaaleanpunaisia varsia, joiden kuorissa ei ole tietoakaan säikeisyydestä. Valitettavasti lajike ei ole selvillä, koska se on vanhaa kantaa peltoa hallinnoivan Ruokaosuuskunnan virkistyspuutarhasta. Kaikista pinkeimpiä ovat esimerkiksi Englannissa kasvihuoneissa kasvatettavat aikaisen sadon rapaperit, jotka kerätään jo tammikuussa.

Lajikkeen lisäksi ero voi olla kasvatusmenetelmässä. Sata vuotta sitten joku unohti vahingossa Chelsean puutarhassa ämpärin raparperipuskan päälle ja valonpuutteesta johtuvassa ahdingossa kasvi kasvatti paljon ohuita pitkiä lehtiruoteja paksujen sijaan. Sattumasta kasvoi menetelmä, jota käytetään yhä raparperien kasvatuksessa. Aikainen sato kerätään äärimmillään kynttilänvalossa, jotta vältetään kokonaan altistus valolle ja raparperi säilyttää kauniin sävynsä.

Ensi kesänä aion testata, muuttuuko maatiaiseni ensi vuonna ohutvartiseksi kaunokaiseksi ämpärimenetelmällä. Sillä tekniikalla anoppi saa aina ainakin ensimmäisen sadon todella aikaisessa vaiheessa kevättä.

Oman pihan raparpereista keittämäni vispipuuro jää aina enemmänkin vihertäväksi kuin punertavaksi, mutta makuun väri ei vaikuta. Herkullista ja ihanasti hapanta. Sokeria on ohjeessa aika maltillisesti, vähemmän happaman ystävien kannattaa sitä vähän lisätä keittovaiheessa tai ripotella suoraan puuron päälle.

Raparperivispipuuro

noin 3 dl pilkottua raparperia
5 dl vettä
3/4 dl sokeria
1 dl mannaryynejä

1. Laita kattilaan raparperit, sokeri ja pari desiä vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että raparperi pehmenee.

2. Lisää loput vedestä, kuumenna kiehuvaksi ja vatkaa sekaan mannaryynit. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä tai kunnes puuro on kypsää ja raparperi pehmennyt huomaamattomaksi puuron joukkoon

3. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä ja nosta kattila veteen. Anna jäähtyä ihan kylmäksi.

4. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.

*****

Pretty in pink. The pinkest of rhubarbs are early crop varieties cultivated under a bucket, suffering from a lack of light and thus growing fast in their search for the sun. Those blushing and thin beauty queens are harvested in a candlelight to shield them against even a smallest ray of light. Their outdoorsy cousins grow greener and thicker stalks, maybe not as elegant but luckily as delicious. 

A traditional Finnish breakfast, dessert or snack, a fluffy whipped berry porridge, is made with semolina wheat and berries, vigorously whipped into a light mousse after it has cooled down. Almost any kind of berries will do but I prefer the sourness of lingonberries, red and black currants.

An early summer take calls for rhubarb that gives the whipped porridge a lovely distinctive tartness. The outdoorsy maincrop cousins tend to make a greenish porridge but picking the young, red stalks and leaving them unpeeled colour it pale pink. 

Juhannus kaupungissa – raparperi-vadelmagalette

Takana laiska kaupunkijuhannus. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja paljon aikaa sohvannurkassa. Ei tämä ollutkaan hullumpi vaihtoehto. Keittiössäkin tuli vietettyä aikaa enemmän kuin koko kiireisen kevään aikana. Pitkästä aikaa ehdin jopa leipoa, jumalaista raparperi-vadelmagalettea.

raparperi-vadelmagalette

Viimeksi vietin juhannuksen Helsingissä yli kymmenen vuotta sitten, edellisestä Suomessa vietetystä juhannuksestakin on seitsemän vuotta. Tulimme kuitenkin Kreikasta juhannusviikon tiistaina, eikä nokan suuntaaminen kohti ruuhkaisia teitä ja mökkiä houkuttanut. Sade-ennuste lupaili taivaalta pieniä miehiä, näin mielessäni itseni istumassa läpimärkänä avoveneessä matkalla mökille. Päätimme jäädä kaupunkiin.

Viime vuodet olemme viettäneet juhannuksen pidennetyllä kaupunkilomaviikonlopulla jossain Euroopan kolkassa, jossa ei tunneta keskikesän juhlaa. Yhtä vuotta lukuunottamatta sää on aina ollut parempi kuin Suomessa. Viime vuonna Suomessa satoi lunta, Lontoossa lämpö helli.

Koko opiskeluajan vietin juhannukset kaupungissa. Olin työpaikassa, jossa piti valita yksi juhlaviikonloppu, jonka teki töitä. Juhannus oli minulle merkityksettömin. Helsingissä oli juhannuksena maagista taikaa, pyöräilin sen hiljaisia katuja kotiin ja tuntui kuin olisi ollut autiokaupungissa. Kaikki oli kiinni, kaduilla ei näkynyt juuri ketään, tuntui kuin kaupunki olisi ollut vain minua varten.

Ihan samaan autioituneeseen tunnelmaan ei enää pääse, moni muukin vaikutti valinneen kaupunkijuhannuksen. Oma taikansa oli kuitenkin pelata aurinkoisena sunnuntaiaamuna hiljaisessa Kaisaniemen puistossa tennistä. Juuri sen verran poistuin nukkumalähiöstämme.

Onneksi saimme viikonlopun mittaan useampiakin juhannusvieraita ja sain syyn leipoa ihanaa raparperi-vadelmagalettea Kira Åkerström-Kekkosen reseptillä. En edes aloita piirakan kehumista, koska ylisanoille ei ehkä tulisi loppua. Vadelman ja raparperin yhdistelmä on täydellinen tällaiselle happamien makujen ystävälle. Kuin huomaamatta huitaisimme galeten neljästään jälkiruoaksi aika tuhdin aterian jälkeen.

Muokkasin reseptiä hiukan. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kaksia erilaisia spelttijauhoja. Minulla ei kovin usein ole minkäänlaisia spelttijauhoja, ne ovat aika kalliita ja käytän niitä harvakseltaan. Nyt sattui onnekkaasti olemaan puolikarkeita spelttijauhoja kaapissa. Käytin puolet niitä ja loput vehnäjauhoja. Pohja sai speltistä hyvän syvän maun, paljon paremman kuin pelkästä vehnäjauhosta leivottaessa. Vaihdoin myös makusiirapin rosmariinilla ja sitruunalla maustettuun versioon ja laitoin raparperia hiukan enemmän, koska vadelma jyrää sen helposti.

Raparperi-vadelmagalette

Pohja

100 g puolikarkeita spelttijauhoja
100 g vehnäjauhoja
2 rkl ruokosokeria
ripaus suolaa
2 keltuaista
100 g voita
1 rkl kylmää vettä

Täyte

300-350 g raparperia
200 g vadelmia
3 rkl ruokosokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Makusiirappi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria
1 iso oksa rosmariinia
1 sitruunan kuori
lusikankärjellinen vaniljajauhetta tai 1/2 vaniljatanko

voiteluun kananmuna, pinnalle ripaus ruokosokeria

1. Tee taikina hyvissä ajoin, sen pitää vetäytyä vähintään puoli tuntia jääkaapissa. Voit hyvin tehdä sen myös vaikkapa edellisenä päivänä.

2. Sekoita keskenään jauhot, sokeri ja suola. Lisää keltuaiset ja sekoita tasaiseksi.

3. Nypi joukkoon kylmä kuutioitu voi mahdollisimman nopeasti, jotta taikinaan ei muodostu sitko. Lisää tarvittaessa ruokalusikallinen kylmää vettä, jos taikina on liian kuivaa. Taputtele taikina kiekoksi, kääräise se tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi.

4. Valmista taikinan vetäytyessä siirappi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja vaniljajauhe. Laita rosmariinin oksa ja leikkaa vaikka kuorimaveitsellä sitruunankuoresta suikaleita. Kiehauta neste ja nosta pois liedeltä maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

5. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

6. Valmista täyte juuri ennen kuin alat kaulita taikinaa. Sekoita kaikki ainekset sekaisin varovasti, jotta vadelmat eivät hajoa.

7. Kauli taikinasta jauhotetulla pöydällä pyöreä vajaan puolensentin paksuinen ympyränmuotoinen levy.

8. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle, jätä reunoille tilaa jokunen sentti, jotta saat käännettyä reunat täytteen päälle.

9. Käännä reunat täytteen päälle. Piirakan ei tarvitse olla kovin sliipattu, galette voi hyvin olla vähän rustiikkisen näköinen.

10. Voitele reunat kananmunalla ja ripottele niiden päälle vähän ruokosokeria.

11. Paista kypsäksi (noin 50 minuuttia), valele täytettä paistamisen aikana muutamaan otteeseen makusiirapilla.

12. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

*****

As always all my fellow Helsinkians had headed to welcome the white, day-light filled nights and celebrate summer solstice at summer cottages. Not a single soul in Kaisaniemi park when we played tennis on a sunny midsummer Sunday. A magical feeling, like having the whole city just for yourself.

Rhubarb raspberry galette was the sweetest ending to a relaxed midsummer feast in a deserted city. A lemon rosemary syrup could not be simpler to make but it adds that little extra something when used as a finishing touch.